Missä iässä ikääntyminen alkoi häiritä teitä todenteolla?
Itse taisin olla 19-vuotias, kun ensimmäistä kertaa ihan tosissani olisin halunnut olla nuorempi ja että lakkaisin vanhenemasta yksinkertaisesti.
22-vuotiaana alkoi ikääntyminen oikein kunnolla häiritsemään. Jokainen ikävuosi lisää on siitä asti ahdistanut.
Kommentit (16)
Olen 57-v. Ei vielä ole alkanut häiritä.
Ehkä 55-vuotiaana...olin juuri täyttämässä 50, kun sairastuin syöpään. Siitä selviytyminen vei ajatukset ihan kaikesta muusta pois. Sitten kun selvisin, tajusin, että en ole enää ollenkaan sama ihminen. Syöpälääkitystä (estrogeenin POIStajaa) söin sitten 7 vuotta. Ja kärsin kamalista vaihdevuosioireista. Töissäkin hikoilin kesät talvet, pöydällä oli oltava tuuletin aina. Koin, etten ollut enää nainenkaan, vaikkei rintaani kokonaan poistettu. Sitä poistoa eim oikeastaan edes huomaa, kun rinnat ovat isot. Kun naiselta poistetaan estrogeeni, naiseus häviää :( Jos en olisi sitä lääkettä syönyt, olisin tietenkin voinut sairastua heti uudelleen. Ehkä.
Miehenä alkoi häiritä siinä vaiheessa kun alkoi huomata että hiukset lähtee eli jossain siinä 28v paikkeilla.
Nyt 32 vuotiaana hiukset on vetäytyneet ja ohentuneet päältä niin paljon että mietin pitäisikö siirtyä höyläkaljuun tuosta nykyisestä 3mm pitkistä hiuksista.
Siniset tikkaat siniset tikkaat ja kiipé niitä pitkin pois, ja kiipee niitä pitkin pois. Siinä missä mä näen auringonlaskun, sä nöet vielä kauniin kesäpäivän. Voisimpa olla hetken siinö, ja tartuu sun kötteen. Ja aina kun kaaduit, hoo se satuui. Nii kuin sinäkin nytkin, minäkin joskus itkiin. Nii ditä katuuu nii se sattuuu. Teen sulle siniset tikkat siniset tikkaat, ja kiipe niitä pitkin pois. Ja kiipee, niitä pitkin pois.
Olen 43 vuotias, ikääntyminen ei ole häirinnyt vielä yhtään.
Täytän tänä vuonna 50,ja tämä on kieltämättä kamalaa. Ekan kerran häiritsee.
N, 45, maan vetovoima alkoi näkyä riippuvassa naamassa ja lisäksi ikänäkö alkoi vaivata.
Ei vielä ole isommin haitannut. Kun psyyke kehittyy samaa tahtia kehon kanssa, ei pitäisi tullakaan ristiriitoja eli ikääntyminen "häiritsisi".
Johtopäätös: kannattaa keskittyä omaan henkiseen kasvuun ulkonäköseikkojen sijaan.
N60
Nyt ikää 23 ja alko 21v vitutus. Lähinnä siks kun tajusi että täytyy alkaa tekemään järkeviä valintoja eikä voi vaan kokeilla ja on kiire kouluttautua ja säästää yms.
35 vuotiaana alkoi häiritä. Nyt olen yle 40 eikä häiritse enää. Elämä on onnellista kun tyytyy kohtaloonsa.
39. Nyt yhtäkkiä naama alkanut valahtaan ja näytän väsyneeltä. Urheilen ja ollut normaalipainoinen/hoikka aikuisiän. Nyt kilpirauhanen renaa ja paino meinaa nousta, vituttaa. 35v olin vielä timmi, nätti nainen. Alamäki on ollut nopea!
Olen siinä iässä kun alkaa arvostamaan enemmän sitä, että saa olla terve kuin sitä mitä ulkonäkö on.
Tänään tuntui vilpittömästi siltä, että en haluaisi olla tämän ajan nuori.
63 eikä vieläkään haittaa! Päin vastoin. Nyt vanhemmiten sitä vapautuu niin valtavasti energiaa muuhun kuin typerään pinnalliseen suremiseen ja murehtimiseen.
Elämä on ihanaa varsinkin kun on terve! Pian eläkkeelle ja vapaa kuin taivaan lintu matkustamaan ja tekemään mitä tahtoo. Nautin elämästäni.
Nuoruus voi olla todella kauheaa aikaa. On ollut omat kompleksini minullakin, mutta siskollani oli todella vaikeaa hyväksyä itseään ja ulkonäköän. (Jossa ei mitään vikaa). Huono itsetunto vaivasi pitkään.
Nuorena ei ymmärrä eikä tajua miten älytöntä ja turhaa se kaikki on! Senkin ajan voisi käyttää elämiseen! Ei me olla ikuisia.
Silloin kun mammografiassa hoitaja käski minun pitää toista rintaani poissa tieltä, ettei sekin tule kuvaan. (Roikkuvat ilmeisesti) . Silloin kun vahingossa pesin hampaani Bepanthenilla, kun ei ollut laseja päässä. (Ikänäkö) N63
Ei ole vielä häirinnyt, palataan asiaan 30 vuoden kuluttua.
N40+