Nuori, menestynyt, fiksu nainen muuttuu täysin saatuaan lapsia. Kertokaa esimerkkejä

Minä muistan sen tunteen kun joku kysyi että mitä kuuluu kun lapset olivat pieniä. Niin oikeasti mitä mulle kuului niin oli jotain kakkaan tai vauvanruokaan liittyvää. Että "kiitos ihan hyvää vaan".

Minäkin pidän koirista. Mutta en silti oleta kenenkään huvittuvan, jos alan kuvailla tarkasti koiran ulosteen olomuotoa, määrää, hajua, miten se tarttuu mihinkin ja miten pökäle kerätään pussiin etc.

Äidit tekevät tätä kakkajuttuväkivaltaa jatkuvasti ja pitkään. He eivät tajua tai välitä, että kuulijaa ällöttää ja nolottaa toisen puolesta. Myös oksennukset, räät, pissat on kuumaa valuuttaa. Mitä enemmän sotkua, sitä parempi.

Pitäisikö näihin keskusteluihin osallistua vaikka kuvailemalla omaa kuukautisvuotoaam? Minkä väristä verta, hyytymäklimpit, miten veri lorisee vessanpönttöön, mitä tamponikokoa käyttää, miltä se näyttää käytettynä. Kivut voi myös kuvata yksityiskohtaisesti. Pieretystä, turvotusta ja ripulia unohtamatta.

Näin me keskustellaan äitien kanssa mielenkiintoisesti, henkevästi ja kehittävästi.

Joka päivä on kakka uus!

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Nätistä sporttimimmistä ylipainoiseksi. Aina lapsen etu edellä.

Mutta sellasta se äidin elämä on.

Ei ole. Se on sinun tapasi elää ja olla äiti. Itse olet valinnut olla lapsen etu edellä ja kasvattaa rasvamassaa. Monet muut ovat edelleen niitä sporttimimmiä ja on lapset.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Loppuelämä? Suomessa eliniän odote on naisilla jotain 80 vuoden tuntumassa. Aika harvan vauva-aika kestää vuosikymmeniä.

Suurin pettymys on huomata, että kaveri ei tosiaan lähde enää mihinkään. Ei edes harvoin.

Jos lähtee, niin puhelinta kytätään silmä kovana, ja mieheltä tulee vähintään viisi puhelua tunnissa. Viimeistään kahden tunnin päästä pitää sittenkin palata kotiin.

Ei mies pärjää, tai ainakin esittää niin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei äidin tarvitse hautautua kotiin, kyllä lasten nähden voi juoda pari lasia viiniä, kyllä äiti voi lähteä vauvavuotena kaveriristeilylle" -> "Sä et vaan ymmärrä kun sulla ei ole lapsia"

Tällä ehkä viitataan siihen, että et tiedä tunteen tasolla, miltä tuntuu vauva-aikana jättää oma lapsi ja lähteä risteilylle. Että se tuntuu hirveältä ja väärältä monesta äidistä. Tuskin tarkoitetaan väheksyä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin pettymys on huomata, että kaveri ei tosiaan lähde enää mihinkään. Ei edes harvoin.

Jos lähtee, niin puhelinta kytätään silmä kovana, ja mieheltä tulee vähintään viisi puhelua tunnissa. Viimeistään kahden tunnin päästä pitää sittenkin palata kotiin.

Ei mies pärjää, tai ainakin esittää niin.

Tässä valossa on tosi outoa, että jotkut ovat valmiita jättämään parivuotiaan hoitoon lapsettomalle kaverilleen, jolla ei ole mitään kokemusta pikkulapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Loppuelämä? Suomessa eliniän odote on naisilla jotain 80 vuoden tuntumassa. Aika harvan vauva-aika kestää vuosikymmeniä.

Ei kai, mutta jos lapsia tulee kolmekin, niin helposti siihen tenavahärdelliin hujahtaa kymmenen vuotta.

Gugguut, muskarit, päikyt, väikyt ja eskarit.

Antakaa ihmisten elää, hyvänen aika! Mikä ihme kukaan on määräämään sitä, miten jonkun toisen pitää elää koko elämänsä, ja millainen luonne tällä on oltava koko elämän ajan? Jos joku on ollut 30 vuotta tietynlainen ja käyttäytynyt tietynlaisesti, niin kyllä hänellä siltikin on oikeus ihan elää sitä lapsielämääkin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Loppuelämä? Suomessa eliniän odote on naisilla jotain 80 vuoden tuntumassa. Aika harvan vauva-aika kestää vuosikymmeniä.

Ei kai, mutta jos lapsia tulee kolmekin, niin helposti siihen tenavahärdelliin hujahtaa kymmenen vuotta.

Gugguut, muskarit, päikyt, väikyt ja eskarit.

Kymmenen vuotta on harvalle loppuelämä.

Ihmiset eivät ole vain tuottohyödykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa ihmisten elää, hyvänen aika! Mikä ihme kukaan on määräämään sitä, miten jonkun toisen pitää elää koko elämänsä, ja millainen luonne tällä on oltava koko elämän ajan? Jos joku on ollut 30 vuotta tietynlainen ja käyttäytynyt tietynlaisesti, niin kyllä hänellä siltikin on oikeus ihan elää sitä lapsielämääkin välillä.

Se on hirvittävää haaskausta! Kaikki, mitä on siihen mennessä saavuttanut, heitetään hukkaan. Tuloksena on ällöttävä kotiäiti.

En oikeastaan tunne. Itse olen 37-vuotias, neljän lapsen äiti, akateemisella uralla, juoksen puolimaratoneja, pukeudun kauniisti ja huolehdin itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Loppuelämä? Suomessa eliniän odote on naisilla jotain 80 vuoden tuntumassa. Aika harvan vauva-aika kestää vuosikymmeniä.

Ei kai, mutta jos lapsia tulee kolmekin, niin helposti siihen tenavahärdelliin hujahtaa kymmenen vuotta.

Gugguut, muskarit, päikyt, väikyt ja eskarit.

Kymmenen vuotta on harvalle loppuelämä.

On se niin pitkä aika, että kun hieroo lopulta rähmät silmistään, saa ihmetellä mihin kaverit hävisi.

Juuri näillä sanoilla yksi tuttu vastasi, kun kysyin mitä hänen kavereilleen kuuluu, sullahan oli niitä paljon. "Johonkin ne tuntuu hävinneen". Niin hävisin minäkin, kun huomasin, että mun jutuista sanotaan herkästi että ei kiinnosta ja taas puhut tuosta ja ajattele näin ja opettele suhtautumaan noin. Mutta mamma itse kääntää joka asian lapsiinsa (nyt jo 13 ja 18). Siis ihan joka asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Älykkyys valitettavasti vaikuttaa useimmiten hiipuvan sellaiset 30% äitiyden myötä, vähintään alkuun.

Muut kuvittelevat älykkyyden kadonneen, kun nainen ei viitsikään keskustella enää yhtä innostuneesti samoista asioista kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa ihmisten elää, hyvänen aika! Mikä ihme kukaan on määräämään sitä, miten jonkun toisen pitää elää koko elämänsä, ja millainen luonne tällä on oltava koko elämän ajan? Jos joku on ollut 30 vuotta tietynlainen ja käyttäytynyt tietynlaisesti, niin kyllä hänellä siltikin on oikeus ihan elää sitä lapsielämääkin välillä.

Se on hirvittävää haaskausta! Kaikki, mitä on siihen mennessä saavuttanut, heitetään hukkaan. Tuloksena on ällöttävä kotiäiti.

Millä tavalla haaskausta? Ja miten niin saavutukset heitetään hukkaan? Jos nyt ajatellaan, että on vaikkapa maisteritutkinto, niin ei se tutkinto sieltä mihinkään katoa lapsien myötä. Aiemmin saavutettu saavutus on edelleen saavutus. Toki kotiäitiys voi vaikuttaa sillä hetkellä tavoiteltaviin asioihin, sillä montaa suurta asiaa ei voi tehdä samanaikaisesti ja jotkut asiat ovat toisensa pois sulkevia. Kokoaikainen kotiäiti ei tee töitä sillä hetkellä, mutta ei se tarkoita sitä ettei hän ikinä enää tekisi töitä. Elämässä on muutakin kuin työnteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Älykkyys valitettavasti vaikuttaa useimmiten hiipuvan sellaiset 30% äitiyden myötä, vähintään alkuun.

Muut kuvittelevat älykkyyden kadonneen, kun nainen ei viitsikään keskustella enää yhtä innostuneesti samoista asioista kuin ennen.

Älykkyyttä ei ole yksipuolinen fanaattisuus.

Älyä ja taitoja täytyy harjoittaa: muuten ihminen tylsistyy ja taidot ruostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa ihmisten elää, hyvänen aika! Mikä ihme kukaan on määräämään sitä, miten jonkun toisen pitää elää koko elämänsä, ja millainen luonne tällä on oltava koko elämän ajan? Jos joku on ollut 30 vuotta tietynlainen ja käyttäytynyt tietynlaisesti, niin kyllä hänellä siltikin on oikeus ihan elää sitä lapsielämääkin välillä.

Se on hirvittävää haaskausta! Kaikki, mitä on siihen mennessä saavuttanut, heitetään hukkaan. Tuloksena on ällöttävä kotiäiti.

Äitiys aiheuttaa naisille enemmän vaatimuksia kuin miehille. Isät saavat jatkaa uran luomista ja muuta elämää kuten ennen isiksi tulemistaan. Heitä pidetään vain hyvinä perheenisinä jos he tekevät paljon töitä. Naisen taas kuuluu uhrata enemmän äitiyden alttarille. Jos äiti ei jousta lasten tarpeiden vuoksi, hän on huono äiti. Myös biologia tekee tehtävänsä. Lasten hyvinvointi menee äidin uran ja oman elämän edelle automaattisesti myös naisen omassa mielessä. Ei ihme, että lapsia ei synny tähän maahan. Naiset tietävät, että juuri heidän oletetaan uhraavan oman elämänsä lasten vuoksi. Hinta naisen elämässä on aika kova äidiksi ryhtymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Loppuelämä? Suomessa eliniän odote on naisilla jotain 80 vuoden tuntumassa. Aika harvan vauva-aika kestää vuosikymmeniä.

Ei kai, mutta jos lapsia tulee kolmekin, niin helposti siihen tenavahärdelliin hujahtaa kymmenen vuotta.

Gugguut, muskarit, päikyt, väikyt ja eskarit.

Kymmenen vuotta on harvalle loppuelämä.

On se niin pitkä aika, että kun hieroo lopulta rähmät silmistään, saa ihmetellä mihin kaverit hävisi.

Juuri näillä sanoilla yksi tuttu vastasi, kun kysyin mitä hänen kavereilleen kuuluu, sullahan oli niitä paljon. "Johonkin ne tuntuu hävinneen". Niin hävisin minäkin, kun huomasin, että mun jutuista sanotaan herkästi että ei kiinnosta ja taas puhut tuosta ja ajattele näin ja opettele suhtautumaan noin. Mutta mamma itse kääntää joka asian lapsiinsa (nyt jo 13 ja 18). Siis ihan joka asian.

Ei se määrä, vaan se mitä kukin haluaa. Kaikki ihmiset eivät voi olla hyviä kavereita keskenään, ihmisiä on niin erilaisia. Hänen intohimoinen äitiytensä tuskin on ongelma hänelle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Tässä maassa ei nainen juurikaan voi jäädä elämään mitään gugguu-elämää kovin pitkäksi aikaa. Muutama vuosi kotona on maksimi suurimmalla osalla perheistä, mitä perheen talous kestää vain yhden ihmisen tulojen varassa. Joten naisten koulutus on kyllä ihan yhtä tärkeää kuin miestenkin.