Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VI
Kommentit (805)
Me oltaisiin kans naimanaamat <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin just unohtaa sut kokonaan. Käytän ihan liikaa energiaa siihen että haaveilen josko meistä tulisi edes ystäviä ja petyn, kun ikinä ei ilmaannu edes minkäänlaista viitettä siihen että se vois olla koskaan mahdollista tai että sua kiinnostais. Mihinkään oljenkorteen et koskaan tartu. Kaikki viittaa oikeastaan lähinnä siihen että et halua olla missään tekemisissä. Tänä kesänä etsin itselleni jonkun miehen ja muuta ajateltavaa.
Mitenhän paljon ihminen kaipaisi jotain henkilöä, jos olisi elänyt hänen kanssaan esim. useamman vuoden, tietäisi hänen "huonotkin" puolensa ja huonotkin hetkensä. Ihastuminen luo aivan ihmeellisen vääristymän henkilön täydellisyydestä. Sitä vaan kuvittelee että kaikki sujuisi ja hän olisi unelmien täyttymys (joka saattaa todellisuudesssa olla ihan kaikkea muuta), leijuu jossain pilvessä.
Mä ihastuin mieheen ja mitä enemmän olen tutustunut häneen, sen enemmän huomaan miten paljon hänestä löytyy sellaisia piirteitä jotka ajan kuluessa toisivat aivan omat ongelmansa jos olisimme yhdessä.
No entäs HEXXX-indeksi sitten? Se on aina nousussa!
Jotenkin mä aina ajaudun tälle palstalle, koska sä et vaan katoa mun mielestä kulumallakaan. Mä vieläkin haluaisin tutustua tai saada edes jonkinlaisen yhteyden. Jonain hetkinä olen jopa harkitsemassa oikean viestin lähettämistä. Mutta sitten mä muistan, että kaikkihan voi olla mun omaa kuvitelmaa ja rupeaa hävettämään oma tyhmyys. En mä tiedä, jotenkin vaan odotan jotain ”merkkiä” siitä, etten ole yksin harhoineni. Jotenkin mielessä taistelee toisaalta pyrkimys säilyttää yhteys tärkeään ihmiseen ja toisaalta järki on nauranut minulle jo jonkin aikaa. Ihan kuin minussa olisi kaksi puolta. Sydän ja sisin pyrkii saamaan jonkinlaisen yhteyden ja järki taas estää haihattelemasta. Näiden kahden vastakkaisen voiman taistelun lopputulemana löydän itseni tyhjentämästä ajatuksiani palstalle. Tiedän kyllä, että ainut oikea tapa ratkaista ongelma on lähettää viesti, mutta….. Pää kiinni järki! Tällaiset harhaiset terveiset vain miehelle, jonka etunimi alkaa O-kirjaimella. Tapasimme kaupungissa, joka alkaa R-kirjaimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän paljon ihminen kaipaisi jotain henkilöä, jos olisi elänyt hänen kanssaan esim. useamman vuoden, tietäisi hänen "huonotkin" puolensa ja huonotkin hetkensä. Ihastuminen luo aivan ihmeellisen vääristymän henkilön täydellisyydestä. Sitä vaan kuvittelee että kaikki sujuisi ja hän olisi unelmien täyttymys (joka saattaa todellisuudesssa olla ihan kaikkea muuta), leijuu jossain pilvessä.
Mä ihastuin mieheen ja mitä enemmän olen tutustunut häneen, sen enemmän huomaan miten paljon hänestä löytyy sellaisia piirteitä jotka ajan kuluessa toisivat aivan omat ongelmansa jos olisimme yhdessä.
Mä ihastuin yhdeksän vuotta sitten, enkä vieläkään näe hänessä mitään vikaa, vaikka tunnen hänet paremmin kuin silloin.
Ne samat asiat ja piirteet jotka laittoivat mut miettimään ja ihmettelemään jo ihan alussa, ovat tällä hetkellä ne syyt miksi aion unohtaa ihastukseni. Ne piirteet näköjään ovat ja pysyvät vaan, on ihan turha jäädä odottamaan että tulisi muutosta. Ihmisellä on luontainen taipumus vaan "johonkin". Joitakin jotkut piirteet ärsyttävät, joitakin ei. Miksi jäädä sellaiseen, joka ärsyttää liikaa ja ei synny sen vuoksi luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän paljon ihminen kaipaisi jotain henkilöä, jos olisi elänyt hänen kanssaan esim. useamman vuoden, tietäisi hänen "huonotkin" puolensa ja huonotkin hetkensä. Ihastuminen luo aivan ihmeellisen vääristymän henkilön täydellisyydestä. Sitä vaan kuvittelee että kaikki sujuisi ja hän olisi unelmien täyttymys (joka saattaa todellisuudesssa olla ihan kaikkea muuta), leijuu jossain pilvessä.
Mä ihastuin mieheen ja mitä enemmän olen tutustunut häneen, sen enemmän huomaan miten paljon hänestä löytyy sellaisia piirteitä jotka ajan kuluessa toisivat aivan omat ongelmansa jos olisimme yhdessä.
Mä ihastuin yhdeksän vuotta sitten, enkä vieläkään näe hänessä mitään vikaa, vaikka tunnen hänet paremmin kuin silloin.
Miten monta vuotta olette asuneet yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Porrasräyhääjän 🗣📈 indeksit on tänään vakaalla tasolla ➡️
🌜❤️
Hyvä juttu 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mä aina ajaudun tälle palstalle, koska sä et vaan katoa mun mielestä kulumallakaan. Mä vieläkin haluaisin tutustua tai saada edes jonkinlaisen yhteyden. Jonain hetkinä olen jopa harkitsemassa oikean viestin lähettämistä. Mutta sitten mä muistan, että kaikkihan voi olla mun omaa kuvitelmaa ja rupeaa hävettämään oma tyhmyys. En mä tiedä, jotenkin vaan odotan jotain ”merkkiä” siitä, etten ole yksin harhoineni. Jotenkin mielessä taistelee toisaalta pyrkimys säilyttää yhteys tärkeään ihmiseen ja toisaalta järki on nauranut minulle jo jonkin aikaa. Ihan kuin minussa olisi kaksi puolta. Sydän ja sisin pyrkii saamaan jonkinlaisen yhteyden ja järki taas estää haihattelemasta. Näiden kahden vastakkaisen voiman taistelun lopputulemana löydän itseni tyhjentämästä ajatuksiani palstalle. Tiedän kyllä, että ainut oikea tapa ratkaista ongelma on lähettää viesti, mutta….. Pää kiinni järki! Tällaiset harhaiset terveiset vain miehelle, jonka etunimi alkaa O-kirjaimella. Tapasimme kaupungissa, joka alkaa R-kirjaimella.
Ole rohkea, laita viesti, sen jälkeen ole ylpeä sinä uskalsit.
Vierailija kirjoitti:
Salah mitä sinulle kävi :( Mane Mane Bobbyy Firminoooo but we sold Coutinhooo
Mitä sinulle tapahtui / sattui.
Miten sinun kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää yötä rakas. Olen taas koko päivän sua ajatellut ja ikävöinyt.
Ehkä sitten kun lapset ovat isoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
öitä! kirjoitti:
pakkasmittari kainaloon ja nukkumaan!
Tamagotchi-san?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän paljon ihminen kaipaisi jotain henkilöä, jos olisi elänyt hänen kanssaan esim. useamman vuoden, tietäisi hänen "huonotkin" puolensa ja huonotkin hetkensä. Ihastuminen luo aivan ihmeellisen vääristymän henkilön täydellisyydestä. Sitä vaan kuvittelee että kaikki sujuisi ja hän olisi unelmien täyttymys (joka saattaa todellisuudesssa olla ihan kaikkea muuta), leijuu jossain pilvessä.
Mä ihastuin mieheen ja mitä enemmän olen tutustunut häneen, sen enemmän huomaan miten paljon hänestä löytyy sellaisia piirteitä jotka ajan kuluessa toisivat aivan omat ongelmansa jos olisimme yhdessä.
Mä ihastuin yhdeksän vuotta sitten, enkä vieläkään näe hänessä mitään vikaa, vaikka tunnen hänet paremmin kuin silloin.
Mä luulen että mulle olisi käynyt pitkälti samalla tavalla, mutta....... jos en olisi muuttanut kimppaan silloisen ihastukseni kanssa, kokenut intohimoista mutta samalla hyvin riitaista yhdessäoloa plus eroa (joka oli helpotus) niin varmasti ikävöisin juuri häntä edelleen, oli niin hullaantunut rakastuminen. Mä kuvittelin päässäni kaikenlaista millaista meidän elämä tulisi olemaan ja miten ihana se on plaa plaa. Kaikkea muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkemiseen alapeukku ja uuteen ihastukseen yläpeukku = ei näkemistä ja uusi ihastus yes?
Et vain kuullosta kihikseltä vaan olet, kuka hitto trollin ketjussa mitään peukkuja kattoo?
Satamäärin viestejä sarjaspämmiltä muutamassa päivässä. Ei tähän kukaan putoo. Keskity nyt Megan vihakamppiksen, jos helpottaa.
Lienet kihishullu omalta puoleltasi? Kuule, m.odella on muutakin kytättävää.
On se hyvä,että ylläpito ihan pyytämättä kertoo, ettei muuta kuin kytätä! Nolompaa on olla vain nolla, eli sinä!
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän paljon ihminen kaipaisi jotain henkilöä, jos olisi elänyt hänen kanssaan esim. useamman vuoden, tietäisi hänen "huonotkin" puolensa ja huonotkin hetkensä. Ihastuminen luo aivan ihmeellisen vääristymän henkilön täydellisyydestä. Sitä vaan kuvittelee että kaikki sujuisi ja hän olisi unelmien täyttymys (joka saattaa todellisuudesssa olla ihan kaikkea muuta), leijuu jossain pilvessä.
Mä ihastuin mieheen ja mitä enemmän olen tutustunut häneen, sen enemmän huomaan miten paljon hänestä löytyy sellaisia piirteitä jotka ajan kuluessa toisivat aivan omat ongelmansa jos olisimme yhdessä.
Mä taas tiedostan sen, enkä edes haaveile mistään arkielämästä. Tunnen itseni niin hyvin, etten edes haluaisi sellaista suhdetta hänen kanssaan. Me riideltäis. Ei se silti estä tuntemasta vahvasti häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän paljon ihminen kaipaisi jotain henkilöä, jos olisi elänyt hänen kanssaan esim. useamman vuoden, tietäisi hänen "huonotkin" puolensa ja huonotkin hetkensä. Ihastuminen luo aivan ihmeellisen vääristymän henkilön täydellisyydestä. Sitä vaan kuvittelee että kaikki sujuisi ja hän olisi unelmien täyttymys (joka saattaa todellisuudesssa olla ihan kaikkea muuta), leijuu jossain pilvessä.
Mä ihastuin mieheen ja mitä enemmän olen tutustunut häneen, sen enemmän huomaan miten paljon hänestä löytyy sellaisia piirteitä jotka ajan kuluessa toisivat aivan omat ongelmansa jos olisimme yhdessä.
Mä ihastuin yhdeksän vuotta sitten, enkä vieläkään näe hänessä mitään vikaa, vaikka tunnen hänet paremmin kuin silloin.
Miten monta vuotta olette asuneet yhdessä?
Ei me olla oltu yhdessä.
Tunnisteet osuivat. Mä en tunne itseäni sun seurassa, olen silloin outo ja käyttäydyn ihan kummallisesti.
Ketju on lukittu.
Salah mitä sinulle kävi :( Mane Mane Bobbyy Firminoooo but we sold Coutinhooo