Lue keskustelun säännöt.
Olen tosi masentunut enkä tiedä mitä tehdä :(
21.05.2018 |
Minulla on ollut rankka lapsuus, jonka johdosta olen ollut oikeastaan aina jonkin verran masentunut. Pahimman tyhjyyden tunteen muistan heränneen viidennellä luokalla. Olen rämpinyt amk:n läpi ja nyt yli kolmikymppinen, työelämässä, lapsia ja naimisissa. Oikeastaan kaikki tuntuu tyhjältä, ja olen jatkuvasti väsynyt. Väsymyksen vuoksi en harrasta liikuntaa tai oikeastaan jaksa hoitaa itseäni mitenkään. Kodin pitäminen kauhun tasapaino-siisteydessä (eli pakollisten siivousten teko,mutta silti täällä on jatkuvasti hiekkaa lattialla ja listat yms likaiset), lastenhaku päiväkotihaut ja viennit ja työssäkäynti vie kaikki mehut. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla olematta laiska, koska ainahan sanotaan että masennus on vain laiskuutta. Mutta vaikka joskus saisinkin liikuttua ja hoidettua muut kuviot, ei auta. Hyvää fiilistä ei tule, vaan kaikkeen joutuu itsensä pakottamaan.
Valitsin huonon itsetuntoni vuoksi miehen, joka on kiltin ja luotettavan oloinen, mutta oikeastaan on passattava vässykkä, josta kävi ilmi että on kymppitonneja velkaa. Nuorena ajattelin ettei rahalla ole merkitystä, ja en saa parempaakaan. Nyt asutaan yhä vuokraslummissa ilman sen kummempia säästöjä, kaikki mennyt miehen velkoihin. Itse olen onnistunut säästämään tähän noin ehkä puolet ison kaksion käsirahasta ja muutaman satasen toiselle tilille. Asuntomme ja alue suorastaan hävettää minua. Tunnen itseni luuseriksi.
Olen useasti hakeutunut hoitoon. Ongelma on suoraan sanottuna että jopa se kuormittaa minua liikaa. Jos olen poissa töistä, joudun muulloin tekemään tunnit sisään. Se tuntuu aivan mahdottomalta, nytkin juuri ja juuri saan pakolliset melkein 40h/viikko täyteen. Matkojen ja lasten hakujen kanssa tuohon menee aivan järkyttävä osa päivästä, en mitenkään pysty sitoutumaan viikottaisiin hoitoihin. Lisäksi kokemukseni hoidosta on, että se on ollut yhtä tyhjän kanssa. Olen itse psyk. alaa sivuavassa työssä, ja huomannut, ettei ihan oikeasti se ole mitään taikaa, ja on paljon ihmisiä, joiden psyykeä ei vain voi parantaa lääketieteellä tai terapialla. Taidan kuulua heihin.
Synnytyksen jälkeinen masennus minulla varmaankin oli, mutta olin ennenkin sitä masentunut, joten lapsista tämä ei johdu. Ennen lapsia kävin kerran viikossa jumpassa ehkä vuoden ajan, muuten tilanne oli silloinkin sama. Verikokeissa ei ole mitään kummaa mikä tämän uskomattoman tyhjyyden ja tympääntymisen selittäisi.
Nyt joku varmaan kysyy, miksi olen edes tehnyt tämän kaiken, töissä, lapsia jne. No, olen niin huonoitsetuntoinen hölmö, että olen uskonut yleistä höpinää siitä, kuinka olo paranee kun "vaan tekee" ja "elää", ja kuinka lapsetkin tekevät onnelliseksi jne. Rakastan lapsiani, mutta olen huomennut, ettei mikään tee minusta onnellista.
Onko kenelläkään muulla tällaista? En syytä lapsuuttani nyt aikuisena tekemistäni valinnoista, mutta uskon kokemieni asioiden muokanneen minusta niin näköalattoman, että olen antanut asioideni vain ajautua näin.
Vertaistukea, ajatuksia?
Kommentit (44)
Niin siis viesti 21 on Ap. Noista lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulle kerrotaan asioita niin et yhtään epäile ja tottelet kuin lammas? Tarkista ne arvot itse.
Varmaan pitäisi.. en vain tajua miksi työterveyshuolto valehtelisi? On laajat verenkuvat joskua julkisellakin otettu, yht. varmaan kolmesti ja aina ok...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Meillä on valtava lapsuuden trauma, mihin ei pillerit auta. On vain kiduttava eteenpäin.
Näin olen jotenkin vähän päätynyt ajattelemaan, vaikken olisi halunnut asian olevan näin :(
Ap
Minua on rääkätty lapsena ja olen tosi traumatisoitunut. Olen yli 40. Mikään ei ole auttanut.
Yritin taas itsaria ja sekin estettiin.Et kyllä se toivo on mennyt :(
Olen pahoillani puolestasi :( surullista ettei meidän kaikkien psyyke ole niin joustava, että pystyttäisiin selviytyä voittajina tästä kaikesta.
Ap
Olen 3, 10, 18.
Ollut sairaalassa useita kertoja ja nähnyt noita kaltoinkohdeltuja. Se elämä on taputeltu. Ovat eläkkeellä, viruvat jotenkin, kuormittavat terveydenhuoltoa. Osa lähtee oman käden kautta pois. Tai vaikka juo itsensä hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Meillä on valtava lapsuuden trauma, mihin ei pillerit auta. On vain kiduttava eteenpäin.
Näin olen jotenkin vähän päätynyt ajattelemaan, vaikken olisi halunnut asian olevan näin :(
Ap
Minua on rääkätty lapsena ja olen tosi traumatisoitunut. Olen yli 40. Mikään ei ole auttanut.
Yritin taas itsaria ja sekin estettiin.Et kyllä se toivo on mennyt :(
Olen pahoillani puolestasi :( surullista ettei meidän kaikkien psyyke ole niin joustava, että pystyttäisiin selviytyä voittajina tästä kaikesta.
Ap
Kiitos, samat sanat sinulle.
Joskus olen ajatellut, et olisi helpompi, jos persoona olisi narsistinen sen kaltoinkohtelun vuoksi. Jaksaisi paremmin tätä elämää ja voisi jopa menestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso ne arvot itse. Jos jatkat tuota liiallista luottoa niin saat syödä vääriä lääkkeitä jatkossakin.
Miksi yleensä jotkut valentelevat. Oletko minkä ikäinen?
Jeesus rakastaa sua, todella, todella paljon. Jumalalla on suunnitelma elämällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 3, 10, 18.
Ollut sairaalassa useita kertoja ja nähnyt noita kaltoinkohdeltuja. Se elämä on taputeltu. Ovat eläkkeellä, viruvat jotenkin, kuormittavat terveydenhuoltoa. Osa lähtee oman käden kautta pois. Tai vaikka juo itsensä hengiltä.
Kuulostaa kyllä surulliselta :( Niinköhän tämäkin päättyy... Voimia sinullekin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 3, 10, 18.
Ollut sairaalassa useita kertoja ja nähnyt noita kaltoinkohdeltuja. Se elämä on taputeltu. Ovat eläkkeellä, viruvat jotenkin, kuormittavat terveydenhuoltoa. Osa lähtee oman käden kautta pois. Tai vaikka juo itsensä hengiltä.
Kuulostaa kyllä surulliselta :( Niinköhän tämäkin päättyy... Voimia sinullekin.
Ap
Siis olen tuo sama.
Olin just taas kriisiosastolla. Halusivat ottaa kuukaudeksi, mutta en voi jättää kissaa yksin.
Odotan vain kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso ne arvot itse. Jos jatkat tuota liiallista luottoa niin saat syödä vääriä lääkkeitä jatkossakin.
Miksi yleensä jotkut valentelevat. Oletko minkä ikäinen?
En oikeasti tiedä miksi työterveys valehtelisi minulle asiasta, jonka voin helposti tarkistaa. Kerro sinä minulle,mikai he valehtelisivat? Yleensä kai valehdellaan oman hyödyn saamiseksi, mutta mitä hoitamaytomuuteni hyödyttäisi? Jättääkö työterveys useinkin hoitamatta, ja miksi? Luulisi kilpirauhasen olevan helppo keissi, jolla saisivat tilastojaan paremmaksi pelkän thyroxin-reseptin kirjoittamalla, ja "tadaa! näin sitä ylläpidetään työntekijöiden työkykyä, ollaanpa hyvä laitos, kannattaa jatkossakin ostaa palvelut meiltä."
Vai eikö?
Ap
Ps. Ikäni selviää aloituksesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 3, 10, 18.
Ollut sairaalassa useita kertoja ja nähnyt noita kaltoinkohdeltuja. Se elämä on taputeltu. Ovat eläkkeellä, viruvat jotenkin, kuormittavat terveydenhuoltoa. Osa lähtee oman käden kautta pois. Tai vaikka juo itsensä hengiltä.
Kuulostaa kyllä surulliselta :( Niinköhän tämäkin päättyy... Voimia sinullekin.
ApSiis olen tuo sama.
Olin just taas kriisiosastolla. Halusivat ottaa kuukaudeksi, mutta en voi jättää kissaa yksin.
Odotan vain kuolemaa.
Pahoittelut, sekosin vastaajissa. Hoidathan kissalle paikan ennen lopullisia ratkaisuja... voit varmasti huonosti jos ottaisivat sinut saman tien kuukaudeksi sisään. Olen pahoillani etten osaa sanoa mitään kannustavaa sinulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso ne arvot itse. Jos jatkat tuota liiallista luottoa niin saat syödä vääriä lääkkeitä jatkossakin.
Miksi yleensä jotkut valentelevat. Oletko minkä ikäinen?
Tää kommentti kuulostaa vähän paranoidilta, en tajua miksi työterveys valehtelisi jollekin? Aplle tsempit, en osaa sanoa mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 3, 10, 18.
Ollut sairaalassa useita kertoja ja nähnyt noita kaltoinkohdeltuja. Se elämä on taputeltu. Ovat eläkkeellä, viruvat jotenkin, kuormittavat terveydenhuoltoa. Osa lähtee oman käden kautta pois. Tai vaikka juo itsensä hengiltä.
Kuulostaa kyllä surulliselta :( Niinköhän tämäkin päättyy... Voimia sinullekin.
ApSiis olen tuo sama.
Olin just taas kriisiosastolla. Halusivat ottaa kuukaudeksi, mutta en voi jättää kissaa yksin.
Odotan vain kuolemaa.
Pahoittelut, sekosin vastaajissa. Hoidathan kissalle paikan ennen lopullisia ratkaisuja... voit varmasti huonosti jos ottaisivat sinut saman tien kuukaudeksi sisään. Olen pahoillani etten osaa sanoa mitään kannustavaa sinulle...
Olen jo aika tottunut tähän. Mutta kiitos. Joskus vain toisen empaattiset sanat auttavat 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti pienituloisten, täyttä työpäivää tekevien vanhempien elämä on nykyään tosi kuormittavaa. Jollei ole lapsena saanut eväitä esimerkiksi säästämiseen ja sijoittamiseen ja kunnolliseen ammatinvalintaan, kituuttaa pikkuliksalla arkea eteenpäin suorittaen hulluna heräämistä, lastenvientiä, työmatkoja töitä, hakuja, ruokaa ja siivousta. Ja tästä vielä haluttaisiin viikko ottaa vapaita pois. Ei tarvitse edes olla traumaattinen lapsuus ettei tuota jaksa määräänsä enempää. Apuahan tästä aplle ei ole, kunhan pohdin.
Minusta ap vaikuttaa ihan fiksulta ja symppikseltä tyypiltä. Et todellakaan ole epäonnistunut, vaikkei sinulla ole varallisuutta vielä kertynyt, ja asutte vähän köyhästi. Olet kuitenkin saanut säästettyä ja olet töissä, joten oletan että olet hoitanut asiasi ok ja teillä on varaa tarpeelliseen, ja tulevaisuudessa varmasti myös asuntoon. Ei kaikki voi olla rikkaita heti, vaikka täällä palstalla sellainen kuva tuleekin, kun kaikki muka tienaa 5000e/kk, ja opintolainatkin sijoitettiin ja tehtiin opintojen aikana kolmea työtä sen vuoksi ja nyt ne sijoituksetkin ovat jo poikineet pari milliä jotka on nyt sijoitettu asuntoihin bahamalla tms.
Koita vielä sitä työterveyttä, tai yksityistä lääkäriä. Toivottavasti saat mielialasi paremmaksi, mutta et sinä epäonnistunut ole. On monia joilla on asiat vielä huonommin, joko omasta tai jostain muusta syystä. Vaikutat sisukkaalta, kun et ole luovuttanut.
onnistuisiko käynti terapeutilla, hanki sairaslomaa ja lepää vähänaikaa ja lähtisit käymään jossakin?
nähtävästi olet tyhmä kuin saapas kun et tajua noista kilpirauhas asioista mitään. Onnea jatkoon. Kärsimys jatkuu jos ei osaa hoitaa terveyttään ja luottaa muihin omissa asioissa. En itse ole mikään paranoidi tuossa kilppari asiassa vaan on omaa kokemusta kun Suomessa on väärät raja-arvot. Osaat kai käyttää nettiä ja itse ottaa asioista selvää vai lisää mielialalääkettä haluat?
Vierailija kirjoitti:
nähtävästi olet tyhmä kuin saapas kun et tajua noista kilpirauhas asioista mitään. Onnea jatkoon. Kärsimys jatkuu jos ei osaa hoitaa terveyttään ja luottaa muihin omissa asioissa. En itse ole mikään paranoidi tuossa kilppari asiassa vaan on omaa kokemusta kun Suomessa on väärät raja-arvot. Osaat kai käyttää nettiä ja itse ottaa asioista selvää vai lisää mielialalääkettä haluat?
Sinähän se tosi fiksulta vaikutatkin, lisäksi olet oikea empatian kukkanen.
Siis en käytä tällä hetkellä mitään lääkkeitä. Ole käyttänyt pariin vuoteen. Juurikin koska eivät auta. Kerroin vain mitä on kokeiltu vuosien saatossa kun olen yrittänyt hakea apua.