Lue keskustelun säännöt.
Olen tosi masentunut enkä tiedä mitä tehdä :(
21.05.2018 |
Minulla on ollut rankka lapsuus, jonka johdosta olen ollut oikeastaan aina jonkin verran masentunut. Pahimman tyhjyyden tunteen muistan heränneen viidennellä luokalla. Olen rämpinyt amk:n läpi ja nyt yli kolmikymppinen, työelämässä, lapsia ja naimisissa. Oikeastaan kaikki tuntuu tyhjältä, ja olen jatkuvasti väsynyt. Väsymyksen vuoksi en harrasta liikuntaa tai oikeastaan jaksa hoitaa itseäni mitenkään. Kodin pitäminen kauhun tasapaino-siisteydessä (eli pakollisten siivousten teko,mutta silti täällä on jatkuvasti hiekkaa lattialla ja listat yms likaiset), lastenhaku päiväkotihaut ja viennit ja työssäkäynti vie kaikki mehut. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla olematta laiska, koska ainahan sanotaan että masennus on vain laiskuutta. Mutta vaikka joskus saisinkin liikuttua ja hoidettua muut kuviot, ei auta. Hyvää fiilistä ei tule, vaan kaikkeen joutuu itsensä pakottamaan.
Valitsin huonon itsetuntoni vuoksi miehen, joka on kiltin ja luotettavan oloinen, mutta oikeastaan on passattava vässykkä, josta kävi ilmi että on kymppitonneja velkaa. Nuorena ajattelin ettei rahalla ole merkitystä, ja en saa parempaakaan. Nyt asutaan yhä vuokraslummissa ilman sen kummempia säästöjä, kaikki mennyt miehen velkoihin. Itse olen onnistunut säästämään tähän noin ehkä puolet ison kaksion käsirahasta ja muutaman satasen toiselle tilille. Asuntomme ja alue suorastaan hävettää minua. Tunnen itseni luuseriksi.
Olen useasti hakeutunut hoitoon. Ongelma on suoraan sanottuna että jopa se kuormittaa minua liikaa. Jos olen poissa töistä, joudun muulloin tekemään tunnit sisään. Se tuntuu aivan mahdottomalta, nytkin juuri ja juuri saan pakolliset melkein 40h/viikko täyteen. Matkojen ja lasten hakujen kanssa tuohon menee aivan järkyttävä osa päivästä, en mitenkään pysty sitoutumaan viikottaisiin hoitoihin. Lisäksi kokemukseni hoidosta on, että se on ollut yhtä tyhjän kanssa. Olen itse psyk. alaa sivuavassa työssä, ja huomannut, ettei ihan oikeasti se ole mitään taikaa, ja on paljon ihmisiä, joiden psyykeä ei vain voi parantaa lääketieteellä tai terapialla. Taidan kuulua heihin.
Synnytyksen jälkeinen masennus minulla varmaankin oli, mutta olin ennenkin sitä masentunut, joten lapsista tämä ei johdu. Ennen lapsia kävin kerran viikossa jumpassa ehkä vuoden ajan, muuten tilanne oli silloinkin sama. Verikokeissa ei ole mitään kummaa mikä tämän uskomattoman tyhjyyden ja tympääntymisen selittäisi.
Nyt joku varmaan kysyy, miksi olen edes tehnyt tämän kaiken, töissä, lapsia jne. No, olen niin huonoitsetuntoinen hölmö, että olen uskonut yleistä höpinää siitä, kuinka olo paranee kun "vaan tekee" ja "elää", ja kuinka lapsetkin tekevät onnelliseksi jne. Rakastan lapsiani, mutta olen huomennut, ettei mikään tee minusta onnellista.
Onko kenelläkään muulla tällaista? En syytä lapsuuttani nyt aikuisena tekemistäni valinnoista, mutta uskon kokemieni asioiden muokanneen minusta niin näköalattoman, että olen antanut asioideni vain ajautua näin.
Vertaistukea, ajatuksia?
Kommentit (44)
Ootko kokeillu lääkkeitä jos et jaksa/ehdi terapiaa?
Itsestäkin kyllä tuntuu näissä ruuhkavuosissa aika pitkälti tuolta mitä kuvasit, vaikka en masentunut olekaan. Aina väsyttää ja voimat riittää vain välttämättömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla. Raskas lapsuus ja äiti, joka on täysi Saatana. Minäkin tein vahingossa lapsia. Erosin ja elelen nyt yksin.
Kilpirauhas arvot? jos TSH yli kaksi niin lääkitys. Muuten pyydä Voxra kokeiluun.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillu lääkkeitä jos et jaksa/ehdi terapiaa?
Itsestäkin kyllä tuntuu näissä ruuhkavuosissa aika pitkälti tuolta mitä kuvasit, vaikka en masentunut olekaan. Aina väsyttää ja voimat riittää vain välttämättömään.
Kolmea eri mielialalääkettä kokeiltu ja nukahtamiseen erinäisiä valmisteita. Vaikka olen niin väsynyt, en saa iltaisin unta. Edes nukahtamislääkkeet (esim. imovane 7,5mg) ei auta.
Kuten sanoin, ei ole kyse mistään ruuhkavuosista, tältä on tuntunut noin 11-vuotiaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhas arvot? jos TSH yli kaksi niin lääkitys. Muuten pyydä Voxra kokeiluun.
Verikokeet ok, kokeiltu escitalopram, vanlaflaxin, voxra.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verikokeet ok julkisella ei tarkoita kunnossa. Katso TSH arvo numeroina tiedoistasi.
Ap.
Meillä on valtava lapsuuden trauma, mihin ei pillerit auta. On vain kiduttava eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maanjäristys kirjoitti:
Suosittelen essitalopraamia
Kokeiltu, kuten mainitsinkin, ei mitään vastetta. Venlaflaxinissa oli aluksi, se lähti äkkiä ja annosta nostettiin vasteen saamiseksi, söin 300mg/vkr, kunnes lääkäri vaihtui ja kauhistui määrää. Lopetin asteittain, ei vaikutusta. Lisäksi nukkumiseen mirtazapin, imovane, tenox, ketipinor ja lyhyt opinoxresepti. Nukahtamislääkkeet ei tehoa, mirtazap ja ketipinor väsyttävät käsittämättömästi 24/7, opiaatteja ei noin vaan määrätä, enkä haluaisikaan lääkekoukkua. Parasta varmaan olisi jos, saisin nukkua joka päivä vähintään kymmeneen, ja olla töissä max 5h.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Meillä on valtava lapsuuden trauma, mihin ei pillerit auta. On vain kiduttava eteenpäin.
Näin olen jotenkin vähän päätynyt ajattelemaan, vaikken olisi halunnut asian olevan näin :(
Ap
Ihan selvä kilpirauhasen vajaatoiminta. Et kehtaa nähdä sitä vaivaa että tarkistaisit arvot? Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verikokeet ok julkisella ei tarkoita kunnossa. Katso TSH arvo numeroina tiedoistasi.
Kävin työterveydessä ottamassa... onko se parempi..? En nyt näe mistään arvoja tähän hätään, mitkä viitearvot ovat, jos katson myöhemmin?
Ap
jos TSH on yli 2 niin on vajaatoiminta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä kilpirauhasen vajaatoiminta. Et kehtaa nähdä sitä vaivaa että tarkistaisit arvot? Outoa.
Kerroon heti ekassa viestissä että verikokeet on otettu (työterveydessä) ja ilmeisesti kaikki ok...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Meillä on valtava lapsuuden trauma, mihin ei pillerit auta. On vain kiduttava eteenpäin.
Näin olen jotenkin vähän päätynyt ajattelemaan, vaikken olisi halunnut asian olevan näin :(
Ap
Minua on rääkätty lapsena ja olen tosi traumatisoitunut. Olen yli 40. Mikään ei ole auttanut.
Yritin taas itsaria ja sekin estettiin.
Et kyllä se toivo on mennyt :(
ja jos noilla lääkkeillä ei ole väsynyt niin ei millään.
Jos sulle kerrotaan asioita niin et yhtään epäile ja tottelet kuin lammas? Tarkista ne arvot itse.
Vähän sama minullakin. En oikeastaan edes elä. Minä vain olen kun en ole kerran ole kuollutkaan. Toivon, että saisin vähän iloa jostakin..noh, näin se nyt menee, perusluonteeltani olen vetäytyvä eikä montaakaan ystävää ole. Sentään joskus jotain kivaakin tapahtuu ainakin sen verran, että jopa hymyilen.