Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksan taas koko kesän yksin?
19.05.2018 |
Ei ole puolisoa, eikä seurustelukumppania jne. Olisi kivaa, jos olisi seuraa vaikkapa matkalle ja nauttimaan kesästä. En jaksa edes vuodattaa sitä samaa taas siitä, miksi kukaan mies tai nainenkaan ei tee aloitteita. Miten siis selviän yksinäisyydestä ja rakkaudenkaipuusta Suomen romanttisimman vuodenajan ylitse?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset käy treffeillä? Laita deitti- ilmoitus ja käy treffeillä vaikka joka päivä.
Tuntuu siltä, etten ole henkisesti valmis niin systemaattiseen kumppaninetsintään. En tiedä, miten kestäisin mahdolliset pakit tai sen, että itse joutuisin antamaan sellaiset.
Pitäisi muuttaa etukäteen (ennen deittailun aloittamista) elämää aktiivisemmaksi, niin olisi puheenaiheitakin ja ostaa uusia vaatteita, niin olisi edustava treffeillä. En myöskään jaksaisi kirjoitella niin tietoisesti ja tiedostavasti, ettei toinen osapuoli pettyisi/huolestuisi jne. Pelkään aiheuttavani itse toiselle osapuolelle pettymyksen tai saavani itse sydänsuruja lisää. Mua rehellisesti sanoen pelottaa ajatus treffailusta.
Olisin toivonut voivani kohdata jonkun potentiaalisen kumppanin arjessa, mutta eipä sellaista ilmeisesti Suomessa kovin helposti käy, jos ei vietä kovin aktiivista ja sosiaalista elämää.
Eihän sitä treffailua tartte noin ryppyotsaisesti ottaa, heti systemaattista kumppanin etsintää!
Käytte ulkona jossain viettämässä toivottavasti hauskaa iltaa, ja jos kemiat natsaa, niin voi tavata uudestaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sinä voit itsesi kanssa tehdä mitä lystäät. Otat eväät ja pokkarin mukaan ja menet uimarannalle, lähdet lenkille, käyt elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa. Kirjastossa. Mitä kivaa vaan voi tehdä yksinkin.
Kukaan ei ansaitse suhdetta tai kavereita. Elämässä on muutakin ihmissuhteet. Opettele ensin elämään itsesi kanssa. Löydä muita kiinnistuksenkohteita äläkä kaada vastuutta onnellisuudestasi muiden niskaan.
Tuntuu siltä, etten ole henkisesti valmis niin systemaattiseen kumppaninetsintään. En tiedä, miten kestäisin mahdolliset pakit tai sen, että itse joutuisin antamaan sellaiset.
Pitäisi muuttaa etukäteen (ennen deittailun aloittamista) elämää aktiivisemmaksi, niin olisi puheenaiheitakin ja ostaa uusia vaatteita, niin olisi edustava treffeillä. En myöskään jaksaisi kirjoitella niin tietoisesti ja tiedostavasti, ettei toinen osapuoli pettyisi/huolestuisi jne. Pelkään aiheuttavani itse toiselle osapuolelle pettymyksen tai saavani itse sydänsuruja lisää. Mua rehellisesti sanoen pelottaa ajatus treffailusta.
Olisin toivonut voivani kohdata jonkun potentiaalisen kumppanin arjessa, mutta eipä sellaista ilmeisesti Suomessa kovin helposti käy, jos ei vietä kovin aktiivista ja sosiaalista elämää.