Lue keskustelun säännöt.
Naiset, kertokaa syy miksette halua lapsia
Kommentit (34)
Pidän kyllä lapsista, mutta itselläni on sen verran pahoja mielenterveysongelmia, etten olisi sopiva äidiksi. Lapset vain kärsisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halun puute. Pitääkö mun perustella kaikki asiat mitä en halua?
Minulla on asperger ja suvussa on sydänvikoja ja paljon syöpään kuolleita. Ei olisi hyvä idea.
Tarvitsen todella paljon omaa aikaa, rauhallista oleilua, hiljaisuutta, siistiä kotia. Ei ole koskaan ollut vähäisintäkään tunnetta haluta lapsia ja näin olen tuntenut teinistä asti ja nyt ikää jo reilusti yli 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi utelet yksityisasiaa? Mitä tekisit tiedolla, mitä muut haluavat/eivät halua? Oletko kenties laumasielu, vailla omaa päätöskykyä ja mielipiteitä?
En ole äidillinen ja pelkkä ajatus vaipparallista ja lapsiperhe-elämästä uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ympäristö
- maailman tila noin muutenkin
-> en halua lasta tänne kärsimään
- omat traumaattiset kokemukset perheestä
- omat tramaattiset kokemukset kouluajasta
-> en halua lapseni kokevan samaa
- uuvun pelkästä koirasta, en jaksaisi lasta/lapsia
- haluan pitää takaoven auki sille, että en kuole vanhuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi hyvä äiti. En halua joutua kantamaan syyllisyyttä siitä, että kasvatin lapset, jotka jäivät vaille empatiaa, rakkautta, todellista yhteyttä äitiinsä. Mulla ei ole kykyä antaa noita asioita.
Ei ole rahaa, työsuhde päättyy vuoden lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista enkä halua tinkiä omasta elintasostani.En ole tippaakaan äidillinen.
En keksi yhtään syytä miksi haluaisin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua sitoutua. Olen keskittynyt opintoihini ja tulevaisuuden suunnitelmiini. Tahdon säilyttää oman päätösvallan ja vapauden ilman kahleita. En ole äitiainesta, enkä tunne hoivaamisviettiä. Lapset ovat toki suloisia, mutta itse en niitä halua.
En usko että olisin hyvä äiti. Sairastan masennusta, elän epäsäännöllisesti ja omien sääntöjeni mukaan (siis omia henk.koht.elämänvalintoja koskien), en kaipaa pakotetua hössö-yhteisöllisyyttä joka lapsien myötä tulee elämään automaattisesti. Kaipaaan omaa rauhaa ja tilaa, huolettomuutta, spontaaniutta, vähien rahojeni käyttöä itseeni ja sitä etten ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Vanhemmuus ja eritoten äitiys on 24/7 työ, joten sitä on tosiaan haluttava jos sellaiseen ryhtyy. Vanhemmuudesta ei ole vapaapäiviä eikä se lopu koskaan, ennen kuin toisen osapuolen kuolemaan.
En ole valmis enkä halukas niin lopulliseen päätökseen, varsinkin kun ei ole mitään "biologisen kellon tikitystä".
Biologinen kello ei oo hirveesti soinut. Ja ilman sitä lasten hankkiminen tuntuu epäluontevalta. En osaa kuvitella itteeni äidin rooliin, mut haluaisin kuitenkin olla aktiivisesti mukana esim. lapsiin liittyvässä vapaaehtoistyössä tai sukulaislasten elämässä.
En pidä ihmisistä yleensäkään, enkä varsinkaan lapsista. En voi sietää ajatusta, että mun pitäisi olla jatkuvasti toisen ihmisen kanssa, ja vielä sellaisen, joka on musta täysin riippuvainen. Tulisin hulluksi.
1. Pelko kaikkea raskauteen ja synnytykseen liittyvää kohtaan.
2. Rakastan omaa tilaa ja aikaa, joten ajatus koko ajan jaloissa pyörivästä muksusta ahdistaa
3. Tunnen jonkinlaista inhoa vauvoja kohtaan. En kestä niiden hajua ja ääntä, avuttomuutta. Isommat lapset on jees
Musta ei ole siihen tehtävään. Mua kiinnostaa muut asiat. Tisin jo hyvin nuorena etten tule ikinä hankkimaan lapsia. En ole mikään äidillinen tyyppi.