Minua haukuttiin 12 vuoden ajan joka päivä
lihavaksi tavalla tai toisella. Sairastuin syömishäiriöön. Onko se täysin omaa syytäni?
Kommentit (26)
Kyllä niitä liikuntaa opettavia opettajia on jotka eivät sovellu alalle. Samoin kun opettajiksi voi eksyä pedofiileja, voi liikunnanopettajaksi päätyä siihen sopimaton ihminen.
Se ei poista sitä tosiasiaa, että liikunnanopettajina on myös siihen sopivia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis, mikset oo harrastanut liikuntaa?
Uinti, koululiikunta, tanssi, jumppa, joukkuelajit, mitä noita nyt on.
Meidän yläasteen luokalla oli yks isokokoinen nyt n. 180cm pitkä tyttö.
Ei meillä ollut tollaista.Harrastin salilla käyntiä ja lenkkeilyä. Olin myös eri harrastusjoukkueissa. Yleisurheilua, urheilukerhossa yms. mutta lopetin joukkuelajit, kun kiusaaminen paheni. Jätettiin porukasta, ei ollut paria yms. Sijoituin myös oppilaiden välisissä kilpailuissa mitaleille.
Aa, ok. En tiedä mitä sanoa, kun en osaa samaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella oudolta, että äitisi on ehdottanut laihduttamista. Olen kuullut tuollaista olevan tavoitteellisissa voimistelupiireissä. Niissä ei ole harvinaista, että sairastutaan syömishäiriön.
Koulusta tuli viestiä terkkarissa käynnin jälkeen. Kaikesta muustakin tuli. Äiti uskoi aina.
Elätkö vieläkin lapsuudessa? Mites amis? Lukio? Korkeakoulu? Vai, taidat olla aika nuori vielä? Oletkohan edes yli 18v?
Sama jatkui lukiossa. Silloin vasta sairastuin, kun paineet oli muutenkin kovat. Elämässä tapahtui muutenkin kaikkea pahaa. Kaikki romahti siis aivan kaikki. Tähän jäin kiinni. En toipunut, en tajua miten voisi parantua tai elämä jatkua. Kaikkia meni, aivan kirjaimellisesti ja kuvannollisesti. Olen rikki. En korjattavissa. On niitä leluja, kun ei voi enää korjata. Heitetään vain pois. Kiusaaminen vain jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella oudolta, että äitisi on ehdottanut laihduttamista. Olen kuullut tuollaista olevan tavoitteellisissa voimistelupiireissä. Niissä ei ole harvinaista, että sairastutaan syömishäiriön.
Koulusta tuli viestiä terkkarissa käynnin jälkeen. Kaikesta muustakin tuli. Äiti uskoi aina.
Elätkö vieläkin lapsuudessa? Mites amis? Lukio? Korkeakoulu? Vai, taidat olla aika nuori vielä? Oletkohan edes yli 18v?
Sama jatkui lukiossa. Silloin vasta sairastuin, kun paineet oli muutenkin kovat. Elämässä tapahtui muutenkin kaikkea pahaa. Kaikki romahti siis aivan kaikki. Tähän jäin kiinni. En toipunut, en tajua miten voisi parantua tai elämä jatkua. Kaikkia meni, aivan kirjaimellisesti ja kuvannollisesti. Olen rikki. En korjattavissa. On niitä leluja, kun ei voi enää korjata. Heitetään vain pois. Kiusaaminen vain jatkuu.
En tiedä mitä sanoa, kun en nyt ihan vastaavaa ole kokenut.
Okei tämä "en osaa samaistua". Kiitos kuitenkin, että kommentoit. Ei aina tarvitse sanoa mitään. Joskus pelkkä läsnäolo riittää, vaikka se nyt onkin vain netin vauvapalstalla. Kiitos, ihan oikeasti. Hetken tuntui, että en ole niin yksin maailmassa.
Harrastin salilla käyntiä ja lenkkeilyä. Olin myös eri harrastusjoukkueissa. Yleisurheilua, urheilukerhossa yms. mutta lopetin joukkuelajit, kun kiusaaminen paheni. Jätettiin porukasta, ei ollut paria yms. Sijoituin myös oppilaiden välisissä kilpailuissa mitaleille.