Keinoja ikävän käsittelyyn?

Hyväksy se. Ikävä on vain tunne, ja tunteet voi hyväksyä. 

Klisee, mutta yleensä vain aika auttaa. Ja muihin asioihin/ihmisiin keskittyminen.

Ikävä on tunne samanlainen tunne kuin suru, rakkaus ja ilokin. Yleensähän kaikkeen auttaa aika ja se että kokee muita tunteita ja oma kiinnostus siirtyy muualle. Joskus tosin tunteet voivat muodostus myös pakkomielteiksi ja silloin on syytä hakea keskusteluapua.

Tunteet ovat tunteita. Niille ei voi antaa merkitystä.

Ikävä on usein menneessä elämässä ollut asia jonka on menettänyt tai toteutumaton haave. Tähän on yksi lääke. Pysähdy ja ajattele puuttuuko nyt jotakin. Todennäköisesti ei puutu. Mieti, mitä voisit tehdä nyt. Varmasti löyty mahdollisuuksia esim. Opiskella, harrastaa, ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Muista, että olet hyvä sellaisena kuin olet, vaikka et olekaan saanut kaikkea. Sinulla on kanssasisaria ja veljiä, joilla on sama ongelma. Tartu hetkeen ja tässä ja nyt.

Ikävä on kaunis tunne. Se tarkoittaa, että olet kohdannut jonkun jota en unohda koskaan, tai kokenut jotakin hienoa. Ne asiat ja se ihminen / ne ihmiset ovat sinulle ikuisesti läsnä. Eivät ehkä tässä hetkessä ja paikassa, mutta en uskokaan lineaariseen aikakäsitykseen.

Ette ehkä enää koskaan tässä elämässä kohtaa - tai saatatte kohdatakin - mutta ikävä on vahva ja kaunis muistijälki, joka on painunut sydämeen.

Kaipaus soi kauneimpana.

Mä tajusin ainakin myöhemmin, että en itsekään myöntänyt itselleni, kuinka paljon sitä toista ihmistä tarvitsin. Koen ikävän pitkittyneen siksi, kun yritin olla realistinen ja järkevä, ja sivuutin tarpeeni asiaan liittyen. En saanut häntä, vaikka tarvitsin ihan hirveästi ja koko elämäni meni sen takia pilalle ja uusiksi. Tarvitsin sen, ja elämä on nyt uudella (ei vielä kovin tyydyttävällä) mallilla. En ole edelleenkään saanut mitään, mitä tarvitsen, mutta tuo kokemus osoitti sen, mitä tarvitsen. Kun suostuin asiaa tajuamaan. Heikoahan se on, että tarvitsee muita, mutta se johtuu vain siitä, että kasvattajani ei kasvattanut minusta täydellisen itsenäistä, kuten ilmeisesti kuvitteli. Voin kasvattaa itse puuttuvan osuuden. Ja jos joskus tapaan jonkun, en tiedä tarvitsenko häntä, mutta saattaisin muista syistä viihtyä hänen kanssaan. Se, mitä tarvitsen on kaiketi löydettävissä ilmenkin jotakuta tiettyä ihmistä. Terapiaa siihen on kylläkin tarvittu, ja nimenomaan oikeanlaista terapiaa, väärä terapia ei muuta mitään. He vain koittavat opettaa sinut elämään painajaisessa, eivät pääsemään pois siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä on usein menneessä elämässä ollut asia jonka on menettänyt tai toteutumaton haave. Tähän on yksi lääke. Pysähdy ja ajattele puuttuuko nyt jotakin. Todennäköisesti ei puutu. Mieti, mitä voisit tehdä nyt. Varmasti löyty mahdollisuuksia esim. Opiskella, harrastaa, ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Muista, että olet hyvä sellaisena kuin olet, vaikka et olekaan saanut kaikkea. Sinulla on kanssasisaria ja veljiä, joilla on sama ongelma. Tartu hetkeen ja tässä ja nyt.

Luultavasti nimenomaan puuttuu, koska ikävä on tuonut jonkin asian tarvitsevuuden esille.