Lue keskustelun säännöt.
Liian kiltti ja ystävällinen henkilö lähipiirissä raivostuttaa
21.05.2018 |
Lähipiirissä on henkilö jonka olen tuntenut 20+ vuotta. Aina ollut ystävällinen, auttavainen jne. Juhlissa on ensimmäisenä tarjoilemassa ja viimeisenä ottamassa. Ei puhu pahaa kenestäkään koskaan. Kaikessa on hopeareuna. Mua tämä ylenpalttinen hyvyys on alkanut ärsyttää. Kun tavataan, metin vain, että milloin ko. henkilö kyllästyy ikuiseen auttamiseen ja palvelemiseen, räjähtää ja antaa tulla täyslaidallisen. Mutta ehkä niin ei käy ja mun pitäis huolehtia vaan omista asioistani. Ärsyttää sekin, että ärsyttää toisen ystävällisyys.
Kommentit (38)
Kysy häneltä itseltään ja kaivele hänen pohjamutiaan. Hänellä täytyy olla jokin vaikutin. Onko pelokas? Kestääkö moraali vai onko kuin tuuliviiri, kaikkien vietävissä ja hyväksi käytettävissä? Kerjääkö hyväksyntää? Epäilyttävä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis löydy ihmistyyppiä jota ei täällä arvosteltaisi. Tulipahan sekin todistettua.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin räjähtää, ellet sitten ole käyttänyt hyväksi hänen avuliaisuuttaan ja pyytettömyyttään. Jotkut ihmiset ovat vain luonnostaan ystävällisiä ja auttavaisia, jos se tekee heidät onnelliseksi niin miksi ketään pitäisi se ärsyttää?
En ole (mielestäni) käyttänyt, mutta sivusta katsottuna näyttää että monet muut ovat. Minun on vaan avaikea ymmärtää että joku voisi olla aina ystävällinen ja auttavainen. Miten se oikein toimii? Ettei koskaan ärsyynny mistään?
-ap
Moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä.
Salaako hän jotain? Jonkun suuren synnin? Onko hän järjetön tai tehnyt jotain pahaa tyhmyyttään ja ajattelemattomuuttaan ja nyt yrittää hyvittää helpolla tavalla, vaikka pitäisi korjata se alkuperäinen paha teko? Tai? Älä luota. Raivoosi on varmasti pätevä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siis löydy ihmistyyppiä jota ei täällä arvosteltaisi. Tulipahan sekin todistettua.
No marttyyrimaiset ”kiltit tytöt” on niitä ärsyttävimpiä tyyppejä. Varmaan siksi että pakottavat huomaamaan omat heikkoudet ja puutteet ainakin avuliaisuuden saralla. Ja se marttyyrimaisuus, huoh.
Tuommoisia ihmisiä on kahta sorttia. Toinen on niin kuin mun äiti, aina passaamassa ja laittamassa ja viimeisenä ottamassa ja itseään vähättelemässä. Hän odottaa toisilta kiitosta ja huomiota ja itsekseen on tosi harmistunut, jos ei niitä saa, ja vaikka kehuu muita, puhuu selän takana kaikista ilkeästi.
Toinen on kuin anoppini, aidosti ystävällinen ja muista ihmisistä välittävä ja ajattelee kaikista oikeasti pelkkää hyvää. Hän ei suutu koskaan. Jos hänelle tulee paha mieli, hän painuu yksikseen vaikka metsään kävelemään ja palaa hyväntuulisena kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä.
Salaako hän jotain? Jonkun suuren synnin? Onko hän järjetön tai tehnyt jotain pahaa tyhmyyttään ja ajattelemattomuuttaan ja nyt yrittää hyvittää helpolla tavalla, vaikka pitäisi korjata se alkuperäinen paha teko? Tai? Älä luota. Raivoosi on varmasti pätevä syy.
Ei ole järjetön, kai :) Ja vaikea uskoa että olisi ikinä tehnyt mitään pahaa mutta mistä sen tietää. Olisikin jännää jos avuliaisuuden taustalta paljastuisi joku nuoruuden ”synti” jota näin sovittaa. Mutten usko, ihan tavallinen ihminen joka asunut samalla seudulla koko ikänsä.
Ja joo, eihän asian pitäisi mua vaivata. Vaivaa kuitenkin, ja sehän tästä tekeekin raivostuttavaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin räjähtää, ellet sitten ole käyttänyt hyväksi hänen avuliaisuuttaan ja pyytettömyyttään. Jotkut ihmiset ovat vain luonnostaan ystävällisiä ja auttavaisia, jos se tekee heidät onnelliseksi niin miksi ketään pitäisi se ärsyttää?
En ole (mielestäni) käyttänyt, mutta sivusta katsottuna näyttää että monet muut ovat. Minun on vaan avaikea ymmärtää että joku voisi olla aina ystävällinen ja auttavainen. Miten se oikein toimii? Ettei koskaan ärsyynny mistään?
-ap
Maailma olisi tunnetusti parempi paikka, jos kaikki olisivat avuliaita ja ystävällisiä. Jotkut ihmiset vain pistävät oman panoksensa peliin. Ärsyyntyminen on turhaa, se ei ratkaise mitään, joten voin kuvitella, että tietynlaisille ihmisille on helppoa olla aina mukava. Todella surullista, että itsekkäät ihmiset käyttävät tällaisia ihmisiä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän täysin! Tällaiset ihmiset ovat hämmentäviä. Heistä ei tunnu saavan mitään otetta. Pisara inhimillisyyttä tekisi ihmisestä helpommin samaistuttavamman. Virheettömyys on epäilyttävää.
Tunnen vastaavan. Hänellä on huono itsetunto, ei kykyä kieltäytyä sopimattomista asioista, ikuinen toisten miellyttäjä, ja jopa marttyyri ja uhri. Hän on saanut paljon vakavia asioita aikaiseksi toisille ihmisille. Tyyliin ihmisoikeuksien vakavaa poljentaa, sillä hän salaa asioita, joiden pitäisi nähdä päivänvalo, jotta jokainen niihin osallinen voisi päättää mitä tiedolla tekee ja pitää voimansa itsellään!
Hän on ajatellut välttää kaikki eteen tulevat moraaliset kysymykset joka rahalla tai kakulla. Juhlissa tietenkin kakulla. Kun on muuten mukava ihminen, niin voitaisin unohtaa hänen tekonsa, jotka ovat pohjautuneet hänen pelkoihinsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisia ihmisiä on kahta sorttia. Toinen on niin kuin mun äiti, aina passaamassa ja laittamassa ja viimeisenä ottamassa ja itseään vähättelemässä. Hän odottaa toisilta kiitosta ja huomiota ja itsekseen on tosi harmistunut, jos ei niitä saa, ja vaikka kehuu muita, puhuu selän takana kaikista ilkeästi.
Toinen on kuin anoppini, aidosti ystävällinen ja muista ihmisistä välittävä ja ajattelee kaikista oikeasti pelkkää hyvää. Hän ei suutu koskaan. Jos hänelle tulee paha mieli, hän painuu yksikseen vaikka metsään kävelemään ja palaa hyväntuulisena kotiin.
Ehkä mun pitää vaan uskoa että tämä ihminen on kuin sun anoppi. Ja yleensäkin että tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Mun tuntema ihminen ei ole ainakaan mun läsnä ollessa ole ikinä myöntänyt millään tavalla että olisi jostain tullut paha mieli. Ehkä sen vuoksi sitä kuvittelee, että hänen sisällään on jotain patoumia, jotka vaan odottavat tilaisuutta purkautua.
-ap
Keskustele hänen kanssaan. Tutki hänen elämänhistoriaansa. Herkillä tuntosarvilla saatat löytää jotain, tai vihjeen siitä, mitä hän piilottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuollaiset ihmiset eivät itse näe mitään ihmeellistä toiminnassaan, tekevät vain, kuten kuuluukin. Haluavat hyvän maailman, jossa ihmiset auttavat toisiaan, ja aloittavat itsestään. Miksei?
Mielenkiintoinen aihe. Mutta et varmaan seuraa ko. henkilön elämää 24/7? Mistä tiedät ettei hän KOSKAAN räjähtele tmv.? Monet tunteet ja ajatukset ilmaistaan usein vain aivan lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän täysin! Tällaiset ihmiset ovat hämmentäviä. Heistä ei tunnu saavan mitään otetta. Pisara inhimillisyyttä tekisi ihmisestä helpommin samaistuttavamman. Virheettömyys on epäilyttävää.
Tämä on niin totta! Tuntuu tosiaan, etten edes tunne ko. henkilöä vaikka ollaan oltu paljonkin tekemisissä. Hän on sellainen, että kuuntelee toisia, kyselee kuulumisia, mutta harvoin kertoo omista jutuistaa. Ja olen kyllä yrittänyt kysellä suoraan ja johdatellen, tilaa antaen. Joskus olen miettinyt, että hän tietää varmaan vähintään puolet seutukunnan ihmisten elämästä, kun on niin hyvä ja ystävällinen kuuntelija. Mutta jos/kun ihmiset kaatavat asiansa ja murheensa hänen niskaansa, niin mietitttää myös, kuinka hän jaksaa kaiken tuollaisen avautumisen.
-ap
Niin joo, kerroitkin että kuuluu lähipiiriin, sori! Mutta et varmaan kuitenkaan ihan koko ajan häntä seuraile?
Käyttäydy toisia kohtaan, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan!
Oletko yrittänyt analysoida itseäsi, että miksi koet tuon ärsyttävänä? Minusta se olisi tässä mielenkiintoisinta.
Jos sain oikean mielikuvan tuosta henkilöstä, niin ehkäpä häneen on vaikea saada todellista yhteyttä? Itsekin pidän ärsyttävänä ihmisiä, joille on vaikea sanoa mitään kriittistä, koska he käyttäytyvät niin kuin se asia ei menisi oikeasti heidän mieleensä, vaan he onnistuvat esittämään niin kuin eivät olisi kuulleet tai vain pintapuolisesti ottavat asian vastaan, kuitenkin ilman todellista vastuuta tai todellista muutosta heidän toiminnassaan. Se saa tuntemaan että kaikki sanomani menee hukkaan, ehkä siltäkin että he vähättelevät minua eivätkä pidä sanomaani asiaa tärkeänä.
Tuskin räjähtää, ellet sitten ole käyttänyt hyväksi hänen avuliaisuuttaan ja pyytettömyyttään. Jotkut ihmiset ovat vain luonnostaan ystävällisiä ja auttavaisia, jos se tekee heidät onnelliseksi niin miksi ketään pitäisi se ärsyttää?