Lue keskustelun säännöt.
Miksi nimittäisit sellaista ihmistä joka periaatteessa on ateisti mutta silti periaaatteessa ei ole?
26.05.2018 |
Siis sellaine joka ei istu sen enempää siihen kapeaan ateistin kuin teistinkään lokeroon?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on vakavasti otettava uskonto siinä missä muutkin.
Kaljuus on vakavasti otettava hiusten väri siinä missä muutkin.
Kaljulla voi olla ruskeat, vaaleat, punaiset tai jopa mustat hiukset riippuen siitä minkä väriset ne olivat ennen kaljuuntumista.
Eikä se kaljuus ole siltikään hiusten väri.
Jeesuksella oli narkkari pitkätukka, ei mikään kalju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on vakavasti otettava uskonto siinä missä muutkin.
Kaljuus on vakavasti otettava hiusten väri siinä missä muutkin.
Kaljulla voi olla ruskeat, vaaleat, punaiset tai jopa mustat hiukset riippuen siitä minkä väriset ne olivat ennen kaljuuntumista.
Eikä se kaljuus ole siltikään hiusten väri.
Jeesuksella oli narkkari pitkätukka, ei mikään kalju.
Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi. (1Kor 11:14)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista.
Joko henkilö uskoo väitteen "jokin jumala on olemassa" tai sitten hän ei sitä usko. Mitään välimuotoja ei ole olemassa. Jokainen ihminen on joko ateisti tai teisti. Minusta tämä on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen määritelmä.
... ja maailma on mustavalkoinen.
Otappa ne lasit pois päästä.
Filosofian yksinkertaisimpia alkeita:
Meillä on väitelause X. Henkilö voi joko hyväksyä tämän väittämän pitävän paikkaansa tai sitten hän ei mielentään pidä väittämää paikkansapitävänä.
Osaatko esittää esimerkin sellaisesta väittämästä joka ei noudattaisi tätä sääntöä? Tämä on ihan perus logiikkaa. Ei ole mahdollista samanaikaisesti uskoa väitteen X olevan epätosi ja tosi.
Voit tehdä empiirisen kokeen. Esitä mikä tahansa mietelause 2-vuotiaalle ihmiselle ja kysy onko väittämä tosi vai epätosi. Väitän, että 2-vuotias ihminen ei ota kantaa kumpaakaan suuntaan, koska hän ei hahmota koko väitettä kyllin hyvin ottaakseen kantaa.
Jos ei ymmärrä koko väittämää on mahdotonta pitää sitä paikkaansa pitävänä. Tällöin jos 2-vuotias ei kykene ymmärtämään koko jumalan käsitettä hän ei voi olla teisti.
Jos ei ymmärrä koko väittämää, on mahdotonta pitää sitä myöskään epätotena. Tämä on ihan filosofian perusjuttuja.
Eikä ole. Asiaa ei tarvitse pitää epätotena. Riittää että ei pidä sitä totean. Aivan kuten ateistin ei tarvitse aktiivisesti olla mitään mieltä jumalista, riittää että ei usko niihin.
Väärin. Jos et pidä jotain väitettä totena, silloin pidät sitä epätotena. Tämä on looginen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista.
Joko henkilö uskoo väitteen "jokin jumala on olemassa" tai sitten hän ei sitä usko. Mitään välimuotoja ei ole olemassa. Jokainen ihminen on joko ateisti tai teisti. Minusta tämä on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen määritelmä.
... ja maailma on mustavalkoinen.
Otappa ne lasit pois päästä.
Filosofian yksinkertaisimpia alkeita:
Meillä on väitelause X. Henkilö voi joko hyväksyä tämän väittämän pitävän paikkaansa tai sitten hän ei mielentään pidä väittämää paikkansapitävänä.
Osaatko esittää esimerkin sellaisesta väittämästä joka ei noudattaisi tätä sääntöä? Tämä on ihan perus logiikkaa. Ei ole mahdollista samanaikaisesti uskoa väitteen X olevan epätosi ja tosi.
Entä jos henkilö X ei asetu kummallekkaan kannalle tai esittää jonkun muun vaihtoehdon?
Jos esitetään väittämä "tämä pallo on punainen" niin miten siitä voi olla mitään muuta mieltä kuin, että joko hyväksyy sen olevan näin tai sitten ei hyväksy väittämää?
Ei ole mahdollista olla mitään kolmatta vaihtoehtoa. Jos esittää jonkun kokonaan toisen väittämän niin siitä voi tietysti olla jotain muuta mieltä. Tai voi saivarrella mistä nimenomaisesta pallosta on kysymys tai mitä punaisella värillä tarkoitetaan. Mutta jos nyt sovitaan etukäteen meidän olevan yksiselitteisesti yhtämielisiä siitä mistä pallosta on kyse ja mitä sen punaisena oleminen tarkoittaa. Silloin väittämä joko pitää paikkaansa tai se ei pidä paikkaansa. Se ei mitenkään voi olla molempia samanaikaisesti.
Mutta pallo ei ole ideologinen eikä kulttuurinen käsite kuten teismi ja ateismi. Lisäksi teismille ja ateismille on olemassa määritelmät joiden sisälle niiden kannattajien tulisi mahtua.
Tätän ei tarvitse sotkea millään tavalla ideologiaa tai kulttuuria mukaan millään tavalla. Ei tarvitse edes määritellä mistä jumalasta on kysymys.
On olemassa väite: "jokin jumala on olemassa"
teisti: pidän tätä väittämää totena.
ateisti: en pidä tätä väittämää totena.
ignostikko: "väite on irrelevantti"
agnostikko: "en tiedä"
henkilö x: "mikä on jumala?"
Ignostikko ei vastannut kysymykseen jostain syystä, kaksi jälkimmäistä ovat ateisteja.
Pappi sanoi uskovansa Jumalaa, mutta ei tiedä onko se olemassa. Onko pappi ateisti vai ei?
Pappi on agnostinen teisti. Hänellä on usko muttei tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
9 lisää vielä, että olisi kiva jos ihmiset pystyisivät tekemään jonkunnäköisen eron uskonnottoman ja ateistin välillä. Muistan joskus kuulleeni heiton, että tottakai ateisti (jumalankieltäjä) uskoo Jumalaan, koska eihän voi kieltää mitään sellaista, minkä olemassaoloon ei usko. :)
Uskonnoton on ihminen, jolle Jumalan olemassaolo, luottamus "korkeampaan voimaan" yms. ovat merkityksettömiä asioita ja he ovat sitä "periaatteessa" koko ajan. Olen havainnut, että he ovat usein suvaitsevaisempia kuin sekä fundamentalistiuskovaiset että fundamentalistiateistit.
Ateisti ei kiellä yhtään mitään.
Agnostikko ei kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
9 lisää vielä, että olisi kiva jos ihmiset pystyisivät tekemään jonkunnäköisen eron uskonnottoman ja ateistin välillä. Muistan joskus kuulleeni heiton, että tottakai ateisti (jumalankieltäjä) uskoo Jumalaan, koska eihän voi kieltää mitään sellaista, minkä olemassaoloon ei usko. :)
Uskonnoton on ihminen, jolle Jumalan olemassaolo, luottamus "korkeampaan voimaan" yms. ovat merkityksettömiä asioita ja he ovat sitä "periaatteessa" koko ajan. Olen havainnut, että he ovat usein suvaitsevaisempia kuin sekä fundamentalistiuskovaiset että fundamentalistiateistit.
Ateisti ei kiellä yhtään mitään.
Agnostikko ei kiellä.
Ei ateistikaan kiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista.
Joko henkilö uskoo väitteen "jokin jumala on olemassa" tai sitten hän ei sitä usko. Mitään välimuotoja ei ole olemassa. Jokainen ihminen on joko ateisti tai teisti. Minusta tämä on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen määritelmä.
... ja maailma on mustavalkoinen.
Otappa ne lasit pois päästä.
Filosofian yksinkertaisimpia alkeita:
Meillä on väitelause X. Henkilö voi joko hyväksyä tämän väittämän pitävän paikkaansa tai sitten hän ei mielentään pidä väittämää paikkansapitävänä.
Osaatko esittää esimerkin sellaisesta väittämästä joka ei noudattaisi tätä sääntöä? Tämä on ihan perus logiikkaa. Ei ole mahdollista samanaikaisesti uskoa väitteen X olevan epätosi ja tosi.
Voit tehdä empiirisen kokeen. Esitä mikä tahansa mietelause 2-vuotiaalle ihmiselle ja kysy onko väittämä tosi vai epätosi. Väitän, että 2-vuotias ihminen ei ota kantaa kumpaakaan suuntaan, koska hän ei hahmota koko väitettä kyllin hyvin ottaakseen kantaa.
Jos ei ymmärrä koko väittämää on mahdotonta pitää sitä paikkaansa pitävänä. Tällöin jos 2-vuotias ei kykene ymmärtämään koko jumalan käsitettä hän ei voi olla teisti.
Jos ei ymmärrä koko väittämää, on mahdotonta pitää sitä myöskään epätotena. Tämä on ihan filosofian perusjuttuja.
Eikä ole. Asiaa ei tarvitse pitää epätotena. Riittää että ei pidä sitä totean. Aivan kuten ateistin ei tarvitse aktiivisesti olla mitään mieltä jumalista, riittää että ei usko niihin.
Väärin. Jos et pidä jotain väitettä totena, silloin pidät sitä epätotena. Tämä on looginen totuus.
No niinhän minä kirjoitin, mäntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
9 lisää vielä, että olisi kiva jos ihmiset pystyisivät tekemään jonkunnäköisen eron uskonnottoman ja ateistin välillä. Muistan joskus kuulleeni heiton, että tottakai ateisti (jumalankieltäjä) uskoo Jumalaan, koska eihän voi kieltää mitään sellaista, minkä olemassaoloon ei usko. :)
Uskonnoton on ihminen, jolle Jumalan olemassaolo, luottamus "korkeampaan voimaan" yms. ovat merkityksettömiä asioita ja he ovat sitä "periaatteessa" koko ajan. Olen havainnut, että he ovat usein suvaitsevaisempia kuin sekä fundamentalistiuskovaiset että fundamentalistiateistit.
Ateisti ei kiellä yhtään mitään.
Agnostikko ei kiellä.
Agnostikko kieltää tietävänsä tai että asiasta on ylipäätään edes tietoa saatavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on vakavasti otettava uskonto siinä missä muutkin.
Kaljuus on vakavasti otettava hiusten väri siinä missä muutkin.
Harrastukseni on olla keräilemättä legoja.
Se onkin hassua, että yhdistys nimeltä Vapaa-ajattelijat vaikutti olevan, ainakin silloin kun niiden toimintaan liittymistä vuosikausia sitten kokeilin, dogmaattisempaa ja uskonnossa kiinni olevampaa porukkaa kuin melkein kukaan... Jotenkin jäi se mielikuva, että sinne liittyivät ne, jotka kaipasivat sääntöjä ja ohjeita elämäänsä, mutta olivat saaneet mieleensä vamman jostain uskonnollisesta yhteisöstä.
En tiedä millaista toiminta on nykyään, ja näkökulmani oli silloinkin rajoittunut yhteen paikallisyhdistykseen, ja sitäpaitsi vain oma mielipiteeni.