Seurusteletko tai oletko avioliitossa sinua itseäsi vähemmän koulutetun kanssa?

Yliopiston käyminen ei ole tae älykkyydestä ja keskustelukyvystä.

Joo joo ja joo. Mies nyt olisi päässyt mihin vaan, mutta vain ammattikorkeasta löytyi linja hänen opiskelemalleen alalle.

Mä olen maisteri, mies amk-insinööri. Hyvin menee.

Minulla on fiksu mies, hän osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Hän ei koskaan mollaa minun koulutustani, taitaa enemmän olla ylpeä. Meillä on myös samanlaiset arvot, mies on uskomattoman laajakatseinen ja hyväsydäminen.

Hyvin toiminut 16 vuotta.

Minä lääkäri, mies sh. Sama ala yhdistää,  puhumme työstä aina kotonakin. Mikään ei ole hauskempaa. Mitään salassapidettäviä tietoja ei tietenkään. Yleisellä tasolla, miten hommat toimii/on toimimatta  työyhteisöissä (vaikka loivaliikkeisistä työkavereista). Parhaat naurut ehdottomasti. Työperäinen stressi tällä katoaa tehokkaasti.

Minä maisteri, mies sosionomi. Monenlaista murhetta ollut matkan varrella, mutta ei ikinä mihinkään koulutustasoon liittyen..

Tarkoitan esim. jos mies on ammatiltaan timpuri, autokuski, putkiasentaja, hitsaaja jne. Ap.

Ja yleisestikin ottaen, jos mies ei työympäristössään joudu käyttämään keskustelu- tai vuorovaikutustaitoja. Ap.

Itse olen ns. vähemmän koulutettu eli siis käynyt rippikoulun ja rokotettu, tästä huolimatta pidän itseäni suht koht älykkäänä, jos älykkyyttä ei mitata joillakin mittareilla vaan esim. sosiaalisella älykkyydellä.

Olen ollut naimisissa sähköinsinöörin kanssa, seurustellut arkkitehdin kanssa, naimisissa viimeksi kirvesmiehen kanssa. Kaikki ovat olleet mielestäni älykkäitä, mutta sänkykamarissa veii voiton kirvesmies!

Tuliko liian myönteisiä vastauksia, ap?

Mietin tätä vain siksi, koska esim. moni lääkäri on naimisissa toisen lääkärin kanssa. Ap.

Mies on ylioppilas ja tekee tehtaassa hommia linjalla. Itse olen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Meillä menee hyvin!

Onnistuu ja löytyy.

Itse VTM, mies ulkomailta ja suorittanut lukions yhteydessä IT-alan perustutkinnon.

Riippuu paljon persoonasta ja ylipäätään kiinnostuksen kohteista.

Mä olen maisteri ja mieheni on käynyt ammattikoulun. Suhde toimii. Perhetaustamme on samankaltainen ja mies on sitä miestyyppiä, joihin  olen lapsuudessani tottunut. Akateemisista aiheista en tunne tarvetta keskustella hänen kanssaan, siihen riittää kollegat ja kaverit.  Samankaltaisen perhetaustan lisäksi meitä yhdistää samankaltainen arvomaailma, toimiva tunneyhteys ja hyvä sek*si. 

Olen itse maisteri, poikaystävä ei ole valmistunut mistään peruskoulun jälkeen.

Väittelemme paljon poliittisista ja tieteellisistä asioista, harmikseni poikaystävä tietää niistä usein enemmän. Ei siihen tiedonhankintaan koulutusta tarvitse, vain mielenkiintoa. :p

Koulutuseron huomaan lähinnä eri tekstilajien lukutyylien ymmärtämisessä ja tietynlaisessa kriittisessä ajattelussa.

Itsellä yliopistokoulutus, mies duunari. Mies hyväluontoinen :), mutta joskus toivoisi häneltä esim medialukutaitoa. Ystävät suurimmaksi osaksi samalla koulutustasolla kuin itsellä, keskusteluseuraa saan riittämiin heidän kanssaan.

Tämä sama klassinen aloitus taas. Pelkkä koulutus sinällään ei kuvaa paljon. Esimerkiksi minulla olisi varmasti aika vähän keskusteltavaa päivät toiseen samalla työpaikalla lasten kanssa leikkivän lastentarhanopettajan kanssa (etenkin nyt kun omat lapset jo aikuisia) kun taas ei-ylioppilaan mieheni kanssa meillä on paljon yhteistä. Olemme molemmat johtavassa asemassa, paljon työreissuja ulkomaille, taloudellista ja henkistä vastuuta.  N, FT.

Khyl ja hyvin toimii suhde

Olimme samaan aikaan amiksessa. Mentiin yhteen. Mies jatkoi opintoja ja tuli insinööriksi. Ja tuli ero.

Vierailija kirjoitti:

Siis naisena, jos miehesi on ammattikoulun käynyt, ja sinä yliopiston, toimiiko suhde? Onnistuuko moniulotteinen keskustelu? Löytyykö yhteinen arvomaailma?

Minä sosionomi, mies putkimies. Suhde toimii vielä 25v jälkeenkin hienosti, vaikka elämä on koetellut enemmän kun tarpeeks. Tarvittaessa onnistuu moniulotteinen keskustelu ja on samankaltaiset arvomaailmat.