Kotiin jumiutuvat äidit, mikä teitä vaivaa???

Kylässä pitäisi jaksaa seurustellakin.

Ap:lle vaan heitin piikin, että kyllä hänen ystävänsä ovat sitten hölmöjä, kun eivät ymmärrä juosta kahviloissa siellä " todellisessa elämässä" , vauvakin kulkee mukana vaivatta heh.

Itsekin kävin ennen paikoissa paljon enemmän, mutta nyt ei tarvitse. Lähes kaikki mitä kaipaan, löytyy kotoa. Kontakteja en kaipaa niin hirmuisesti. Riittää, kun tapaan ystäviäni joskus. Onneksi olemme tässä asiassa samanlaisia ystävieni kanssa. Emme ole enää teinejä, joiden joka päivä pitää nähdä tai vähintäänkin soittaa. Ihanaa olla rauhassa.

KUULE! Mitään EI kertakaikkiaan voi tietää siitä elämästä mihin kuuluu lapsi, ennen kuin sen itse kokee!!!!!! Minä sivuutan kaikki lapsettomien puheet, jotka liittyvät jotenkin tällaisiin asioihin!Sitä ei voi tietää!!!!Ymmärrätkö!!!!Lapsi voi olla sairas, sinä itse voit sairastua, mitä tahansa voi tapahtua! Mitään tuollaista ei toivo, mutta kuitenkin!Minä käyn itse lapsieni kanssa ihan tarpeeksi ulkona ihan missä vain, mutta rajansa se on kaikella, en raaski rettuuttaa lapsiani joka päivä jossain, sehän on aivan päätöntä!

itse en jaksaisi olla aina kotona, vaikka olisin lasten kanssa miten väsynyt. En mitenkään saa elämääni sisältöä yksinomaan siivouksesta tai ruoanlaitosta. Kaipaan sellaisten aikuisten seuraa, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita kodin ulkopuolella, kuin itselläni. Minusta on ihanaa tavata ystäviäni. Tosin usein tapaamme jonkun kotona, jolloin lapsillakin on seuraa ja itsellä aikaa hetki hengähtää. Mutta käymme kyllä ilmankin lapsia esim. kävelyllä tai jossain näyttelyssä.

Niiden tylsien perusrutiinien, vaipanvaihtojen ja pyllynpesujen lomassa, tapahtuu todella paljon. Jos avaa silmänsä ja katsoo.

Eli tämä viesti joutaa romukoppaan!

...mutta toivottavasti kuitenkin itsekin tajuat, että ei ihmiset

yleensä

kotonaan harrasta vaan ruoanlaittoa ja siivoamista, vaan vain mielikuvitus on rajana sille, mitä voi tehdä ihan omassakin kotipiirissään. Itse pidän kotonaolosta, vaikka ko. hommista en tykkääkään liiemmin.

Mutta 20 vuoden päästä muistelen paljon mieluummin tätä ihanaa vauva-arkea kotona kuin ympäri kyliä lentämistä. Elämää eletään nyt vauvan ehdoilla ja muut saa ajatella ihan mitä lystää.

että vauvan kanssa kaupungilla ollessani kaikki huomioni keskittyi koko ajan vauvaan. Oli aika turha lähteä nyytin kanssa kavereita tapaamaan tai kirjastoon tai shoppailemaan, kun ei voinut keskittyä muuhun kuin että mitenköhän se mukelo siellä vaunuissa voi.



Sitä paitsi vaunujen kanssa ei ollut kovin helppo liikkuakaan. Ne ovat aika kömpelö ja painava vehja kuitenkin. Ennen kuin lähtee mukelon kanssa pitää pakata vaipat ja pullot ja muut sörsselit. Sitten jos jostakin asiasta kiinnostui ja olisi halunnut pidempään jutella niin johan se nyytti havahtui ja alkoi kirkua ja vaatia huomiota.



Helpommalla pääsi neljän seinän sisällä.

Minun ei kyllä varmaan kuuluisi vastata tähän, koska en ole milloinkaan ollut mikään kylillä luuhaaja, mutta vastaampa kuitenkin.

vaikka missä. Oli helppoa kun oli alle vuoden ikäinen helppo vauva, ja Helsigissä julkiset yhteydet toimii.



Nyt vähän hirvittää, miten sujuu kun on vauva ja kaksivuotias, voi olla, että jumitutaan leikkipuistoon.

sellaisia kavereita, jotka oli päivät kiinni töissä.

Vierailija:

vaikka missä. Oli helppoa kun oli alle vuoden ikäinen helppo vauva, ja Helsigissä julkiset yhteydet toimii.

Nyt vähän hirvittää, miten sujuu kun on vauva ja kaksivuotias, voi olla, että jumitutaan leikkipuistoon.

No on niitä aapeen kertomia harmaita hapsukoita jotka lihoo ja tylsistyy, karjuu kotona ja miehen kanssa suhde alkaa mureneen kun se kyllästyy " äitiin" siis ei oo enää sitä naista!!



Toisaalta on olemassa ne äidit jotka painaa tukkaputkella lapsen kanssa päivät pitkät, joka päivä pitää olla kaikkee aktiviteettiä. Lapsen kasvaessa se harrastaa joka ilta balettia, satujumppaa, laulua, pianon soittoo..



Mutta aika moni on siitä välistä -onneksi- suurin osa varmaan jaksaa kiinnittää huomioon omaan terveyteensä ja hygieeniaan.. Huolehditaan kasvatuksesta (muutenkin kuin huutamalla ja hakkaamalla) ja parisuhteesta pidetään kiinni.



Mulla on ystäviä joille laitan välillä tekstaria tai soitan. Oon koittanu mennä molempien alle 2- vuotiaiden lapseni kanssa tai ottanu vaan toisen tai menny yksin.

Koti on tärkee! Musta on kiva suunnitella pesää ja tehä pihahommia ja maalata ovia uuteen uskoon.

Joka päivä mesotaan ulkona muttei olla puistoon koukussa. Sielä muutenkin lähinnä äidit kälättää keskenään ei niinkään leiki lastensa kanssa (ja sitten vedotaan puistojen sosiaaliseen puoleen kun lapset leikkii keskenään).. ;)

ei se ole aina niin yksinkertaista lapsen kanssa kuin ilman lasta. Aina täytyy ottaa täysi varustus tarvikkeita mukaan, sitten pitää miettiä, että mihin aikaan pääsee lähtemään kun kohta on uniaika, sitten ruoka-aika.. Kaikki vauvat eivät nuku erilaisissa olosuhteissa, jos on tottunut nukkumaan vaikka parvekkeella jne.



Lisäksi itseä voi väsyttää valvomisten takia ja sen pienen hetken jonka saa omaa rauhaa vauvan nukkuessa, haluaa kernaasti käyttää ihan itseensä. Esimerkiksi siihen, että syö rauhassa, hoitaa kotiaskareita tai vaikka nukkuu. Jumpassakäyntikin vaatii sen, että joku hoitaa vauvaa sillä aikaa. Jos vaikka ystäviesi miehet eivät suostu hoivaamaan vauvaa tai eivät usko pärjäävänsä.



Näiden syiden lisäksi voi olla myös vain niin, että ystäväsi eivät vain viitsi lähteä tai heitä ei kiinnosta kahvittelut tällä hetkellä. Sekin aika menee ohi, älä nyt vain hylkää heitä heti jos elämä ja tapaamiset eivät jatku entiseen malliin. Lisäksi he voivat ajatella, että sinua ei kiinnosta heidän vauvantäyteinen elämänsä, eivätkä siksi kehtaa vaivata.

B) Voisko olla mahdollisesti synnytyksen jälkeistä masennusta?