En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille ns. kriteereilleen ei oikein voi mitään. Jonkinlaista mieltymystä pitää olla. Jos parisuhteessa oleminen tuntuu itsestä hirveän tärkeältä elämässä, niin sitten varmaan tietoisesti muuttaa kriteereitä. Se on ihan ok. Toisina aikoina ja toisissa kulttuureissa tytöt ovat kasvaneet siihen itsestäänselvyyteen, että naimisiin mennään. Silloin tulee iloisena yllätyksenä, jos mies on sellainen, että siihen rakastuu. Suomessa nykyään nainen pärjää paremmin ilman miestä kuin mies ilman naista. Ikävää miehille, mutta näin se vaan on. Ennen oli päinvastoin.

Ei muuten pidä paikkaansa, mies pärjää aivan hyvin ilman parisuhdetta naisen kanssa nykymaailmassa. Yli viisikymppisenä pärjään taloudellisesti hyvin ja naisseuraakin tarvittaessa löytyy, siis samanhenkistä. Näitä epätoivoisia 35-45 vuotiaita yh/sinkkunaisia kyllä löytyy mutta kun ei enää kiinnosta tylsä ja kallis parisuhde .

No minkäs pirun takia täällä sitten jatkuvalla syötöllä itketään, että naiset on ilkeitä kun ottavat vääriä - eli itseään miellyttäviä - miehiä parisuhteisiin, kun sen pitäisi olla jokaisen yrmyn syntymäoikeus ja on väärin, ettei sitä naista nyt heti saa! Tällä lailla kaadoit nyt sen, mitä Ihan Kaikki miehet kuulemma haluaisivat, jos naiset vaan ei olisi hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kuitenkin, että tämä johtuu aika usein siitä, että monilla naisilla ei ole luontevaa kosketuspintaa miesten piireihin. Työskennellään esimerkiksi melko naisvaltaisella alalla, eikä kaveripiiriinkään kuulu miehiä, joiden kautta luontevasti tutustuisi muihin miehiin.

Tämä juuri pätee ainakin omalla kohdallani. Ainoat miehet, joita elämässäni on, ovat ystävieni kumppanit tai sitten heidän exät... Työpaikalla on kyllä miehiä, mutta en ole töissä iskemässä miehiä vaan työskentelemme yhdessä. En tapaa muuten miehiä elämänpiirissäni oikein lainkaan, paitsi noita ystävien kumppaneita. Näin yli 35+ vuotiaana kaverit seurustelevat, eikä mulla ole seuraa baareihin, joista en kyllä ole ennenkään ketään löytänyt. Mua ei lähestytä, enkä itse myöskään uskalla lähestyä tuntemattomia. Nuorempana opiskellessa oli kyllä elämänpiirissä myös miehiä kavereina, mutta kun he alkoivat seurustelemaan, eivät he enää ole pitäneet yhteyttä ja nämä kaveruudet ovat sitten jääneet.  

Ihan vastaava tilanne itsellä. Yksin on baariin mentävä jos sinne haluaa. Kaverit on parisuhteissa ja elävät perheellisten viikonloppuja yms. Harrastukset ja työ ei ole sellaisia joissa naisia tapaisi.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikille kumppani löytyisi, jos oikeaa halua pariutua olisi. Sovellukset ja nettideitit ovat kyllä muuttaneet maailmaa, huonoon suuntaan. Naisille tarjontaa riittää, minkä myötä ns. lieveilmiöt yleistyvät. Vedätetään ja "kilpailutetaan" sulhaskandeja, parhaan tarjouksen tehnyt on se voittaja.

Kaiholla muistelen aikaa, jolloin lähdettiin ulos katselemaan ihmisiä ja tutustumaan/iskemään (kun ei muuta mahdollisuutta ollut). On kyllä helvetin vaikea yrittää mitään tässä nykyajan kertakäyttömaailmassa, keskiverto ei ole enää mistään kotoisin..

Minulle tinder oli aivan mahtava juttu. Pystyi juttelemaan ihmisten kanssa kun oli töissä tai vessassa esimerkiksi. Siihen päälle se oikea elämä jossa tapaa vielä lisää ihmisiä.

Tietysti jos siellä tinderissä jahtaa vain kiiltokuvia välittämättä persoonasta niin sitten se voi olla ongelma. Tai jos hakee sitä tyytymissuhdetta yrittäen ihan kaikkea.

Minulle Tinder oli täysin hyödytön. Se on niin ulkonäköön perustuva ettei siellä naisiin saa mitään kontaktia kun ei ole komea.

M35

Minä tykkäsin mieheni profiilista koska se sai minut hymyilemään. Ulkonäkö ei viehättävät siinä vaiheessa vaan oli se ihan sama luokkaa.

Mieheni on sanonut että meinasi jättää väliin ensimmäisen kuva perusteella mutta minulla oli testissä vitsi mikä sai katsomaan lisää, en ollutkaan sellainen pissis mitä ekasta kuvasta luuli.

Ehkä tinder ei toimi niille pelkää kuvaa katsoville pinnallisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Mulle _kelpas_ kerran yksi, jonka kanssa en kokenut yhteyttä. En saanut niitä, joihin tunsin ihastusta. Päädyin siis kompromissiin, koska halusin vaan jonkun ja tää ihminen sentään halus mut. Neljä vuotta elin sulkeutuneena tän ihmisen vieressä, ahdistuneena. En saanut siitä kyllä yhtään mitään ja hukkasin vaan nuo vuodet. En suosittele kenellekään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Empä tiennytkään, että jos nainen istuu viereen, että se on aloite naiselta.

M35

Vierailija kirjoitti:

Empä tiennytkään, että jos nainen istuu viereen, että se on aloite naiselta.

M35Niin tuossa taidettiin nyt viitata noihin kaikkiin asioihin yhdessä eikä vain viereen istumiseen sinällään :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Ei miehistä vaan sinusta koska pelkästään miehiltä sille aloitteelle on tullut enemmän määritelmiä kuin minulla on sormia. Kuten omasta viestistäsi huomaat eri ihmisille se on eri asia. Eli toistan kysymyksen mitä väliä sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Miehiä on paljon pyörinyt ympärilläni mutta nyt en enää tiedä mitä ne oikein on halunnut kun kukaan ei siis ole tehnyt aloitetta minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Empä tiennytkään, että jos nainen istuu viereen, että se on aloite naiselta.

M35

Olin kerran baarissa ja nainen kysyi: "onko paikka varattu" ja näytti vieressäni olevaa tuolia. Vastasin, että ihan vapaa on. Nainen otti tuolin ja vei mennessään. Olikohan tämä nyt sitten aloite?

eri

Minä olen ujo ja melko kokematon miesten kanssa, joten en anna ulospäin kiinnostunutta vaikutelmaa kuin vasta, jos tunnen oloni todella turvalliseksi jonkun kanssa, eli tunnen jo ihmistä. Baarissa en luo mitään katseita kellekään, mikä on kai edellytys sille, että joku minua rohkeampi ihminen voisi päätellä että saa lähestyä. Olen ujoudessani varmaan niin torjuva, että minulle ei osoiteta kiinnostusta ja siksi kokemukseni on, ettei minulla ole vientiä. Kuitenkin miehet, jotka tunnen, usein ihastuvat minuun. Tuntemani miehet vaan ovat kavereikseni jääneitä parhaiden ystävieni exiä ja itse en heidän kanssa pysty ajattelemaankaan mitään parisuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Mistä mies tietää onko kiinnostuksesi kaverillista vai parisuhteeseen tähtäävää? Moni kaverikaistaleelle tuomittu mies kärsii vastaavanlaisista vihjailevista ns. aloitteista, mutta heti seuraavana päivänä nainen on työntämässä kylmällä kädellä kauemmas (käytyään höyläyttämässä itseään jä**iksen luona aamuyöllä).

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Velkaneuvoja hei! Onko jo sovittu zeuksen kanssa uudet tällit? Treffit olivat kylläkin vain ihan "kivat". Eli sen perusteella uusintaa ei tipu, sillä kemiaa ollessa sukat pyörii jaloissa, naama punottaa, vatsassa lentää perhosia, tavara kostuu ja menee suoholleen jne..

Pyysin lukitsemaan ketjun, koska onhan tämä piruparka jo pahasti psykoosissa. Tällaisiin kommentteihin vastaaminen on mahdollistamista; ihminen, jolla ei ole sairaudentajua, jatkaa jatkamistaan saadessaan palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Mistä mies tietää onko kiinnostuksesi kaverillista vai parisuhteeseen tähtäävää? Moni kaverikaistaleelle tuomittu mies kärsii vastaavanlaisista vihjailevista ns. aloitteista, mutta heti seuraavana päivänä nainen on työntämässä kylmällä kädellä kauemmas (käytyään höyläyttämässä itseään jä**iksen luona aamuyöllä).

-ohis-

Tuohon suluissa olevaan itkuun en ota mitään kantaa... Mutta sinä siis kiinnostuisit ihan kenestä tahansa naisesta, joka osoittaa jonkinlaista kiinnostusta sinua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkuvan vääristymä on isoin este.  Pitäisi hakea tasoistaan seuraa menestyäkseen markkinoilla.

Mitkä nämä kuuluisat tasot oikein ovat ja oletko aivan varma, että ainoastaan naisilla on ongelmia sen ymmärtämisessä? Itse kun olen tällaisena ei-kauniina naisena lähestynyt niitä vähemmän komeita miehiä, mutta pakit on tullut joka kerta. Nämä miehet eivät ole millään mittarilla komeita, joten mitään komeuden väärinarvioimis-shaibaa en halua kuulla. Kyllä on niin, että monet miehetkään eivät yksinkertaisesti kelpuuta tasoistaan naista, ei vaikka mitä tämän palstan miehet väittävätkin. Ettehän te nimenomaan kelpuuta ketään! Mitä ihmettä te edes jauhatte jostain kelpuuttamisesta, kun teille sen omantasoisen naisen hyväksyminen tuntuu olevan ihan tervanjuontia?

Itse olen ihan tavismies, enkö ole kertaakaan ihastunut oman tasoiseeni naiseen. Mitä sille voin? Ei ihastu niin ei ihastu. Haluatko olla joku johon vaan tyydytään? Mieluummin yksin kuin tälläistä!

Olet sentään rehellinen, siitä pisteet. Suurin osa miehistä vain jauhaa paskaa saadakseen naisen sänkyyn kanssaan. Vituttaa tuollaiset kusettajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Tuohan on ihan normaalia käyttäytymistä kavereiden kesken sukupuoleen katsomatta. Jos täysin tuntematon nainen tuollaista tekisi, niin silloin voisin ymmärtää aloitteena. Jos tuttu tai kaverinainen noin tekisi, niin näen sen vain kavereiden kanssa olemisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi että miksi halvaantuneet eivät vain ala kävelemään, eli toisin sanoen tyhmä kysymys. Omaa sinkkuutta ei tarvitse ihmetellä: ruma naama, ylipainoa, ei koulutusta eikä työpaikkaa, ei ystäviä, huonot sosiaaliset taidot, erikoiset mielenkiinnonkohteet/mielipiteet, hankala ja syrjäänvetäytyvä luonne. En ole koskaan ollut parisuhteessa, ja täytän syksyllä 25-vuotta. Meitä on monia tässä maailmassa, mutta eihän ketään meidänkaltaisten tyyppien yksinäisyys ja sinkkuus kiinnosta paskan vertaa. Ei kukaan kysy, että miksi minulla ei ole miestä. Eipä sille mitään tarvetta ole, kun syyt ovat päivänselvät.

Nuo kaikki asiat on sellaisia missä olet halvaatunut etkä pysty niihin vaikuttamaan? Ei. Kyse on siitä että et edes yritä jos noissa muka vika on. Ei kukaan halua paikallaan makaajaa. (Paitsi ehkä nämä reikää kaipaavat miehet).

Anteeksi, mutta ylipainon lisäksi ei voivoikein ulkoisia taikka henkisiä ominaisuuksiaan muuttaa. Jokainen on sellainen kuin on. Se että yrittää esittää olevanss jotakin muuta kuin mitä oikeasti on, ei pidemmän päälle koskaan toimi. Sorry, mutta realiteetit tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Kumma kuinka miehet eivät saa tällaisia halveeraavia ja syyllistäviä, "no omapa on vikasi"-tyylisiä vastauksia jos he valittavat mm. ulkoisesta ruumudestaan. Luuletko, että kaikilla on pariutumisen suhteen samanlaiset mahdollisuudet? t:eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen miettinyt, ap. Minä olen ollut parisuhteessa viimeiset 23 vuotta, kolme eri suhdetta, useita vuosia pitkiä jokainen. Kaikki miehet fiksuja, koulutettuja, ns. hyvissä ammateissa, urheilullisia ja kaksi kolmesta huomattavan komeitakin vielä. Kun yksi suhde on päättynyt, toinen on lähes heti alkanut. Vissiin on vaan käynyt hyvä tuuri, kun olen löytänyt useamman ihmisen, jonka kanssa on ollut kemiaa ja molemmilla tullut vahva tunne että halutaan olla yhdessä. Toki kaksi näistä kolmesta on myös päättynyt, molemmat minun aloitteestani, eli kaikki ei kuitenkaan mennyt 100 % putkeen. Mutta ajatus että vuosia etsisi kumppania sellaista löytämättä tuntuu etäiseltä.. ehkä joskus vielä senkin koen; eihän sitä koskaan tiedä. mitä elämä heittää eteen..

Oletko itse tehnyt aloitteen vai miehet. Tämä on tärkeä juttu.

Olen useissa eri aloitteita käsittelevissä ketjuissa koittanut kysyä mikä on aloite ja määritelmät vaihtelevat hyvin paljon joten pakko kysyä mitä väliä sillä on?

Miehistä aloite on vain se jos kysyt "lähdetkö treffeille kanssani, olen kiinnostunut sinusta."

Tekemäni aloitteet on aina tyrmätty täällä, kuulemma hymyily, tanssiin pyytäminen, viereen istuminen, juoman "maistaminen" toistemme laseista, hassuttelu, ulos vilvoittelenaan kanssani pyytäminen jne. Eivät ole mitään aloitteita eikä niistä mitenkään voi ymmärtää että viihdyn miehen seurassa!

Tuohan on ihan normaalia käyttäytymistä kavereiden kesken sukupuoleen katsomatta. Jos täysin tuntematon nainen tuollaista tekisi, niin silloin voisin ymmärtää aloitteena. Jos tuttu tai kaverinainen noin tekisi, niin näen sen vain kavereiden kanssa olemisena.

Ja silti naisten omasta mielestään tekevät aina selvän aloitteen. Todella vaikea noita naisten aloitteita on lukea kun ne on niin epäsuoria.

M35

Vierailija kirjoitti:

Kun on kokenut sen kuuluisan kemian eli on ihastunut mieheen, joka on ollut aivan yhtä ihastunut sinuun, mikään muu ei enää riitä. Mieluummin muistelee sitä suhdetta yksin kuin ottaa vain tavan vuoksi jonkun, joka ei herätä mitään tunteita. 

En ole koskaan kokenut mitään tällaista, minuun ei ihastu kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velkaneuvoja hei! Onko jo sovittu zeuksen kanssa uudet tällit? Treffit olivat kylläkin vain ihan "kivat". Eli sen perusteella uusintaa ei tipu, sillä kemiaa ollessa sukat pyörii jaloissa, naama punottaa, vatsassa lentää perhosia, tavara kostuu ja menee suoholleen jne..

Pyysin lukitsemaan ketjun, koska onhan tämä piruparka jo pahasti psykoosissa. Tällaisiin kommentteihin vastaaminen on mahdollistamista; ihminen, jolla ei ole sairaudentajua, jatkaa jatkamistaan saadessaan palautetta.

Liikuttavaa köksäpsykologiaa. Cosmon terveysliitekö sinut opetti mielenterveydensaloihin vai joku parapsykologi?