En ymmärrä. Olen opintosihteeri koulussa, johon on pääsykokeet, joihin pitää ilmoittautua ajoissa. Miksei ihmiset ilmoittaudu ajoissa?

Minä olen töissä yli 4000 henkilöä työllistävän yrityksen aulassa. Kesärekryt ollut menossa jo pitkään eli joka päivä tulee ihmisiä jotka eivät tiedä ketä ovat tulleet tapaamaan.

Tulevat siis työhaastatteluun eivätkä muista edes onko heidät kutsunut mies vai nainen. Koita siinä nyt selvittää kenelle ilmoitat että on saapunut.

Ja sitten ovat hermostuneita kun itse saapuivat viimeisellä minuutilla.

Vielä enemmän hämmästyttää ne jotka ovat tulossa kirjoittamaan sopimusta eivätkä edes siinä vaiheessa muista kenen kanssa.

Niin tuttua! Itse olen eräässä tanssikoulussa töissä ja seuraavan lukuvuoden kursseille pitää ilmoittautua ajoissa - siis nykyiset oppilaat. Jos kursseille jää tilaa, niille voi ilmoittautua määräajan jälkeen.

Ja joka vuosi tulee näitä ihmisiä, jotka raivoavat, kun ei tiedotettu ajoissa, että nykyisten oppilaiden pitää ilmoittautua ajoissa, muuten paikat menee yleiseen jakoon ja voi jäädä ilman.

Kaikille nykyisille oppilaille on lähetetty vuoden alussa sähköinen infokirje (jota kukaan ei lue). Sitten ennen joulua sähköinen joulukirje (jota kukaan ei lue) ja keväällä ensin yleinen sähköinen infokirje kaikille ja sitten muistutusviestejä niille, jotka eivät ole ilmoittautuneet. Kuukauden ilmoittautumisajan aikana yleensä noin 300 oppilasta 350 oppilaasta ilmoittautuu. Noin 25 lopettaa ja noin 25 on aivan hoomoilasena, että mitä v***a, kun ei kukaan kertonut, että pitää ilmoittautua! Ja näistä noin 5 oppilasta jää ilman jatkopaikkaa, kun yleiseen jakoon tulleet paikat menevät heti uusille oppilaille. Voi voi. Jos ei lue viestejä, niin ei ole meidän ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen töissä yli 4000 henkilöä työllistävän yrityksen aulassa. Kesärekryt ollut menossa jo pitkään eli joka päivä tulee ihmisiä jotka eivät tiedä ketä ovat tulleet tapaamaan.

Tulevat siis työhaastatteluun eivätkä muista edes onko heidät kutsunut mies vai nainen. Koita siinä nyt selvittää kenelle ilmoitat että on saapunut.

Ja sitten ovat hermostuneita kun itse saapuivat viimeisellä minuutilla.

Vielä enemmän hämmästyttää ne jotka ovat tulossa kirjoittamaan sopimusta eivätkä edes siinä vaiheessa muista kenen kanssa.

Miksi tulevan työntekijän pitäisi tietää, ketä tulee tapaamaan, kun sitä ei välttämättä ole edes kerrottu? Minulle on ainakin työhaastatteluun kutsuttu vain "Tervetuloa silloin ja silloin, osoite tämä. Ystävällisin terveisin Firma X" Korkeintaan joku assistentin nimi näkyy, mutta ei ikinä lue haastattelijoiden nimiä!

Kyllä firmassa pitäisi olla tiedossa työhaastatteluun kutsutut ja siellä pitäisi osata ohjata eteenpäin.

No mä taas ihmettelin pääsykokeissa ihmisiä, jotka eivät osanneet itse kopioida omaa henkilöllisyystunnustaan henkkaristaan siihen koepaperiin. Valvojat auttoivat. Olisin automaattisesti tiputtanut moiset hakijat kotiin kasvamaan.

Onneksi ei tarvinnut käydä pääsykokeissa. Tein eka amkin ja siitä sitten lampsin suoraan yliopistoon maisterislinjalle. En tosin Hesaan, mutta yliopistoon silti. Sääliksi käy nykyajan hakijoita. Ensikertalaiskiintiö kun menee on aika vaikea päästä ineen, ellei ole kympin oppilas. 

Olin yhden kesän yhdessä yliopistossa kirjaamassa valintakokeisiin ilmoittautuneita järjestelmään. Silloin oli vielä paperiset hakemukset (onko nykyään enää missään?).

Voi luoja sitä marmatuksen määrää, kun hakuaika meni umpeen. Pitäisi ottaa vielä hakemus sisään, kun hakuaika ylittyi vain päivällä. MIKSEI VOI TOIMITTAA SITÄ YHTÄ PÄIVÄÄ AIEMMIN, kun se hakuaika on joka vuosi ihan samaan aikaan, ei pitäisi olla yllätys? Miksi laittaa viimeisenä päivänä niin, ettei perille pääsystä ole mitään varmuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen töissä yli 4000 henkilöä työllistävän yrityksen aulassa. Kesärekryt ollut menossa jo pitkään eli joka päivä tulee ihmisiä jotka eivät tiedä ketä ovat tulleet tapaamaan.

Tulevat siis työhaastatteluun eivätkä muista edes onko heidät kutsunut mies vai nainen. Koita siinä nyt selvittää kenelle ilmoitat että on saapunut.

Ja sitten ovat hermostuneita kun itse saapuivat viimeisellä minuutilla.

Vielä enemmän hämmästyttää ne jotka ovat tulossa kirjoittamaan sopimusta eivätkä edes siinä vaiheessa muista kenen kanssa.

Miksi tulevan työntekijän pitäisi tietää, ketä tulee tapaamaan, kun sitä ei välttämättä ole edes kerrottu? Minulle on ainakin työhaastatteluun kutsuttu vain "Tervetuloa silloin ja silloin, osoite tämä. Ystävällisin terveisin Firma X" Korkeintaan joku assistentin nimi näkyy, mutta ei ikinä lue haastattelijoiden nimiä!

Kyllä firmassa pitäisi olla tiedossa työhaastatteluun kutsutut ja siellä pitäisi osata ohjata eteenpäin.

Kyseisessä yrityksessä aina on kutsuja joka haastattelee tai kertoo kuka jos ei itse. Minä olen se joka ohjaa eteenpäin mutta vaikea ohjata kun ei edes tiedä mihin kerrokseen ohjata.

Hah. Toinen opintosihteeri täällä terve! Tänä vuonna on tullut mm. seuraavia itkuvirsiä kuunneltua:

"Mun kissa sairastui, enkä ehtinyt täyttää SÄHKÖISTÄ lomaketta ajoissa viimeisen päivän iltana."

"Mä unohdin. Oletteko te oikeasti niin joustamattomia, että annatte mun odottaa vuoden seuraavaa hakuaikaa!?!"

"Mä en osannut päättää linjaa ja sitten kun päätin, niin hakuaika oli jo mennyt umpeen. Voinko mä nyt ilmoittautua?"

"Mä en saanut tietoa hakuajasta ajoissa." (Joka vuosi täsmälleen samat päivämäärät)

"Mä olin tallentanut mun puhelimeen väärän hakuajan. Teidän on pakko ottaa mun hakemus sisään, koska mistä mä olisin voinut tietää, että mä kirjoitin väärin!!"

"Mun äiti ei muistanut. Ei ollut mun moga. Mun on pakko päästä pääsykokeisiin, muuten tulee taas ylimääräinen välivuosi!!" (Henkilö 23v..)

Jne jne jne

Voi kun ihmiset tajuaisivat, että jos he eivät edes muista yhtä hakupäivämäärää, niin niillä tuskin on kovin kummoisia mahdollisuuksia pärjätä niissä pääsykokeissa.

Tämä on just sitä kuuluisaa elämänhallintataitoa, jota joillakin ei vaan ole. Vaikka kuinka tiedotetaan ja ilmoitetaan ja muistutetaan, osa ei ikinä saa hoidettua asioita ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just sitä kuuluisaa elämänhallintataitoa, jota joillakin ei vaan ole. Vaikka kuinka tiedotetaan ja ilmoitetaan ja muistutetaan, osa ei ikinä saa hoidettua asioita ajallaan.

Kyllä. Ja sitten se on muiden vika, kun ei itse osaa hoitaa omia asioitaan ajoissa.

Valitettavasti me täällä peruskoulussa sorrumme siihen, että aina annetaan nuorelle uusi mahdollisuus ja töitä otetaan vastaan vielä kuukausia deadlinen jälkeen. Vaihtoehtona kun on, että sitten istutaan ehtolaiskuulustelussa kesäkuussa ja/tai saadaan huoltajilta täyslaidallinen ja valitukset aviin jne. tai joudutaan antamaan oppilaalle osaamiseen nähden liian heikko arvosana, josta sitten myös valitetaan. Ajatellaan, että yläkoulainen on vielä lapsi ja pitää joustaa. Ja mehän joustetaan. Juoksemme oppilaiden perässä anelemassa heitä rästitentteihin ja tukiopetukseen ja palauttamaan töitään. Ja toivomme, että kyllä ne sitten isompana oppivat. No eivät näköjään opi.

Kerran kieltäydyin ottamasta vastaan oppilaan myöhästynyttä työtä, koska minulla paukkui jo omakin deadline; todistusarvosanojen on pakko olla koneella tiettyyn päivään ja kellonaikaan mennessä. Tuloksena oli oppilaan aivan äärettömän pahastuneelta äidiltä pitkä haukkuma- ja uhkailukirjelmä Wilmassa. Olin joustamaton ja ilkeä ja minun pitäisi varautua siihen, että tällaisella käytöksellä on seurauksia. Ok. Påivämääristä kiinni pitävä opettaja voi varautua siihen, että rankaisee lähinnä itseään...

Mutta maailma hioo isommankin pölkyn. Lopulta joutuu taipumaan siihen, että säännöt ovat sääntöjä ja koskevat kaikkia. Kun opiskelupaikka menee sivu suun, varmaan menee lopulta oppi perille. Äiti ei voi loputtomiin tasoittaa tietä.

Iso osa näistä on elämäntapatyöttömiä. Ei edes haluta opiskelemaan, mutta jos ei hae, ei saa syyskuusta eteenpäin ilmaista rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ihmiset tajuaisivat, että jos he eivät edes muista yhtä hakupäivämäärää, niin niillä tuskin on kovin kummoisia mahdollisuuksia pärjätä niissä pääsykokeissa.

Kuinka niin? Itse sotken päivämääriä ja myöhästyn junista toistuvasti, mutta olen silti päässyt useisiin oppilaitoksiin. Huono elämänhallinta ei ole yhtä kuin tyhmyys. - add

Ehkä parempi että nämä mattimyöhäiset karsiutuvat opiskelijakunnasta. Voin kuvitella miten sama mankuminen ja vaatiminen ja inttäminen jatkuu koko opintoajan milloin mistäkin syystä. He kun tuntuvat kuvittelevan, että koulu taipuu heidän sääntöihinsä (ja aikatauluihinsa) eikä päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti me täällä peruskoulussa sorrumme siihen, että aina annetaan nuorelle uusi mahdollisuus ja töitä otetaan vastaan vielä kuukausia deadlinen jälkeen. Vaihtoehtona kun on, että sitten istutaan ehtolaiskuulustelussa kesäkuussa ja/tai saadaan huoltajilta täyslaidallinen ja valitukset aviin jne. tai joudutaan antamaan oppilaalle osaamiseen nähden liian heikko arvosana, josta sitten myös valitetaan. Ajatellaan, että yläkoulainen on vielä lapsi ja pitää joustaa. Ja mehän joustetaan. Juoksemme oppilaiden perässä anelemassa heitä rästitentteihin ja tukiopetukseen ja palauttamaan töitään. Ja toivomme, että kyllä ne sitten isompana oppivat. No eivät näköjään opi.

Kerran kieltäydyin ottamasta vastaan oppilaan myöhästynyttä työtä, koska minulla paukkui jo omakin deadline; todistusarvosanojen on pakko olla koneella tiettyyn päivään ja kellonaikaan mennessä. Tuloksena oli oppilaan aivan äärettömän pahastuneelta äidiltä pitkä haukkuma- ja uhkailukirjelmä Wilmassa. Olin joustamaton ja ilkeä ja minun pitäisi varautua siihen, että tällaisella käytöksellä on seurauksia. Ok. Påivämääristä kiinni pitävä opettaja voi varautua siihen, että rankaisee lähinnä itseään...

Mutta maailma hioo isommankin pölkyn. Lopulta joutuu taipumaan siihen, että säännöt ovat sääntöjä ja koskevat kaikkia. Kun opiskelupaikka menee sivu suun, varmaan menee lopulta oppi perille. Äiti ei voi loputtomiin tasoittaa tietä.

Mielestäni tässä on pieni ero. Koululainen on pieni ja opettelee ottamaan vastuuta itsestään. Yleensä näihin harrastus- ja opiskelupaikkoihin hakee vanhemmat tai täysikäinen opiskelija. Näissä voi jo vaatia, että deadline on deadline, eikä siitä jousteta. Peruskoulussakin suurimmaksi osaksi on vanhempien syytä, jos läksyt ei ole tehty. 

Mä teen työkseni  messutapahtumia, joihin pitää osallistujien tilata osastoilleen rakenteita/kalusteita joko meiltä tai tuottaa itse joku osasto.

Joka ikinen kerta, siis vuosien ajan jo, joku laittaa pari päivää ennen tapahtumaa viestiä, että pitiköhän meidän tilata sinne jotain juttuja. Juu, on niitä viestejä tullu, mutta ei oo ehtiny lukemaan. Kun asiasta muistutetaan siis monta kertaa, ensimmäisen kerran heti, kun paikkavaraus on tehty ja vielä lukuisia kertoja matkan varrella uudestaan ja neuvotaan yksityiskohtaisesti. Kun nuo pitäis siis tilata n. kuukautta ennen ja paljon aikaisemminkin jos jotain monimutkaista ja vartavasten tuotettavaa. Kuitenkin maksetaan siitä paikasta hyvä hinta, mutta sitten ei vaivauduta yhtään miettimään että mitä ja minkälaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti me täällä peruskoulussa sorrumme siihen, että aina annetaan nuorelle uusi mahdollisuus ja töitä otetaan vastaan vielä kuukausia deadlinen jälkeen. Vaihtoehtona kun on, että sitten istutaan ehtolaiskuulustelussa kesäkuussa ja/tai saadaan huoltajilta täyslaidallinen ja valitukset aviin jne. tai joudutaan antamaan oppilaalle osaamiseen nähden liian heikko arvosana, josta sitten myös valitetaan. Ajatellaan, että yläkoulainen on vielä lapsi ja pitää joustaa. Ja mehän joustetaan. Juoksemme oppilaiden perässä anelemassa heitä rästitentteihin ja tukiopetukseen ja palauttamaan töitään. Ja toivomme, että kyllä ne sitten isompana oppivat. No eivät näköjään opi.

Kerran kieltäydyin ottamasta vastaan oppilaan myöhästynyttä työtä, koska minulla paukkui jo omakin deadline; todistusarvosanojen on pakko olla koneella tiettyyn päivään ja kellonaikaan mennessä. Tuloksena oli oppilaan aivan äärettömän pahastuneelta äidiltä pitkä haukkuma- ja uhkailukirjelmä Wilmassa. Olin joustamaton ja ilkeä ja minun pitäisi varautua siihen, että tällaisella käytöksellä on seurauksia. Ok. Påivämääristä kiinni pitävä opettaja voi varautua siihen, että rankaisee lähinnä itseään...

Mutta maailma hioo isommankin pölkyn. Lopulta joutuu taipumaan siihen, että säännöt ovat sääntöjä ja koskevat kaikkia. Kun opiskelupaikka menee sivu suun, varmaan menee lopulta oppi perille. Äiti ei voi loputtomiin tasoittaa tietä.

Mielestäni tässä on pieni ero. Koululainen on pieni ja opettelee ottamaan vastuuta itsestään. Yleensä näihin harrastus- ja opiskelupaikkoihin hakee vanhemmat tai täysikäinen opiskelija. Näissä voi jo vaatia, että deadline on deadline, eikä siitä jousteta. Peruskoulussakin suurimmaksi osaksi on vanhempien syytä, jos läksyt ei ole tehty. 

Yläkouluikäisistä vanhimmat ovat 16-17 -vuotiaita. He eivät ole enää pieniä koululaisia.

Mutta miten nämä pienetkään koululaiset koskaan oppivat, kun ei opeteta, että deadline on deadline? Me toivomme, että yhtäkkiä täysi-ikäinen nuori on tajunnut itsestään, että nuo päivämäärät ovat tärkeitä.

Valitettavasti ikävuodet eivät itsestään tuo osaamista ja ymmärrystä. Ne karttuvat vain kokemuksista. Jos 20-vuotiaalla ei ole yhtään kokemusta siitä, että joku olisi joskus pitänyt kiinni deadlinesta, hänelle tulee täytenä

järkytyksenä se, että hakemusta ei otetakaan vastaan, vaikka se myöhästyi "vain päivän" tms.

Jos kasiluokkalainen saisi joskus todistukseen kutosen kasin sijaan sen takia, että ei palauttanut työtään ajoissa, hän varmaan oppisi sen asian silloin. Nyt tilanne on se, että deadlinen merkitys opitaan vasta reilusti yli kaksikymppisenä. Silloin hinta on aika paljon kovempi; se vo johtaa esim. siihen, että ei pääse opiskelemaan ammattiin.

Opettajat haluaisivat opettaa nuorille myös tämän asian merkityksen. Valitettavasti nykyajan helikopterivanhemmat tekevät siitä mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Olin yhden kesän yhdessä yliopistossa kirjaamassa valintakokeisiin ilmoittautuneita järjestelmään. Silloin oli vielä paperiset hakemukset (onko nykyään enää missään?).

Voi luoja sitä marmatuksen määrää, kun hakuaika meni umpeen. Pitäisi ottaa vielä hakemus sisään, kun hakuaika ylittyi vain päivällä. MIKSEI VOI TOIMITTAA SITÄ YHTÄ PÄIVÄÄ AIEMMIN, kun se hakuaika on joka vuosi ihan samaan aikaan, ei pitäisi olla yllätys? Miksi laittaa viimeisenä päivänä niin, ettei perille pääsystä ole mitään varmuutta?

Paperihakemusten aikana oli hyvin selkeä käytäntö: kuoren postileiman päivämäärä ratkaisee. Jos se on leimattu viimeisenä hakupäivänä, se on ok, vaikka saapuisi vasta kolmen päivän päästä. Jos leima on myöhäisempi, ei jatkoon, vaikka olis perillä jo ennen tuota em. hakemusta. SElkeä ja reilu peli. Veikkaan, että siltikin sitä itkemistä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti me täällä peruskoulussa sorrumme siihen, että aina annetaan nuorelle uusi mahdollisuus ja töitä otetaan vastaan vielä kuukausia deadlinen jälkeen. Vaihtoehtona kun on, että sitten istutaan ehtolaiskuulustelussa kesäkuussa ja/tai saadaan huoltajilta täyslaidallinen ja valitukset aviin jne. tai joudutaan antamaan oppilaalle osaamiseen nähden liian heikko arvosana, josta sitten myös valitetaan. Ajatellaan, että yläkoulainen on vielä lapsi ja pitää joustaa. Ja mehän joustetaan. Juoksemme oppilaiden perässä anelemassa heitä rästitentteihin ja tukiopetukseen ja palauttamaan töitään. Ja toivomme, että kyllä ne sitten isompana oppivat. No eivät näköjään opi.

Kerran kieltäydyin ottamasta vastaan oppilaan myöhästynyttä työtä, koska minulla paukkui jo omakin deadline; todistusarvosanojen on pakko olla koneella tiettyyn päivään ja kellonaikaan mennessä. Tuloksena oli oppilaan aivan äärettömän pahastuneelta äidiltä pitkä haukkuma- ja uhkailukirjelmä Wilmassa. Olin joustamaton ja ilkeä ja minun pitäisi varautua siihen, että tällaisella käytöksellä on seurauksia. Ok. Påivämääristä kiinni pitävä opettaja voi varautua siihen, että rankaisee lähinnä itseään...

Mutta maailma hioo isommankin pölkyn. Lopulta joutuu taipumaan siihen, että säännöt ovat sääntöjä ja koskevat kaikkia. Kun opiskelupaikka menee sivu suun, varmaan menee lopulta oppi perille. Äiti ei voi loputtomiin tasoittaa tietä.

Mielestäni tässä on pieni ero. Koululainen on pieni ja opettelee ottamaan vastuuta itsestään. Yleensä näihin harrastus- ja opiskelupaikkoihin hakee vanhemmat tai täysikäinen opiskelija. Näissä voi jo vaatia, että deadline on deadline, eikä siitä jousteta. Peruskoulussakin suurimmaksi osaksi on vanhempien syytä, jos läksyt ei ole tehty. 

Yläkouluikäisistä vanhimmat ovat 16-17 -vuotiaita. He eivät ole enää pieniä koululaisia.

Mutta miten nämä pienetkään koululaiset koskaan oppivat, kun ei opeteta, että deadline on deadline? Me toivomme, että yhtäkkiä täysi-ikäinen nuori on tajunnut itsestään, että nuo päivämäärät ovat tärkeitä.

Valitettavasti ikävuodet eivät itsestään tuo osaamista ja ymmärrystä. Ne karttuvat vain kokemuksista. Jos 20-vuotiaalla ei ole yhtään kokemusta siitä, että joku olisi joskus pitänyt kiinni deadlinesta, hänelle tulee täytenä

järkytyksenä se, että hakemusta ei otetakaan vastaan, vaikka se myöhästyi "vain päivän" tms.

Jos kasiluokkalainen saisi joskus todistukseen kutosen kasin sijaan sen takia, että ei palauttanut työtään ajoissa, hän varmaan oppisi sen asian silloin. Nyt tilanne on se, että deadlinen merkitys opitaan vasta reilusti yli kaksikymppisenä. Silloin hinta on aika paljon kovempi; se vo johtaa esim. siihen, että ei pääse opiskelemaan ammattiin.

Opettajat haluaisivat opettaa nuorille myös tämän asian merkityksen. Valitettavasti nykyajan helikopterivanhemmat tekevät siitä mahdotonta.

Kyllä tätä minusta esim. yhteishaun yhteydessä opetetaan ja korostetaan, että se on tehtävä siihen päivään mennessä tai homma menee ohi (toki näillekin sitten etsitään syksyllä jotain). Mun mielestä siitä on selkeästi tehty oppimistilanne harjoitushakuineen ja hyvä niin.