Äidin itsemurha.

En siis etsi sympatiaa enkä muuta.

Mutta onko kellään kokemusta? Olen kamalan uupunut ja elämänhalu pois ollut jo kauan. Et haluan pois.

Että miten lapset selviävät?

Yritä saada itsesi henkisesti kuntoon. Silloin kukaan ei voi väittää, että olet vaaraksi.

Voisiko asianajaja auttaa? Onko huoltajuuteen erikoistuneita asianajajia. (En tiedä yhtään, miten voisit toimia)

Lapset traumatisoituvat tietenkin tuosta pysyvästi. Sehän on ihan selvää.

Oot kuitenkin niiden lasten (ainoa) äiti, olivat sitten kuinka aivopestyjä tahansa.

Ja aikuistuessaan saavat päätäntävaltaa ja ymmärtävät asioita myös varmaati paremmin

Onhan se päivänselvää, että elossa oleva äiti on parempi kuin itsensä tappanut äiti

Vierailija kirjoitti:

Yritä saada itsesi henkisesti kuntoon. Silloin kukaan ei voi väittää, että olet vaaraksi.

Voisiko asianajaja auttaa? Onko huoltajuuteen erikoistuneita asianajajia. (En tiedä yhtään, miten voisit toimia)

Helinä Näkkenen-Nyholm osaisi auttaa, mut ei ole nyt häneen varaa...

Haluan vain tosi paljon pois.. olen lääkkeitäkin kerännyt..

Onko ketään vastaavan kokenutta linjoilla? Auttaako, jos kirjoitan kirjeet tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten viranomaiset muka suostuivat siihen, ettet saanut tavata.

Tyttäreni poikaystävän isä on alkoholisti. Poika itse sen heti rehellisesti kertoi. Siellä isällään hän kuitenkin on joka toisen viikonlopun. Lastensuojelu tietää tilanteen ja on jotenkin mukana kuvioissa.

Lastenvalvojaa kiinnostaa vain elatusmaksu.

Eräs äitienpäiväkin jäi. Isä päätti, et jäävät mökille. Oli papereihin kirjattu tapaaminen. Istuin sitten yksin.

Lisäksi tuli lasten puhelimesta kirjoitettuja viestejä, ettei halua tavata, olen paha ja isä kiva. Eipä siinä ole sitten vastaansanomisia.

Estääkö isä siis tapaamisia ja aivopesee lapsia sua vastaan?

Juuri näin.

Ap

Pojan konfirmaatio oli kesällä 2016. Sain tietää seurakunnasta sen ajankohdan. Olin siellä ystävän kanssa. Isä oli saanut tietää. Itse ei saapunut paikalle uuden vaimon kanssa. Pojalla ei ollut juhliakaan ja hänet siunasi isonen.

Kyllä sinua tarvitaan. Ehkä isä on pakottanut lapset lähettämään viestejä että isä on kiva ja sinä et. Mieti että lapsesi jäävät noiden ihmisten armoille jos sinua ei enää ole. Kun lapset pääsee muuttamaan omiin kämppiin niin ota uudestaan yhteyttä ja sano että ei kerrota isälle. Haluaisin auttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten viranomaiset muka suostuivat siihen, ettet saanut tavata.

Tyttäreni poikaystävän isä on alkoholisti. Poika itse sen heti rehellisesti kertoi. Siellä isällään hän kuitenkin on joka toisen viikonlopun. Lastensuojelu tietää tilanteen ja on jotenkin mukana kuvioissa.

Lastenvalvojaa kiinnostaa vain elatusmaksu.

Eräs äitienpäiväkin jäi. Isä päätti, et jäävät mökille. Oli papereihin kirjattu tapaaminen. Istuin sitten yksin.

Lisäksi tuli lasten puhelimesta kirjoitettuja viestejä, ettei halua tavata, olen paha ja isä kiva. Eipä siinä ole sitten vastaansanomisia.

Estääkö isä siis tapaamisia ja aivopesee lapsia sua vastaan?

Juuri näin.

Ap

Pojan konfirmaatio oli kesällä 2016. Sain tietää seurakunnasta sen ajankohdan. Olin siellä ystävän kanssa. Isä oli saanut tietää. Itse ei saapunut paikalle uuden vaimon kanssa. Pojalla ei ollut juhliakaan ja hänet siunasi isonen.

Kyllä sinua tarvitaan. Ehkä isä on pakottanut lapset lähettämään viestejä että isä on kiva ja sinä et. Mieti että lapsesi jäävät noiden ihmisten armoille jos sinua ei enää ole. Kun lapset pääsee muuttamaan omiin kämppiin niin ota uudestaan yhteyttä ja sano että ei kerrota isälle. Haluaisin auttaa sinua.

Mietin täällä pilleripurkki kourassa että nyt.

Miksi minulle nämä kortit annettu..? 😩

https://www.is.fi/perhe/art-2000000757230.html, tässä esim. yksi tarina äidin menettämisestä.

Rukoile. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja haluaa auttaa.

Kuka tässä on se epävakaa, sinä vai lasten isä?

Jos sulla on diagnoosi niin pyydän että ota huomioon ennen kuin tapat itsesi että epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuuluu juuri tuollainen että alat tehdä äärimmäisiä asioita jotta et jäisi yksin.

Mistäkö tiedän? No, mulla on epävakaan persoonallisuushäriön piirteitä diagnosoitu, ja pahimpina aikoina on itsemurha pyörinyt mielessä ratkaisuna.

Jos sulla ei ole mitään diagnooseja, niin hae ne ja kokeile kaikkea irtoavaa apua ennen kuin harkitset itsemurhaa. Mene sairaalaan lepuuttamaan niin uskovat että olet oikeasti vaikeuksissa eivätkä turhan päiten jutteluta jollain mielenterveyshoitsulla.

Suurin lahja minkä kukaan vanhempi voi lapsilleen antaa on vaikeista tilanteista selviytymisen ja itsestä huolenpitämisen malli. Se on ajatus joka on mua kantanut joistakin vaikeista kohdista. Toisista selvisin sillä että mulla nimenomaan ei ollut tappavia lääkkeitä kotona.

Mene ammattiauttajalle ja hae apua vaikeaan masennukseesi. Jos et ole tehnyt suoraan mitään pahaa lapsillesi (hyväksikäyttö, murhan yritys tmv), niin he kyllä tulevat vielä jonain päivänä kaipaamaan sinua. Lastensuojelu myös varmasti auttaa sinua noissa tapaamisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Oot kuitenkin niiden lasten (ainoa) äiti, olivat sitten kuinka aivopestyjä tahansa.

Ja aikuistuessaan saavat päätäntävaltaa ja ymmärtävät asioita myös varmaati paremmin

Juuri näin. Exäsi voittaa jos teet jotain itsellesi. Lapsille jää väärät luulot jotka voisit oikaista.

He ovat melko pian aikuisia ja poissa isänsä vallan alta. Yritä jaksaa edes sinne asti.

Moraalitonta vieraannuttaa lapset. Tunnen naisen koka on kuollut ikävään, kun isä vieraannutti lapset.

Aiheuttanet lapsillesi pysyvää haittaa, joka kestää läpi elämän. Taakka. Raskas kantaa läheisen menettäminen erittäin raskasta. Yritä pitää itsestäsi huolta. Ole aikuinen. Erittäin itsekästä kommentointia. :( Hyi.

Eikö Suomessa oikeus yleensä ole äidin takana näissä tilanteissa (joissain tapauksissa valitettavasti)? 

Vierailija kirjoitti:

Moraalitonta vieraannuttaa lapset. Tunnen naisen koka on kuollut ikävään, kun isä vieraannutti lapset.

Vieraannuttaminen on lastensuojeluasia. Se on kielletty kuten pahoinpitely.

Olen ihan loppu ja itkenyt monta joulua yksin kotona. Vähillä voimillani hoidin lapsille kauniit joulut ja syntymäpäivät. Olin ainoa, joka teki ruokaa ja poika aina halasi, et äiti olet ihana kokki.

Oli pakko erota, koska mies kohteli niin huonosti. Heti alusta asti homma vain luiskahti siihen, et minä olen kaiken pahan alku. Kerran oltiin lastenvavojalla yhdessä. Mies nauroi räkänaurua, miten upeaa heillä on, lapset nauttivat elämästään ja ovat vain onnelisua, kun äiti pois lopulta. Nimitteli mielisairaaksi yms. Lastenvalvoja tuijotti vain tietokoneen ruutua. Tein hänen esimiehelleen valituksen ja yhtä tyhjän kanssa. Näihin tapaamisiin ei saa ottaa edes poliisia jos toinen kieltää.

Minä yritin itsemurhaa kun lapseni olivat pieniä. En onnistunut, jälkikäteen ajateltuna hyvä niin. Psykologini sanoi minua helpottavat sanat huonokin äiti on parempi kuin itsemurhan tehnyt äiti. Sillä ajatuksella olen yrittänyt mt-ongelmien ja lasten kanssa selviytyä. Nyt he ovat jo aikuisia. Noista huoltajuusasioista en tiedä mitään. Anteeksi sekava teksti. Mutta koita jaksaa!