Nuori, menestynyt, fiksu nainen muuttuu täysin saatuaan lapsia. Kertokaa esimerkkejä

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Minä.

Nätistä sporttimimmistä ylipainoiseksi. Aina lapsen etu edellä.

Mutta sellasta se äidin elämä on.

Onko ne lapset vielä pieniä vai isoja teinejä? Pienten lasten kanssa on jossain lapsikuplassa, mutta se helpottaa lasten kasvaessa. Jos lapset on jo muuttamassa pois kotoa ja nainen on vielä samanlainen kuin näiden ollessa vauvoja, jotain on sattunut.

Kunpa mahdollisimman moni tajuaisi olla hankkimatta lapsia. Mielestäni on törkeää, että luonto tekee ihmiselle tuollaisen jekun, että innostaa hankkimaan lapsia, ja koko oma elämä menee siinä samalla hukkaan. Kotiäiti on todella luotaantyöntävä olento. Eikä sellaisena varmasti ole hauskaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Nätistä sporttimimmistä ylipainoiseksi. Aina lapsen etu edellä.

Mutta sellasta se äidin elämä on.

Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Kyllä se älykkyys häviää.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa mahdollisimman moni tajuaisi olla hankkimatta lapsia. Mielestäni on törkeää, että luonto tekee ihmiselle tuollaisen jekun, että innostaa hankkimaan lapsia, ja koko oma elämä menee siinä samalla hukkaan. Kotiäiti on todella luotaantyöntävä olento. Eikä sellaisena varmasti ole hauskaa olla.

Ei minun elämä ole mennyt hukkaan. Ihan kivaa tämä on ollut ja on edelleen. Ne lapset nääs kasvavat, ei ne ikäänsä jaloissa pyöri, näin siis terveiden lasten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Kyllä se älykkyys häviää.

No ei häviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Älykkyys valitettavasti vaikuttaa useimmiten hiipuvan sellaiset 30% äitiyden myötä, vähintään alkuun.

"Ei äidin tarvitse hautautua kotiin, kyllä lasten nähden voi juoda pari lasia viiniä, kyllä äiti voi lähteä vauvavuotena kaveriristeilylle" -> "Sä et vaan ymmärrä kun sulla ei ole lapsia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Kyllä se älykkyys häviää.

No ei häviä.

No tästä eipäsjuupas-keskustelusta päätellen häviää (tai ehkä ei koskaan ollutkaan kuin illuusio)

Ei voi lähteä mihinkään työpaikkaa ja kauppaa kauemmaksi, koska on raskaana/lapsia. Lasta (3 v.) ei voi myöskään jättää kolmea tuntia pidemmäksi (saatika sitten yöksi) isälleen, vaikka ilmeisesti on ihan normaali, fiksu, kykenevä mies ja asuukin lapsen ja lapsen äidin kanssa samassa taloudessa. Lattia pitää imuroida ja pestä JOKA ILTA. 

Kyseessä nainen 33 v., akateemisesti koulutettu, tykkäsi ennen matkustelusta ja viikonloppureissuista. 

Entinen ystäväni lukeutuu tähän joukkoon. Hän oli ennen mukava, ihana ihminen joka tuli kaikkien kanssa toimeen. Akateeminen työ, yrittäjä, oli aidosti innoissaan alastaan. Somepäivityksissä kiinnostavia aloituksia ja kommenteissa paljon keskustelua kaikenlaisista asioista. Olimme ennen todella läheisiä, nyt emme ole puhuneet muutamaan vuoteen. Kaikki on pelkkää lapsi, lapsi, lapsi. Mitään muuta ei mahdu elämään. Ennen yhteydenpidon loppumista saatoin kysyä mitä hänelle kuuluu, vastaus oli aina luokkaa ”meillä syödään kiinteitä ja äitikin on saanut massuunsa vähän namiporkkanaa”. Ei koskaan puhetta mistään muusta kuin siitä lapsesta, joka on maailman ihanin, lapsen tarkoitus on tehdä äidistään onnellinen ja aikuinen on vasta kun on kokenut vanhemmuuden. Jos sinulla ei ole lapsia, et ole mitään. Elämässä tärkeintä on se lapsi, isä valittiin sen mukaan kenellä on paras geeniperimä, elämä on kestovaippailua, liinailua, sormeilua ja ei voi lähteä minnekään ilman lasta. Ei vaikka isä haluaisi olla lapsensa kanssa. Otti töihinkin vauvan mukaan kunnes halusi lopettaa yrityksensä toiminnan ja jäädä kotiäidiksi, jotta voi varmistaa että lapsi tuntee olevansa rakastettu ja pärjää elämässä. Emme ole enää tekemisissä, koska en jaksanut a.) kuunnella aina pelkkää vauvalässytystä ja b.) hänen mielestä en voi kertoa näkemystäni omaan alaani liittyvistäkään asioista, koska en huomioi niitä lapsiperheiden näkökulmasta ja se on ainoa näkökulma jolla on väliä.

Tämä koira älähtää. Ex-Sporttinen nätti uranainen, nyt huomattavasti alemman tason osapäivätöissä. Vaatteet  ja tukka repsottaa, muisti ei pelaa ja ylipainoa kertyy. Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta pienten lasten äitinä olo on to-del-la rankkaa duunia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".

Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.

Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.

Eikö? Siltä se ainakin tuntuu.

Ja se itsekkyys ja muiden ihmisten (etenkin tietenkin lapsettomien) mitätöinti on jotain järkyttävää.

Sitä ei kauan jaksa kuunnella.

Monilla puhkeaa suuri katkeruus lapsettomia kohtaan. Parissa kuukaudessa unohtuu täysin, että kyllä, ihmisellä voi olla hyvin vaikeaa ja raskasta, vaikka hänellä ei ole lapsia.

Elämä näkyy käpristyvän ahdasmieliseen kapeakatseiseen putkeen, jonka toisessa päässä on peili. Siitä näkyy oma napa ja sen ympärillä pitäisi koko maailman pyöriä. Tämä ei ole älykästä eikä se ole ystävällistä.

Tuota hullutusta voi sietää enintään vuoden, ehkä, mutta jos se kestää pitempään, niin kaveri on entinen.

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

En tunne henkkoht yhtäkään tällaista tapausta. Mun tuntemat korkeasti koulutetut nuoret naiset ovat olleet suht vähän aikaa kotona ja palanneet töihinsä ja harrastuksiinsa. Vaikuttavat elävän iloista ja mukavaa elämää johon kuuluu lapset, palkitseva työ, ystävät ja hauskanpito. Niin minullakin, vaikka en enää nuori olekaan, ja lapsia on jopa 3.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.

Huom ei koske kaikkia äitejä.

Tilastollisesti katsottuna korkeasti koulutetut äidit ovat hyvin vähän aikaa kotona.

Yksi ystävistäni, jolla tohtorikoulutus, jäi useammaksi vuodeksi kotiin mutta ei erityisemmin viihtynyt kotona ja kerkesi sen jälkeen rakentaa ihan uuden uran itselleen.

Kylläpäs kolahti. 

Olin ennen todella sosiaalinen, iloinen ja menevä ja paljon kavereita ja rientoja. Nykyisin on ihme, jos pääsen hinautumaan edes kauppaan ilman kauheita varmisteluita. Olen nykyisin kestosurullinen, kaikki masentaa, en näe ketään eikä kenenkään kanssa ole puhuttavaa. Miehen kanssa on ongelmia ja paljon, ja ahdistaa tulevaisuus. Enempää lapsia en aio tehdä. Miten tästä suosta pystyy nousemaan?