Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko psykopaatti, empatikyvytön hirviö vai sittenkin normaali?
23.05.2018 |
Olen huomannut itsessäni piirteen, jota ei oikein kenelläkään tuntemallani ihmisellä tunnu olevan.
Jos olen tyytymätön johonkin ihmissuhteeseen, lopetan sen. Erityisen helposti lopetan ihmissuhteen jos toinen tekee jatkuvasti huonoja, irrationaalisia päätöksiä ja sitten sen päätä pitää silittää kun asiat menee päin honkia. Samoin lopetan ihmissuhteen, jos toinen toistaa samoja virheitä eikä koskaan opi niitä. En yksinkertaisesti jaksa sitä että minun pitäisi tukea ihmistä joka ei edes yritä toimia kuten vastuullinen, järkevä aikuinen.
Olen kuitenkin huomannut olevani aika yksin tämän ominaisuuden kanssa. Päädyn toistuvasti tilanteeseen jossa ystäväni valittaa kuinka hänen toinen tai kolmas ystävänsä sössii jatkuvasti jollain tavalla, eikä ystäväni "vaan jaksaisi sitä enää". Ehdotan, että lakkaa olemasta sen kanssa tekemisissä sitten. Mutta sepä ei tietenkään käy laatuun, oi ei. Loppuloksena on sitten se, että olen joutunut rajoittamaan yhteydenpitoa ystävääni koska en jaksa kuunnella sitä märinää muista ystävistä. Kun minä näen tuollaisessa tilanteessa kaksi vaihtoehtoa: ystävä mäkeen tai sitten voisi edes olla hiljaa turhautumisestaan, jos ei sille aio mitään tehdä.
Tuntuu että päädyn jatkuvasti tilanteisiin missä ihmiset haluavat vain käyttää minua oksennusämpärinä ongelmilleen. Mitään ne eivät kuitenkaan halua ongelmilleen tehdä, ja samoja virheitä toistetaan kerta toisensa jälkeen ja sitten taas vingutaan. Nuorempana olin muutamaan otteeseen jumissa tuollaisessa ystävyyssuhteessa, nykyään osaan tarvittaessa hyvinkin jyrkästi panna välit poikki kun käy ilmi että ihmisellä on tuollainen luonne.
Mutta tosiaan en tunne ketään muuta ihmistä joka toimisi tavallani. Ihmiset takertuu jopa sukulaisiinsa silkan sentimentaalisuuden takia, vaikka ihminen olisi kuinka rasittava hyvänsä. Ja sitten taas kuormitetaan muita sillä miten rasittava se sukulainen on, mutta ei kuitenkaan olla valmiita ottamaan etäisyyttä. On niin paljon parempi tuhlata kolmannen osapuolen energiaa märisemällä sille.
Olenko nyt sitten jotenkin poikkeuksellisen tunnekylmä ihminen, kun itse kykenen feidaamaan elämästäni ne ihmiset jotka eivät anna minulle mitään?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaisukeskeinen ihminen, myös omassa elämässäni. En loputtomiin jaksa kuunnella valitusta miehestä, ylipainosta, anopista, töistä, esimiehestä, mökistä jne. jos ihmisellä ei ole aikomustakaan tehdä asialle mitään. Olen kyllä moneen kertaan saanut kuulla kunniani kun yritän tarjota ongelmaan ratkaisuja.
Ratkaisukeskeisyys toimii vain oman elämän suhteen. Muiden kohdalla ratkaisu pitää tulla heiltä itseltään, muiden ongelmia kun ei voi ratkaista heidän puolestaan sinun näkövinkkelistäsi käsin. Ratkaisukeskeisyys ei ole muiden neuvomista tai muiden ongelmien ratkaisua, se ei vain toimi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et psykopaatti, mutta jos pystyt katkaisemaan välisi noin vaan keneen tahansa läheiseesi, puuttu sinulta kyky luoda läheisiä tunnesuhteita/tunnesuhteita lainkaan.
Tai sitten tuolla tavalla toimiva ihminen pyrkii suojelemaan itseään ihmissuhteisiin liittyviltä vaikeilta tunteilta, koska keinot käsitellä niitä ovat riittämättömät.
Lähes sama asia. Yleensä tuo tapahtuu alutajuisesti ja defenssein: ei ihminen itse välttämättä tiedosta miksi ei tarvitse tai pysty kiintymyssuhteisiin. Minäkään en pysty, en edes oikein tajua miksi esinerkiksi sukulaisuus siihen velvottaisi jos suhde on muuten hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaisukeskeinen ihminen, myös omassa elämässäni. En loputtomiin jaksa kuunnella valitusta miehestä, ylipainosta, anopista, töistä, esimiehestä, mökistä jne. jos ihmisellä ei ole aikomustakaan tehdä asialle mitään. Olen kyllä moneen kertaan saanut kuulla kunniani kun yritän tarjota ongelmaan ratkaisuja.
Ratkaisukeskeisyys toimii vain oman elämän suhteen. Muiden kohdalla ratkaisu pitää tulla heiltä itseltään, muiden ongelmia kun ei voi ratkaista heidän puolestaan sinun näkövinkkelistäsi käsin. Ratkaisukeskeisyys ei ole muiden neuvomista tai muiden ongelmien ratkaisua, se ei vain toimi niin.
Juuri näin! On narsistinen ajatus kuvitella itse olevansa sillä tavalla esimerkiksi älykkyydeltään toisten yläpuolella, että osaa paljon paremmin ratkaista asiat toisten puolesta. Ihmisten on saatava itse elää oma elämänsä ja heidän ratkaisujaan on kunnioitettava.
Epäselvät rajat! Ensin joustetaan liikaa oman hyvinvoinnin kustannuksella ja kun se rupeaa kuormittamaan, niin heivataan ihminen kokonaan ulos omasta elämästä.
Sori, ap. Liian pitkä viesti, jossa märisit vaan itsestäsi ja omista ongelmistasi. En jaksanut lukea. Taidat olla itse samanlainen kuin ne tyypit, joista valitat!
Mua kuormittaa sun kaltaiset ihmiset, jotka tekevät itse virheitä eli valitsevat vääriä kavereita ja sitten itkevät niistä muille, sinä jopa julkisesti. Valitse parempia ystäviä, ettei tartte itkeä netissä meidän muiden kiusana.
(PS. tuntuiko kivalta maistaa omaa lääkettään?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin olet psykopaatti, kuulostat enemmän tunnetosikolta.
Tunnetosikko on sellainen, joka ottaa tosissaan ja liian vakavasti kaiken tunnepuheen, eikä siksi kestä valittamista ja asioiden puntaroimista, vaan turvautuu ns. ratkaisukeskeisyyteen. Koet siis ongelmista märehtimisen todella raskaaksi siinä missä märehtijä saa toiminnastaan myös lohtua, tukea, sisältöä ja jännitystä, jopa hyvää mieltä. Et ehkä tunnista tätä lainkaan, joten jonkinlaista kyvyttömyyttä sinulla on, mutta se ei ole psykopatiaa. Psykopaattihan on taitava tunnistamaan toisissa tunteita, joita ei itse tunne, ja osaa käyttää toisten tunteita hyväkseen.
Minä olen juurikin tällainen. Diagnoosina Aspergerin syndrooma. En jaksa _yhtään_ tunnevatkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voitko kommentoida mitä ajatuksia keskustelu on sinussa herättänyt?
Ei yleensä haittaa jos kaverit valittavat, kuuntelen kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Mutta seurustelukumppanin kanssa suhde on tiiviimpi ja toisen käytös vaikuttaa enemmän omaan elämään. Ei mun mielestä kenenkään tarvitse olla vastuussa toisista aikuisista ihmisistä ja luotsata heitä läpi vaikeuksien, jos itsestä tuntuu liian rankalta. Ei se ole mitään suurta hyvyyttä, että nielee kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ratkaisukeskeinen ihminen ja tympääntyy kun muut eivät saa aikaiseksi vaan vellovat ongelmissaan. On ihmisiä joita ovat ratkaisukeskeisiä ja sitten on niitä jotka puhuvat eivätkä tee mitään asioiden eteen.
Olet tunnekylmä, etkä kovin empaattinen. Näet ihmissuhteet tietynlaisena vaihtokauppana, jossa sinun pitää kokea jääväsi plussan puolelle. Monelle muulle sen sijaan on itseisarvo, että heillä on ne vanhat ystävät elämässään tai yhteys sukulaisiin. He kokevat ehdotonta rakkautta. Sinun välittämisesi on ehdollista.
Ei se kuitenkaan sinusta vielä psykopaattia tee. Ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä vain ystävystyt omituisten ihmisten kanssa jo alkaa päälle. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaisia ihmisiä ympärilläni, joten ihmissuhteita ei ole myöskään tarvinnut katkoa. Ja olen jo viisikymppinen.
Joten sinun suurin ongelmasi ei ole se, oletko tunteeton vai et. Vaan se, millaisissa porukoissa kuljet.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ratkaisukeskeinen ihminen ja tympääntyy kun muut eivät saa aikaiseksi vaan vellovat ongelmissaan. On ihmisiä joita ovat ratkaisukeskeisiä ja sitten on niitä jotka puhuvat eivätkä tee mitään asioiden eteen.
Ratkaisukeskeiseksi ihmiseksi ap tuntuu vellovan tämän saman ongelman kanssa kerta toisensa jälkeen. Miksi hän ei ole kyennyt ratkaisemaan tätä ongelmaa, vaan kohtaa omien sanojensa mukaan ihmissuhteissaan toistuvasti tätä samaa problematiikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kuulosta psykopaatilta ja tuskin täysin empatiakyvytönkään olet, niiden sijaan kuulostat kyllä kaikin puolin hankalalta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä. Tunnekylmä ehkä, mutta vahviten tekstistäsi loistaa ylemmyydentunto.
Se, millaisilla ihmisillä kukin itsensä ympäröi, kertoo paljon ihmisestä itsestään. Oletko miettinyt, miksi kaikenlaiset valittajat ja tyhmien päätösten tekijät kasaantuvat juuri sinun tuttavapiiriisi? Voisiko se olla siitä, että oikeasti haluat elämääsi ihmisiä, jotka todistavat sinulle omaa paremmuuttasi? Mahdollinen vaihtoehto on toki sekin, että nuo valittamiset ovat todellisuudessa olleetkin ihan normaalia emotionaalisen tuen hakemista ihmisiltä, jotka ovat pitäneet sinua ystävänään, ja sinua ärsyttää se jostain syystä. Joka tapauksessa puhut ihmisistä aika rumasti ja kuulostaa melkein siltä, kuin sinulla olisi sisälläsi jotain patoutunutta vihaa itse tunteiden ilmaisemista kohtaan. Erityisesti huomioni kiinnittää kohta, jossa sanot, että olisivat sitten edes hiljaa turhautumisestaan.
Neuvoisin kuitenkin päästämään irti tuosta ylemmyydentunteen tavoittelusta. Et ole sen parempi ihminen, vaikka et "takertuisi sukulaisiisi", kertoisi ystäville huolistasi tai tarvitsisi muita missään asiassa. Etenkään siitä ei kannata mitään erityistä ylpeyttä yrittää repiä, että osaa helposti ja omien sanojesi mukaan tarvittaessa hyvinkin jyrkästi laittaa välit poikki. Sellaiset ihmiset tahtovat ennen pitkää jäädä täysin yksin, uskoit sitä nyt tai et. Karsittavaa ei riitä loputtomiin. Jos se on se tie, jota haluat kulkea, niin siitä vain. Ei sekään toki väärin ole.
Mun mielestä on väärin katkasta ystävyyssuhteet silloin kun ystävällä on vaikeaa sen takia ettei "mun tarvi kuunnella mitää tommosta. Ettei mulle tuu paha mieli." Vaikeina hetkinä ystäviä tarvii just eniten. Kuitenkin ymmärrän jos itselle tulee oikeasti todella huono olo jonkun seurassa tai jonkun seura triggeröi. Riippuu kans minkälaisesta asiasta valitetaan, voiko sille tehdä jotain vai onko se luonteenpiirre, josta ei noin vain pääse eroon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaisukeskeinen ihminen, myös omassa elämässäni. En loputtomiin jaksa kuunnella valitusta miehestä, ylipainosta, anopista, töistä, esimiehestä, mökistä jne. jos ihmisellä ei ole aikomustakaan tehdä asialle mitään. Olen kyllä moneen kertaan saanut kuulla kunniani kun yritän tarjota ongelmaan ratkaisuja.
Ratkaisukeskeisyys toimii vain oman elämän suhteen. Muiden kohdalla ratkaisu pitää tulla heiltä itseltään, muiden ongelmia kun ei voi ratkaista heidän puolestaan sinun näkövinkkelistäsi käsin. Ratkaisukeskeisyys ei ole muiden neuvomista tai muiden ongelmien ratkaisua, se ei vain toimi niin.
Juuri näin! On narsistinen ajatus kuvitella itse olevansa sillä tavalla esimerkiksi älykkyydeltään toisten yläpuolella, että osaa paljon paremmin ratkaista asiat toisten puolesta. Ihmisten on saatava itse elää oma elämänsä ja heidän ratkaisujaan on kunnioitettava.
Mä en kokenut että ap tuntisi olevansa muiden yläpuolella, aika ikävästi sanottu itse asiassa. Se että hänelle tulee mieleen esittää ratkaisuja muille ei tee ihmisestä ylemmyydentuntoista. Se on vaan merkki siitä että me ihmiset ollaan erilaisia ja ajatellaan asioita eri kanteilta.
Mulle on myös sanottu että olen tunnekylmä ihminen. Se tuntuu aika pahalta koska mulla on paljon ja voimakkaitakin tunteita, en vaan osaa näyttää niitä kovin hyvin ulospäin. Itse taas koen että monet itseään tunne-ihmisinä pitävät eivät osaa usein ajatella ketään muuta kuin itseään. Mutta se on minun kokemus, asiahan ei välttämättä näin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ratkaisukeskeinen ihminen ja tympääntyy kun muut eivät saa aikaiseksi vaan vellovat ongelmissaan. On ihmisiä joita ovat ratkaisukeskeisiä ja sitten on niitä jotka puhuvat eivätkä tee mitään asioiden eteen.
Ratkaisukeskeiseksi ihmiseksi ap tuntuu vellovan tämän saman ongelman kanssa kerta toisensa jälkeen. Miksi hän ei ole kyennyt ratkaisemaan tätä ongelmaa, vaan kohtaa omien sanojensa mukaan ihmissuhteissaan toistuvasti tätä samaa problematiikkaa?
Koska suuri osa varsinkin naisista on juuri tuommoisia. Enpä usko, että miehet niin ruikuttavat elämäänsä ja virheratkaisujaan/-valintojaan. Samoin ylipainoinen mies ei valita eikä laihduta, toisin kuin useat naiset, vaan elää tasapainoisesti omissa kiloissaan.
Tämä "keskustelu" osoittaa jällen kerran, miten akat kaakattavat lähes yhteen ääneen millainen ihmisen pitää olla (= samanlainen kuin he itse) ettei olisi henkisesti sairas (= tunnekylmä narsisti, jonka pitäisi mennä terapiaan).
Hohhoijaa, minä Nainen olen tyytyväinen elämään yksinäni enkä siedä toisten tunnepohjaista vatvontaa yhtään. Kolme lasta olen kasvattanut aikuisiksi, muutama avioliittokin käyty. Nyt haluan elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaisukeskeinen ihminen, myös omassa elämässäni. En loputtomiin jaksa kuunnella valitusta miehestä, ylipainosta, anopista, töistä, esimiehestä, mökistä jne. jos ihmisellä ei ole aikomustakaan tehdä asialle mitään. Olen kyllä moneen kertaan saanut kuulla kunniani kun yritän tarjota ongelmaan ratkaisuja.
Ratkaisukeskeisyys toimii vain oman elämän suhteen. Muiden kohdalla ratkaisu pitää tulla heiltä itseltään, muiden ongelmia kun ei voi ratkaista heidän puolestaan sinun näkövinkkelistäsi käsin. Ratkaisukeskeisyys ei ole muiden neuvomista tai muiden ongelmien ratkaisua, se ei vain toimi niin.
Juuri näin! On narsistinen ajatus kuvitella itse olevansa sillä tavalla esimerkiksi älykkyydeltään toisten yläpuolella, että osaa paljon paremmin ratkaista asiat toisten puolesta. Ihmisten on saatava itse elää oma elämänsä ja heidän ratkaisujaan on kunnioitettava.
Mä en kokenut että ap tuntisi olevansa muiden yläpuolella, aika ikävästi sanottu itse asiassa. Se että hänelle tulee mieleen esittää ratkaisuja muille ei tee ihmisestä ylemmyydentuntoista. Se on vaan merkki siitä että me ihmiset ollaan erilaisia ja ajatellaan asioita eri kanteilta.
Mulle on myös sanottu että olen tunnekylmä ihminen. Se tuntuu aika pahalta koska mulla on paljon ja voimakkaitakin tunteita, en vaan osaa näyttää niitä kovin hyvin ulospäin. Itse taas koen että monet itseään tunne-ihmisinä pitävät eivät osaa usein ajatella ketään muuta kuin itseään. Mutta se on minun kokemus, asiahan ei välttämättä näin ole.
Tunneihmisistä tunnetuin lienee Jari Sillanpää. Ja mitä hänelle onkaan elämässä käynyt?
Alue: Aihe vapaa
Tere, kynnysmatto. Ap tunnistaa omat rajansa. Se on hyvä. Säkin voisit opetella ja tajuta ettei likasankona oleminen tai toisen posken kääntäminen kirkasta sun kruunua tippaakaan.