Lue keskustelun säännöt.
Mulla on sairaus joka tekee musta ruman. Miten oppisin perustamaan elämäni jollekin muulle?
18.05.2018 |
Harmittaa tämä nykyinen olomuoto niin, että en meinaa kestää olla olemassa. En tiedä, voiko rumuudesta päästä yli.
Voiko?
Miten rumat elävät hyvää elämää?
Kommentit (44)
No ihan samaa voisi kysyä multa, oon ihan ok näköinen mutta sairastuin henkisesti, vaikea jaksaa elämää joka perustunut kauneudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa voisi kysyä multa, oon ihan ok näköinen mutta sairastuin henkisesti, vaikea jaksaa elämää joka perustunut kauneudelle.
En oikein ymmärrä. Voitko selittää tilannetta tarkemmin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP jos pidät eläimistä voisit alkaa tekemään vapaaehtoistyötä eläinten parissa. On antoisaa, eläimet kiitollisia, eivätkä välitä tuontaivaallista siitä miltä näytät.
Vierailija kirjoitti:
Keskity uraan.
Sitä kanssa mietin, mutta mitä sillä lopulta saavuttaa? En kehtaa enää seurustella, ja mihin mä sitten käytän rahani yksin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jos pidät eläimistä voisit alkaa tekemään vapaaehtoistyötä eläinten parissa. On antoisaa, eläimet kiitollisia, eivätkä välitä tuontaivaallista siitä miltä näytät.
En erityisesti tykkää. Huokaus. Voisi kai yrittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus?
Onhan noita useampiakin mahdollisia, mutta esimerkiksi vaikea psoriasis, akne tai atopia aiheuttaa kyllä sen, että ei enää "parhaiden piirteiden korostaminen" auta.
Ap, vaikea ottaa kantaa, kun sairaus ei ole tiedossa!
En äkkiseltään keksi yhtään oikeasti rumentavaa sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi kertoa mikä sairaus?
Miksi sillä on väliä sitten?
Vähän kai pelkään että tunnistetaan tai epäillään, että on provo. Ap
Tää on taas niin ärsyttävää, kun et voi kertoa, mikä sairaus on kyseessä.
Viimeksi joku valitti, ja kyseessä oli psoriasis. Mikä sun kohdalla on kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö ei määritä sinua. Sisäinen kauneus on paljon tärkeämpää. Kohtele toisia hyvin; sinusta pidetään varmasti. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi kertoa mikä sairaus?
Miksi sillä on väliä sitten?
Vähän kai pelkään että tunnistetaan tai epäillään, että on provo. Ap
Koska sun sairaus on varmaan ainakin 5000:lla ihmisellä Suomessa, ei sua kukaan tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi kertoa mikä sairaus?
Miksi sillä on väliä sitten?
Vähän kai pelkään että tunnistetaan tai epäillään, että on provo. ApKoska sun sairaus on varmaan ainakin 5000:lla ihmisellä Suomessa, ei sua kukaan tunnista.
Se on lymfedeema ja turpoan ja näytän läskiltä, vaikka en oikeasti olisi. Ekaksi sitä oli vain jaloissa ja nyt myös vartalolla ja käsissä. Koska se on etenevä sairaus, niin tilanne tulee ainoastaan pahenemaan ajan kanssa. Yleensä se esiintyy vain yhdessä tai kahdessa raajassa, joten en tiedä miksi mulla on nyt se kohtalo, että muussakin vartalossa lymfasysteemi feilaa (en syö, se ei ole normaalia läskiä). Jotkut ihmiset kai tykkää läskeistä, mutta mä en todellakaan näytä hyvältä ja raajat on vielä omituisen muotoisiakin tän takia. Ap
En minäkään mikään kaunein kukkanen ole. Olen yrittänyt tehdä parhaani ulkonäköni suhteen, eli meikkaan kivasti, laitan tukan kivasti, ostan mahdollisimman laadukkaita ja hyvännäköisiä vaatteita, laukkuja ja kenkiä, hakuvesiä, hoidan ihoani jne. Eihän se sitä piilota että olen ruma, mutta olenpa kuitenkin siisti, tyylikäs, puhdas ja hyväntuoksuinen.
En juurikaan enää keskity ulkonäköni voivotteluun, sen mitä ei meikillä ja vaatteilla voi korjata, se jääköön korjaamatta. Olen keskittynyt uraan, pitkään parisuhteeseen ja lapsiini (joille yritän välittää vähemmän ulkonäkökeskeistä maailmankuvaa). Minulla on kivoja harrastuksia ja paljon ystäviä. En ihan ymmärrä miksei elämästä voisi nauttia vaikka olisikin ruma. Baarissa ei toki tule kukaan pokaamaan, mutta olen kavereiltani ymmärtänyt että se on suurimmaksi osaksi ärsyttävää. Nuorempana pahoitin joskus mieleni kun minua ei koskaan tultu iskemään, mutta nyt yli kolmekymppisenä se ei oikein tunnu enää miltään.
Uskon että ulkonäön suhteen enemmän on kiinni asenteesta kuin mistään muusta. Olen oppinut että vahvuuteni ovat muualla ja nykyään olen jopa sitä mieltä että positiivinen fiilikseni ja kevyt elämänasenteeni ovat paljon hyvää ulkonäköä tärkeämpiä asioita. Moni todella kaunis ystäväni on paljon enemmän solmussa asioiden kanssa, minä taisin käsitellä kriisini jo kun teininä pojat eivät kiinnostuneet minusta.
Joten hei, keep on going! Tee ulkonäöllesi se mitä on tehtävissä ja anna asian sitten olla. Älä anna sen tulla omien unelmiesi tielle, minäkin lähdin rohkeasti porskuttamaan tällä naamalla rahoitusalalle ja ei se ole menoa haitannut, vaikka kaikki muut työpaikan naiset ovatkin timmejä huippumalleja.
Siis syön tietenkin, mutta en syö mitenkään enempää kuin ennen tai enemmän kuin muutkaan. Ap
Mikä sairaus?