Minkä perusteella valitsit puolisosi?

Rakastuin häneen tietysti. Sitten toki siihen että perustimme perheen vaikuttivat osaltaan muutkin asiat.

Samanlaiset arvot, elämäntyyli ja kiinnostuksen kohteet sekä keskinäinen ymmärrys oli keskeisin syy. Hänen kanssaan on helppo olla. Tämä on myös ensimmäinen suhde, jossa kykenen olemaan oma itseni ilman kaverilliselle tasolle vaipumista. Usein miesten kanssa olen joko todella jännittynyt tai alan käyttäytyä liian kaverillisesti, ei-naisellisesti. 

Rehellisesti: otin sen jonka sain.

Ihan hyvä on ollut.

Muutama vuosi sitten tapasin pienissä illanistujaisissa sivistyneen insinöörin, joka oli hauskaa seuraa sopivan nörttimäisellä tavalla. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan aivan kaikista aiheista, ja erään keskustelun aikana hän julistautui feministiksi. Tajusin silloin illanmittaan, että arvomaailmamme kohtasivat ja harvoin tapaan ihmistä, kenen kanssa on niin luontevaa keskustella. Kai se oli oikeastaan rakkautta ensisilmäyksellä, tai ensikeskustelulla. Hänen kanssaan oli mukava olla, oli sitten kyse ruuanlaitosta kaksin (molemmat rakastamme sitä, ja yhteistyö keittiössä sujui heti alusta alkaen) tai lautapelailusta yhteisen kaveriporukan kanssa. Tapailimme muutaman viikon, ja kuukauden kuluttua menimme viikonlopun mittaiselle vaellukselle kaksin. Siellä iltanuotion äärellä keskustelimme joistain syvällisistä arvomaailmaan liittyvistä aiheista ja tajusin, että tässä on kyllä mahtava ihminen kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni, ellei tule mitään yllättäviä muuttujia yhtälöön.

Se valitsi minut ja olin sillä hetkellä aika epätoivoinen. Ei nyt niin, että kenet tahansa olisin huolinut, mutta silti. Kavereina sovittiin hyvin yhteen, muttei oikein muuten. Rakkaus tuli mukaan sitten myöhemmin, mutta eihän tää mitään ilotulitusta oo ollut varmasti kummallekaan. Yhdessä on kuitenkin oltu jo pitkään, enkä usko että erotaan ihan helposti.

Olin hänen suuri rakkautensa. Tai olen vieläkin mutta tokihan vuodet on tuota vähän laimentaneet.

Minä näin älykkään, huolehtivaisen, arvostavan, rakastavanmiehen ja teknisesti hyvän rakastajan (tämä ei kyllä enää riitä). Nuo kaikki on pitänyt paikkansa yli 20v.

Rahaa oli alussa hyvin vähän kummallakaan mutta yhdessä on rakennettu uraputkea ja kotia/perhettä. Nykyisin ihan ok tilanne, iso omakotitalo ja varaa matkustaa.

Eka vastaaja sen hyvin kiteytti. Mulla on ollut ja mennyt monenmoista deittiä, mutta rakastunut olen pitkäaikaisesti vain tuohon yhteen. Ihastuksia tulee ja menee, mtta kaikkien muiden kohdalla ne ovat vaihtuneet hylkimisen tunteeseen jossakin vaiheessa, sellaiseen ajatukseen, että ei tästä mitään tule.

Se meni suunnilleen näin:

1) Luoja miten komea mies

2) Apua nyt se jo pussaa mua!

3) Se kysyy multa mitä tahdon elämältä, kukaan ei oo ikinä ennen kysyny

4) This could be it

5) 12h juttelua ja käsikkäin vaeltelua kesäfestareita ympäröivässä Suomen suvessa

6) jaetaan todella paljon yhteisiä arvoja, haaveita tulevaisuudelta, ajatuksia hyvästä elämästä

7) halutaanko tavata jatkossakin --> molemmat sanoo kyllä

8) tiivistä tapailua 4kk

9) yllättäen vapautuu kaverin kiva kaksio --> muutetaanko --> joo

10)  1,5v. takana yhdessä asumisen ihanaa arkea, olemme tavanneet elämänkumppanimme

Ehkä tärkeimmät valintaan vaikuttaneet tekijät olivat voimakkaan eroottisen ja älyllisen vetovoiman lisäksi kumppanini luonteen ominaisuudet -hellyys, huolehtivaisuus, voimakas oikeudentaju, hauskuus, positiivisuus, energisyys, innostuvuus, vastuuntuntoisuus. En voisi kuvitella itselleni sopivampaa kumppania, enkä itse sopivani kenellekään muulle yhtä hyvin!

Ensimmäinen, joka huoli mut seurustelukumppaniksi. 

Musiikkimaun, what are you, twelve?

Näin mieheni ja rakastuin ensisilmäyksellä, ei pelkästään ulkonäköön vaan johonkin juttuun koko olemuksessa. Kävelytyylissä, katseessa ja tavasta olla. Tunne oli molemminpuolinen ja nyt yhdessä 7v:)

Siis rakastuin. Kaikkeen.

Rakastan vaimoani yli kaiken ja pidän itseäni aivan tajuttoman onnekkaana että tapasin hänet ja sain vielä itelleni, siis minä, mörökölli. En kuitenkaan sävellä mitään satua siitä kuinka olemme toisillemme tarkoitetut ja että kaikki oli heti selvää. Hän oli minulle sopivaa ikäluokkaa ja sinkku, ulkonäöltään sellainen että me sovimme sosiaalisessa mielessä toisillemme ja voimme tuntea seksuaalista vetovoimaa, hänellä oli samantyylinen elämänrytmi ja luonne kuin minulla, plus tietysti ne tärkeimmät eli arvomaailma ja odotukset elämältä täsmäsivät riittävästi. Pragmaattinen valinta hän minulle, minä hänelle. Tällä tavoin kun alussa vertaili plussia ja miinuksia nk. paperilla toisiinsa, näki että on hyvät mahdollisuudet pidemmän parisuhteen ja jopa yhteisasumisen onnistumiselle. Ja toistaiseksi on onnistunut oikein hyvin.

Kuvittelin aluksi että ollaan kavereita vaan mutta lopulta tajusin ettei kukaan ollut saanut mua nauramaan yhtä helposti oivaltavalla huumorilla. Mies on hoksaava, empaattinen, super hauska ja hänellä on hyvä yleissivistys. Hän alkoi näyttää silmissäni päivä päivältä komeammalta ja lopulta sitten otettiin tunteet puheeksi ja kappas molemmat oli ymmärtäneet että tässä ei oo enää pelkästään kaveruudesta kysymys.

Ainut joka suostui seurustelemaan kanssani.