Kaikki kolme lasta muuttavat samaan aikaan pois kotoa. Mitä nyt?

Jos vaikka mietitte puolisosi kanssa?

No nythän sinulla on aikaa opetella kirjoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka mietitte puolisosi kanssa?

Niinhän tuossa lukeekin, että miehen kanssa miettivät. Tämä on keskustelupalsta, jossa saa jakaa omia ajatuksiaan ja tuntojaan.

Itse ajattelisin omalla kohdallani, että ehkä muutto hieman pienempään olisi parempi. En ehkä kerrostalolähiöön haluaisi, mutta joku pienempi talo.

Pidä lapsille koti mihin palata tai vierailla. Turvapaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka mietitte puolisosi kanssa?

Niinhän tuossa lukeekin, että miehen kanssa miettivät. Tämä on keskustelupalsta, jossa saa jakaa omia ajatuksiaan ja tuntojaan.

Itse ajattelisin omalla kohdallani, että ehkä muutto hieman pienempään olisi parempi. En ehkä kerrostalolähiöön haluaisi, mutta joku pienempi talo.

niin jos ei ole ketään läheisiä niin tällaiset höpöpalstat ovat hyviä. Monet ovat tosi yksin ilman ketään läheisiä ja vailla keskusteluyhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

No nythän sinulla on aikaa opetella kirjoittamista.

Ajattelim ihansamaa!

Perus "kirjotus" taito olisi hyä.

No ette muuta mihinkään vaan asutte siinä elämänne loppun asti. Kun vähän tutkitte kuluja niin huomaatte, että ei se omakotitalossa asuminen ole oikeastaan ollenkaan kalliimpaa kuin kerrostalossakaan.

Sen siitä saa, kun tekee lapset tiukassa putkessa.

Meillä nuorin asuu vielä pitkään kotona. Itse haluan rakentaa keskimmäisen muuton jälkeen omakotitalon, joka yksitasoinen ja suunnittelussa huomioitu myös lasten ja mahd lastenlasten vierailut.

Meillä ainakin jopa samalla paikkakunnalla asuva esikoinen välillä yöpyy täällä.

Nykyinen iso asunto myyntiin. Ja kiva pienempi kämppä teille.

Mikä tossa on ongelma? Lapset aikuistuu, itsenäistyy eikä todellakaan kaipaa enää omaa vanhaa huonettaan.

Nythän teillä on mahdollisuus tehdä oma uusi koti ja uusia kaikki huonekalut ja sisustus uuteen asuntoon.

.

Tuo kuopus lukiolainen tulee ainakin pumerankina takaisin joten kannattaa säilyttää sille lasten huone "varalla"

koti pesänä niinku.

Teini avo liitot harvoin kestää. Avo liiton perustana poika ystävänä paikka kunnalle muutto on epä varma.

Vau, ei muuta kuin onnea uuden elämänvaiheen edessä! Sinä ja miehesi teitte oman osuutenne vanhempia ja tavoite saavutettu: kaikki lapset aloittavat oman elämän. Ei muuta kuin kannat kattoon ja bileet pystyyn ja syksyn tullen talo myyntiin ja pienempään.

No ei 200-neliöinen asunto nyt niin kovin iso ole.

Kokoomuksen äänestäjä

Ei siitä mitään haittaa ole jos jäätte siihen perheasuntoon. Kiva pitää joulujuhlia ja muita sukujuhlia sitten teillä kun tulee niitä lastenlapsia. Meillä on lapset lähteneet, mutta silti iso asunto, enkä missään tapauksessa muuttaisi kerrostaloon. Lasten perheet ja lastenlapset ovat usein meillä, meillä on iso piha ja uimarantakin lähellä. Eikä tämä talo ole kallis pitää kun on kaukolämmössä ja 420e / kuussa. Autolla on 5 min. Helsingin keskustaan, ja nykyisin on meillä metrokin. Lasten perheille tämä on kakkosasunto. Kukaan lapsista ei ole tässä talossa asunutkaan.

Minulla oli lapsuudenkoti pitkään Helsingin keskustassa. Oli tosi mukavaa kun olimme sinne aina tervetulleita, lastenlapsillakin oli sinne avaimet. Kun se sitten lopulta tyhjennettiin isovanhempien jälkeen, tunsimme me sisarukset olevamme oikeasti orpoja. Vähän samaan aikaa kuoli myös anoppi ja hänen kanssaan asunut isotäti. Lapset näkivät  siellä niitä isänpuoleisia serkkujaan, nyt ei ole yhteyttä kun asuvat USA: ssa ja ovat aivan ei ikäluokkaa. Vanhempien koti voi olla aikuisille lapsille kauan hyvin tärkeä henkinen oman suvun kiintopiste. Samoin kui ennen oli maalla sukutaloja. Meillä on maalla sukutalo vieläkin. Siis juuret jossakin.

Tuskin tarvii aikuisille lapsille enää huoneita säilyttää. Niillä on omat elämät.

Pysykää siinä. On lapsilla koti missä kyläillä, lastenlapsilla joskus tulevaisuudessa mummolla jossa nähdä serkkuja jne...

Sitten vasta isolle asunnolle onkin tarvetta, kun lapset ja lastenlapset kokoontuu joulunviettoon. Eli yöpyy kaikki samaan aikaan

Ei kai se lukiolainen oikeasti jo kotoa muuttanut? En edes päästäisi asumaan lukiolaista avoliittoon... koulu on tärkein.

Meillä on iso talo, 250 neliötä. Aiotaan kyllä ihan pitää tää.

Miettisin siltä kannalta, millainen nykyinen asunto on. Eli onko ulko-oven edessä useampi rappunen ja mahdollisesti kahdessa tasossa. Jos asunto on sellainen, lähtisin todennäköisesti etsimään jotain, mikä on yhdessä tasossa/kerrostalossa jossa on hissi. En nyt kuitenkaan mihinkään kaksioon muuttaisi. Vaan jos mahdollista niin noin 100 neliön asuntoon. Näin niitä huoneita olisi edelleen vierasvaraksi ja tilaa lastenlasten temmeltää. Mutta puolet vähemmän siivottavaa. Ja ikinä ei tiedä, jos toisella tulee aikaisin vanhuuden kremppaa ja liikkuminen menee vaikeaksi. Tällöin yksitasoinen ilman rappusia mahdollistaa pitempään kyseisessä asunnossa asumisen.

Onhan tuo melkoinen tilanne.

Minä en kyllä tuossa tilanteessa aio muuttaa vielä minnekään, koska pidän tästä talosta, ja kaikki osakkeet ja rivarit maksavat ihan yhtä paljon. Mutta jossain vaiheessa käy niin kuin appivanhemmille, eikä jakseta tai haluta hoitaa enää pihaa. He ostivat kaksion keskustasta.

Se oli kyllä liian pieni, ei tullut sitten heillä käytyä niin paljoa. Me asuttiin yliopistopaikkakunnan liepeellä, ja heille oli kolmen tunnin ajomatka. Kun ei heillä ollut vierashuonetta meidän perheelle, ei voitu jäädä yöksi, ja kuusi tuntia autossa samana päivänä oli rankka. Heillä ei ollut meille kuin pieni vuodesohva olkkarissa, ja miehellä on huono selkä. Ja lapset kasvavat, kolmetoistavuotias ei nuku vanhempien välissä.

Äiti taas saisi jo myydä talon. Hän jäi leskeksi, ja jäi isoon taloon. Veli joutuu pitämään sitä kunnossa oman talonsa lisäksi, ja se käy aika raskaaksi. Me sentään asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, mutta työkaverin vanhat vanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, ja työkaveri joutuu siellä käydä pihatöissä oman talonsa lisäksi. Hän kyllä on yrittänyt saada äitiä myymään talon.

Minäkin pidin vanhempien kotia jotenkin juurina tai kotipaikkana pitkään. Mutta jossain kohtaa sitä itsenäistyy ja aikuistuu, ja juuret ja koti on se oma koti. Sitä alkaa nähdä, ettei vanhenevien vanhempien pidä pitää yllä työlästä ja kallista, liian isoa asuntoa. Lähinnä siinä kohtaa toivoo, että olisi vierashuone mummulassa käyntiä varten.

Omaa huonettakaan ei kaipaa noin viiden vuoden päästä kotoa muutettua. Pari ekaa vuotta se tuntui turvapaikalta, oli kiva tulla viikonlopuksi opiskelupaikkakunnalta. Sen jälkeen tuntui oudolta olla omassa vanhassa huoneessa, koska se oli jotenkin kaukaista historiaa jo itselle.