Seurusteletko tai oletko avioliitossa sinua itseäsi vähemmän koulutetun kanssa?

Ite seurustelin kerran miehen kanssa, joka oli käynyt vain peruskoulun. Mutta hän olikin ns. too cool for school, ihan helvetin älykäs tyyppi kaikin puolin, joten ehkäpä tätä ei lasketa.

Sitten seurustelin hetken ajan myös yhen miehen kanssa, jolla oli takana amistasoinen koulutus. Tosi ihana mies ja jumalainen sängyssä... Mut valitettavasti vapaa-ajan intressit ei kohdanneet. Hän tykkäsi seikkailullisista aktiviteeteista, itse olen rauhallinen lukutoukka. En kokenut, että olisimme kykeneet seksin lisäksi tarjoamaan toisillemme mitään muuta.

Olen kuitenkin ehottomasti sitä mieltä, että jälkimmäinen mies oli catch meikäläiseen verrattuna. Mukava, urheilullinen, lämmin, mukavannäköinen tyyppi, joka ei vaivannut päätään turhilla pohdinnoilla. Meikäläinen taas tällanen pyöreä ikistressaaja, jolle pyöräily kauppaan on turhan jännittävä asia.

Voi kun saiskin pysymään itsensä riittävästi maan pinnalla ja kiinnostumaan arkisimmista asioista, niin deittailisin tuolla kivoja sporttijäbiä ikään ja koulutustasoon katsomatta. En tiiä, pystyiskö aivot treenaamaan sille tasolle vai mikä auttais.

- runotyttö

Olisko niin että tää toimii paremmin niin päin että nainen on se koulutetumpi kuin että mies naisi itseään alemman koulutetun? Uskon että on.

Vierailija kirjoitti:

Olisko niin että tää toimii paremmin niin päin että nainen on se koulutetumpi kuin että mies naisi itseään alemman koulutetun? Uskon että on.

No joo, mietipä vähän. Miehet olleet viime aikoihin asti niitä paremmin koulutettuja, ja tämä palsta on täynnä näitä "hoitovapaa-kotiäitejä" joiden miehet ovat koulutettuja ja tekevät uraa. Jotenkin se on näemmä onnistunut. Miten ihmeessä asiasta tulee ongelma nyt kun naisten koulutustaso nousee miesten keskiarvoa korkeammaksi, ei ole tainneet miehen pohtia vastaavaa aiemmin? 

Olen avioliitossa. Hyvin toimii.

Mä olen DI, mies amk-insinööri. Meillä on samanlainen tausta, hän on tosi älykäs, ja on menestynyt työssään. Koulutuksella ei tässä elämänvaiheessa ole enää merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen DI, mies amk-insinööri. Meillä on samanlainen tausta, hän on tosi älykäs, ja on menestynyt työssään. Koulutuksella ei tässä elämänvaiheessa ole enää merkitystä.

Tarkennan että ollaan molemmat asiantuntijatehtävissä teknisellä alalla, mies esimiesasemassa. On samanlaisia mielenkiinnon kohteita ja taiteellisia harrastuksia. Ollaan samoilla linjoilla perheen ja arvojen suhteen, puhutaan paljon ja myös syvällisiä.

Kylllä se varmaan toimii mutta ei se välttämättä kovin kauaa kestä, muttta oli amis tai yliopiston käynyt jos naisessa tai miehessä on ns munaaa ja karvas... ja ällliä päääsä niin onhann se siiitoskykyinen sonni.

Olen avioliitossa. Vaimo on vähemmän koulutettu, täys vinopää, vittuileva ja nalkuttava ankka. Ei onnistu keskustelu, on niin taulapää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko niin että tää toimii paremmin niin päin että nainen on se koulutetumpi kuin että mies naisi itseään alemman koulutetun? Uskon että on.

No joo, mietipä vähän. Miehet olleet viime aikoihin asti niitä paremmin koulutettuja, ja tämä palsta on täynnä näitä "hoitovapaa-kotiäitejä" joiden miehet ovat koulutettuja ja tekevät uraa. Jotenkin se on näemmä onnistunut. Miten ihmeessä asiasta tulee ongelma nyt kun naisten koulutustaso nousee miesten keskiarvoa korkeammaksi, ei ole tainneet miehen pohtia vastaavaa aiemmin? 

Mä sinä parisuhteen paremmin koulutettuna naisosapuolena koen, että ura- ja perhemielessä olen tässä tilanteessa todellinen hyötyjä. Opiskelukavereistani kaikki muut ovat naimisissa korkeasti koulutettujen miesten kanssa ja jokaisen mies tienaa enemmän kuin nainen. Ja sitten kun miettivät sitä, kumpi jää lapsen kanssa kotiin ja kumpi tienaa, perheen talouden kannalta on parempi, että nainen jää. Meillä ei ole näin. Mies on ns. hyvässä duunariammatissa ja minä humanisti, joten tienaamme noin yhtä paljon. Olemmekin vuorotelleet siinä, kumpi milloinkin on ollut lasten kanssa kotona ja kumpi töissä. Jotenkin tuntuu, että suhteemme on paljon tasa-arvoisempi kuin niiden suhteet, jotka yhtä koulutettuja, mutta mies tienaa enemmän. Olenkin pystynyt etenemään urallani paremmin kuin opiskelukaverini, kiitos mieheni kotona tekemän työn.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä se varmaan toimii mutta ei se välttämättä kovin kauaa kestä, muttta oli amis tai yliopiston käynyt jos naisessa tai miehessä on ns munaaa ja karvas... ja ällliä päääsä niin onhann se siiitoskykyinen sonni.

Taii tamma. Varsiinkin huipppu-urheilija adonis häissä olen olllut, kyllähän ne pokaaa kenet ne haluaa.

Mä olen kasvatustieteiden kandi ja mieheni on rakennusmaalari. Koulutustaso ei ole ikinä aiheuttanut mitään ongelmia meidän välillä. En tiedä paljonko asiaan vaikuttaa se, että olemme duunariperheiden vesoja molemmat ja duunariammateissa kumpikin. Mieheni on fiksu, keskustelukykyinen ja -haluinen ihminen, joka tykkää lukemisesta. Me juttelemme paljon ja hyvin monipuolisesti eri asioista. Monista jutuista ollaan eri mieltä mutta elämänkatsomus, arvomaailma ja tulevaisuudentoiveet ovat yhteiset.

Minä olen maisteri, mies on datanomi, eli amis. Teen töitä kahvilassa noin 32 000€ vuosiplakalla, mies on koodari isossa yrityksessä ja tienaa 80 000€ vuodessa. Minua kiinnostaa punk ja rock sekä kitaran soittelu bändissä, miestä kiinnostaa fysiikka, tähtitiede, lukeminen sekä pelaaminen tietokoneella ja pleikkarilla.

En oikein tiedä mitä aloituksella haettiin. Pitäisikö koulutuksen vaikuttaa jotenkin parisuhteeseen? En oikein tiedä mitä tekemistä koulutuksella on arvomaailman kanssa. Olen viimeisimmissä vaaleissa äänestänyt persuja, mies omien sanojensa mukaan vihreitä. Ei me keskenämme mitään syvällisiä keskusteluja politiikasta käydä, kun ei se niin paljoa kiinnosta. Lähinnä yksittäisiä kommentteja Trumpista ja muista päviän politiikan aiheista. Eikä kylläkään käydä keskustelua Dostojevskin teosten merkityksestä tai analysoida eino leinon runoja. Yhdessä tykätäön katsoa hulvattomia komedioita Netflixistä.

Seurustelin ei akateemisen kanssa...ei juma! Ei pystynyt keskustelemaan melkein mistään...hän ei ollut kartalla asioista...ei osannut väitellä, tai perustella mielipiteitä...ei ollut lainkaan filosofinen...lisäksi hän ei ollut itsenäinen...sen jälkeen lähdin opiskelemaan ja löysin elämänrakkauden samasta tiedekunnasta...hän ymmärtää minua, ja vastaa vaatimuksiin miehestä...lisäksi seksi on jumalaista...hänen kanssaan voi keskustella, keskustelutaito, ja käytöstavat tulevat jo akateemisesta kodista...hän on itsenäinen, ja työteliäs omalla alallaan...jeah!

Mä luulen kans, että meidän duunariperhetausta vaikuttaa. Vaikka olen itse akateeminen, minusta miehessä on seksikästä, että hänellä pysyy myös vasara ja jakari kädessä. Vaikka on tärkeää että mies on älykäs ja hänellä on yleissivistystä, mutta jotenkin en osaa pitää miehenä sellaista joka olisi muuten täysin tumpelo ja epäkäytännöllinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen kans, että meidän duunariperhetausta vaikuttaa. Vaikka olen itse akateeminen, minusta miehessä on seksikästä, että hänellä pysyy myös vasara ja jakari kädessä. Vaikka on tärkeää että mies on älykäs ja hänellä on yleissivistystä, mutta jotenkin en osaa pitää miehenä sellaista joka olisi muuten täysin tumpelo ja epäkäytännöllinen.

Sama! Tai oikeastaan mulle on itsestäänselvyys, että mies osaa tehdä käytönnönasioita.

Vierailija kirjoitti:

Ja yleisestikin ottaen, jos mies ei työympäristössään joudu käyttämään keskustelu- tai vuorovaikutustaitoja. Ap.

Onko tällaisia töitä nykyään enää juurikaan?

Kysymys ei ole koulutuksesta, vaan kyse on toisilleen sopivista ihmisistä. Minulla on teoria että samanlainen koulutus tai työ ei ole asia jolle parisuhteen voi rakentaa. Kyse on siitä ovatko ihmiset ihmiset toisilleen "mätsi". Ja tässä taas tärkein tekijä on perhetausta ja perheen sosio-ekonominen asema. Minä olen professori ja minulla oli korkeasti koulutettuja ja erittäin hyvätuloisia miesystäviä ennen nykyistä miestäni, mutta ei niistä entisistä jutuista tullut mitään koska minä olen taustaltani vaatimattomista oloista ja työläisperheestä. Ei ollut ikinä kotoisa olo enkä ollut onnellinen. Olin lähtenyt kulkemaan väärään suuntaan kun läheiset jankuttivat minulle että en minä baarista löydä miestä ja että minunkin mieheni täytyy olla vähintään tohtori. Ja uskoin, hölmö minä, nuori ja epävarma minä. Olisi heti pitänyt etsiä itselle sopivaa Miestä, joka hyväksyy minut ja tajuaa minua, on huomaavainen ja kiltti ja älykäs ja jonka kanssa aidosti viihdyn. Ja sellaiset asiat löytyvät sydämestä, arvoista, aivoista - eivät tutkintotodistuksesta tai palkkakuitista. Nyt olen erittäin onnellinen. Mies on komea, kiltti, hyväkäytöksinen ja upea isä. Hän on paras ystäväni ja huomaavainen rakastaja. Eikä hänen itsetuntoaan rasita se että tienaan enemmän ja olen työssäni paljon esillä, tavaten paljon myös miehiä. Uskaltakaa siis etsiä parisuhdetta joka tekee teidät onnelliseksi. Tiedän että se on vaikeaa, koska tämä yhteiskunta on osoittautunut oman kokemukseni nojalla melkoiseksi luokkayhteiskunnaksi. Jotkut (koulutetut ja "sivistyneet") tutut jopa panivat välit poikki kanssani kun otin niin paljon "alempiarvoisen" miehen. Alempiarvoinen compared to what ? Kuka tässäkin yhtälössä se moukka oli...?

Mieheni on paljon minua vähemmän koulutettu mutta tienaa tuplasti enemmän. Minä olen sh ja psykoterapeutti, mies käynyt ammattikoulun. Suhde toimii hyvin, koulutusero ei vaikuta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan esim. jos mies on ammatiltaan timpuri, autokuski, putkiasentaja, hitsaaja jne. Ap.

Kyllä, mieheni on duunari, minä koulutetumpi. Hyvin toimii, yhdessä menty jo 23 vuotta.

Ex miehelläni ja minulla oli suunnilleen sama koulutustaso. Mutta hän oli kouluja käymättömästä suvusta ja melkoisen juntti sielultaan. Sain hävetä aina silmät päästäni, kun hän ystävieni ja entisten opiskelutoverieni seurassa yritti olla fiksu/hauska (ei ollut kumpaakaan). No, nyt hän on jonkun toisen vaivoina..