Googletan joskus entisten koulukavereideni nimiä ja ahdistun...

Et todellakaan ole ainut. Välillä teen sitä itsekin. Tiedän ettei se kannata mutta joskus sitä vaan sortuu.

Sinä elät sinun omaa elämää.

Kyllä sinäkin sinne instaan voit laittaa vaikka kuinka ihania ja kadehdittavia kuvia. Ei ne kenenkään elämän kaikkia puolia kerro, jokaisella omat ongelmansa

Ei niistä facebookeista ja Instagrammeista saa todellista kuvaa (ja hyvä niin). Ei kukaan halua kuulla mitään tarkkoja selostuksia toisten lapsettomuudesta, endometreista, siitä että läheinen kuoli kivuliaasti syöpään, talosta löytyi hometta, polvi on joka päivä kipeä, mies on huono sängyssä, lapsi näpistelee ja siitä edellisestä thaimaanmatkastakin on luottokorttilasku edelleen maksamatta.

Ja pointti ei nyt ole se että eikö ihmisillä ihan oikeasti olisi kadehdittaviakin asioita, mutta kellään ei ole vain pelkästään niitä. Kenenkään elämä ei ole pelkästään helppoa ja hienoa. Sä käyt ap hanttihommissa, mutta kun sun työt on loppu sä voit lampsia kotiin ilman stressiä ja ottaa rennosti, eikä sun työt seuraa sua kotiin. Sitä saattaa joku kadehtia sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinäkin sinne instaan voit laittaa vaikka kuinka ihania ja kadehdittavia kuvia. Ei ne kenenkään elämän kaikkia puolia kerro, jokaisella omat ongelmansa

Juurikin tämä. Itse olen lähipiirissäni huomannut että ne keillä on eniten ongelmia, kaunistelevat elämäänsä eniten somessa. Eräskin ihminen päivittelee näitä "kyllä mun kulta on sit ihana, kulta toi kukkia, suklaata, osti mulle sitä, tätä ja tota" , totuus näiden lahjojen takana on se että äijä ryyppää, on kotoa poissa ryyppyreissuillaan usein ja sitten hyvittelee näillä lahjoilla tekosiaan.

Olen googlellut myös mutten ole mitenkään kateellinen koska kukaan ei ole saavuttanut sellaista elämää mitä pohjimmiltani haluaisin elää. 

Todellakin samaa mieltä kuin nro 4. Somen tai edes tapaamisen perusteella on ihan turha tehdä päätelmiä kenenkään elämästä. Someen laitetaan pieniä pilkahduksia omasta elämästä, yleensä tietysti niistä kivoimmista asioista. 

Olen joskus miettinyt, että mikä käsitys esim. työkavereilla on minusta ja minun elämästä. Tai minkä käsityksen saa somesta. Saattaa vaikuttaa siltä, että elämä on helppoa - on hyvä koulutus ja työ, myös miehellä, tulemme hyvin toimeen taloudellisesti. Lapsia on se perinteinen kaksi, tyttö ja poika. Poika harrastaa lätkää, tyttö kilpavoimistelua. Itse lenkkeilen ja käyn salilla. 

Todella harva kuitenkaan tietää, että olemme kärsineet lapsettomuudesta, lapsia on yritetty vuosia. Minulla on krooninen sairaus. Miehen isä on tehnyt itsemurhan, minun äitini sairastanut syövän. Arjen pyörittäminen ei todellakaan ole helppoa vaativan työn ohella, suoritan lisäksi lisäopintoja työn ohessa. Riittämättömyyden tunne ja stressin määrä on välillä valtava. Silti olen kyllä onnellinen nykyisestä tilanteesta, sillä tähän ei ole helpolla päästy. Olemme molemmat tavallisista, ehkä köyhistäkin perheistä ja olemme tehneet paljon töitä päästäksemme tähän. 

Mutta somen satunnaisista matka- tai lenkkikuvista ei voi kyllä päätellä mitään minun elämästäni, eivätkä kaikkea tiedä työkaveritkaan, vaikka juttelen heidän kanssaan miltei päivittäin lounastauolla. 

Lopeta siis itsesi vertailu muihin. 

Mitä olet tehnyt asialle että eläisit sellaista elämää kuin haluaisit? Vai haluaisitko oikeasti vai haluaisitko vaan koska muilla on? Ei kukaan tule antamaan sulle valmista pakettia, jos haluaa jotain niin se pitää itse ottaa.

Ratkaisu on helppo: älä googleta niin et ahdistu. mitä teet ahdistuksellasi? heitä se pois. miksi verrata itseäsi muihin? et kuitenkaan voi olla kukaan muu kuin mitä olet nyt. onnettomuus on valinta, niinkuin onnellisuuskin. en kuitenkaan onnellisuudella tarkoita tässä sitä että onnellisuudella on ehtoja, kuten omaisuus, kauneus, ihmissuhteet. todellinen onnellisuus ei tarvitse syitä. olisimme onnellisia ellei meillä olisi niin kiire tehdä itsestämme onnettomia.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin samaa mieltä kuin nro 4. Somen tai edes tapaamisen perusteella on ihan turha tehdä päätelmiä kenenkään elämästä. Someen laitetaan pieniä pilkahduksia omasta elämästä, yleensä tietysti niistä kivoimmista asioista. 

Olen joskus miettinyt, että mikä käsitys esim. työkavereilla on minusta ja minun elämästä. Tai minkä käsityksen saa somesta. Saattaa vaikuttaa siltä, että elämä on helppoa - on hyvä koulutus ja työ, myös miehellä, tulemme hyvin toimeen taloudellisesti. Lapsia on se perinteinen kaksi, tyttö ja poika. Poika harrastaa lätkää, tyttö kilpavoimistelua. Itse lenkkeilen ja käyn salilla. 

Todella harva kuitenkaan tietää, että olemme kärsineet lapsettomuudesta, lapsia on yritetty vuosia. Minulla on krooninen sairaus. Miehen isä on tehnyt itsemurhan, minun äitini sairastanut syövän. Arjen pyörittäminen ei todellakaan ole helppoa vaativan työn ohella, suoritan lisäksi lisäopintoja työn ohessa. Riittämättömyyden tunne ja stressin määrä on välillä valtava. Silti olen kyllä onnellinen nykyisestä tilanteesta, sillä tähän ei ole helpolla päästy. Olemme molemmat tavallisista, ehkä köyhistäkin perheistä ja olemme tehneet paljon töitä päästäksemme tähän. 

Mutta somen satunnaisista matka- tai lenkkikuvista ei voi kyllä päätellä mitään minun elämästäni, eivätkä kaikkea tiedä työkaveritkaan, vaikka juttelen heidän kanssaan miltei päivittäin lounastauolla. 

Lopeta siis itsesi vertailu muihin. 

Provo, koska ei kukaan kerro tällä tavalla omasta elämästään. Eikä ainakaan sellainen jolla on profiili somessa.

Ainoa mihin pitää verrata on itseensä eilen.

Oletko tänään parempi ihminen kuin eilen?

Oletko tänään lähempänä tavoitettasi kuin eilen?

Jos et, niin mitä voisit tehdä vielä tänään ollaksesi huomenna askeleen lähempänä unelmia.

Vierailija kirjoitti:

Sinä elät sinun omaa elämää.

Sinä elät omaa elämääsi.

TAI

Elät omaa elämääsi.

TAI 

Sinä elät sinun omaa elämääsi.

Muistakaa possessiivisuffiksi.

Ja miks kukaan vertais toiseen? Koska se toinenhan on avian eri ihminen kun sä? :D Jos sulla olis samat asiat kun hänellä, niin sä olisit SÄ, et HÄN, ja te ette ole samoja ihmisiä?!?! :D Vaikee vaan tajuta joidenki ajatuksia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin samaa mieltä kuin nro 4. Somen tai edes tapaamisen perusteella on ihan turha tehdä päätelmiä kenenkään elämästä. Someen laitetaan pieniä pilkahduksia omasta elämästä, yleensä tietysti niistä kivoimmista asioista. 

Olen joskus miettinyt, että mikä käsitys esim. työkavereilla on minusta ja minun elämästä. Tai minkä käsityksen saa somesta. Saattaa vaikuttaa siltä, että elämä on helppoa - on hyvä koulutus ja työ, myös miehellä, tulemme hyvin toimeen taloudellisesti. Lapsia on se perinteinen kaksi, tyttö ja poika. Poika harrastaa lätkää, tyttö kilpavoimistelua. Itse lenkkeilen ja käyn salilla. 

Todella harva kuitenkaan tietää, että olemme kärsineet lapsettomuudesta, lapsia on yritetty vuosia. Minulla on krooninen sairaus. Miehen isä on tehnyt itsemurhan, minun äitini sairastanut syövän. Arjen pyörittäminen ei todellakaan ole helppoa vaativan työn ohella, suoritan lisäksi lisäopintoja työn ohessa. Riittämättömyyden tunne ja stressin määrä on välillä valtava. Silti olen kyllä onnellinen nykyisestä tilanteesta, sillä tähän ei ole helpolla päästy. Olemme molemmat tavallisista, ehkä köyhistäkin perheistä ja olemme tehneet paljon töitä päästäksemme tähän. 

Mutta somen satunnaisista matka- tai lenkkikuvista ei voi kyllä päätellä mitään minun elämästäni, eivätkä kaikkea tiedä työkaveritkaan, vaikka juttelen heidän kanssaan miltei päivittäin lounastauolla. 

Lopeta siis itsesi vertailu muihin. 

Provo, koska ei kukaan kerro tällä tavalla omasta elämästään. Eikä ainakaan sellainen jolla on profiili somessa.

Jos en aika ajoin kohtaisi kaltaisia ihmisiä, väittäisin, että sinä olet provo. 

Jotenkin ihmisillä on käsitys, jokin omituinen vääristymä päässään siitä, että ollakseen somessa jokaisen tulisi jakaa elämästään kaikki. Siis niiden matka- ja lenkkeilykuvien lisäksi ne elämän varjopuolet. Ja siksi somea pidetään samaan aikaan niin pahana, kun siellä luodaan vääristynyttä kuvaa toisten elämistä.

Minusta siinä ei ole mitään vääristynyttä. Ei kaikki kerro kasvotustenkaan ihmisille kaikkea. Moni ei kerro edes anonyymisti netissä ongelmistaan vaikka voisi. Jokainen saa valita, mitä jättää kertomatta. Ehkä se voisi olla myös jonkinlaista terapiaa toisille: kuvaa kerran päivässä elämästäsi jokin kaunis tai hyvä hetki - että muistaisit, ettei elämä ole pelkkää risukasassa sähläämistä. 

Niille, jotka lähtevät kilpavarusteluun ja jotka perustavat itseluottamuksensa ulkoisiin tekijöihin, suosittelen some-kieltoa. Teidän kaltaisenne pysyitte ennen sentään vähän piilossa, omissa poteroissanne haukkumassa ja solvaamassa muita. Internet on tuonut mätäpaiseet kaikkien näkyville ja se tekee tästä maailmasta kuvottavan paikan. 

Ei se, jolle vastasit. 

Ihmiset on niin teennäisiä nykyään. Some on sen aiheuttanut. Kilpaillaan keskenään siitä kenellä on kokemusrikkain elämä.

Eniten mua ärsyttää ne tyypit, joista ei löydä tietoa googlaamalla.

Oletko löytänyt kaikki jotka googlasit? Ehkä ne joita et löytänyt, ovat samassa tilanteessa kuin sinä.

Saako sun elämästä netin kautta oikean kuvan? Jos joku noista googlaa vuorostaan sinut, mitä hän löytää?

Kuolinilmoitukset löytyy lehdestä, ei somesta. Mun tuttavilla on paljon vanhoja juttuja facessa, tuskin ovat käyneet moneen vuoteen niitä muuttelemassa. Yhden kuolleen luokkatoverin facen löysin. Mietin laittaisinko jotain RIP-viestiä, mutten laittanut, kun en paremmin tiedä hänen asioitaan ja eiköhän lapsille kuuluisi noi RIP-viestit?

Oman käden ratkaisut eivät ainakaan nettiin tule. Syöpä- ja sairasryhmiä löytyy jonkin verran, mutta usein suljettuina ryhminä.

Some on kuin työpaikan kahvipöytä. Ei kukaan kahvipöydässä pomon ja kollegojen kuullen kerro, että mies kävi vieraissa. Kerrotaan vaan, että taas ollaan menossa perheen kanssa suvun mökille. Ei kerrota että siellä on anoppi ja hiirenpaskaa.

No, tuo on tie kadotukseen ja katkeruuteen. Minä tiedän olevani yksi Suomen paskimmista ja vähiten saavuttaneista ihmisistä ja jos alkaisin vertailla itseäni muihin ei siitä tulisi loppua, kun kadulla makaava juoppokin on minuun verrattuna aikaansaanut ihminen.

Muut tulevat harrastuksiin uusilla Bemareilla, minä pyörällä tai bussilla. Muut rakentavat taloa, minulla on vaikeuksia maksaa minimivuokraa. Muut puhuvat uran tekemisestä, minä lähetän vuosikausia työhakemuksia joiden tuloksena on yksi kahden viikon pätkäpesti.