Laatukamaa tarjolla! Miniä & anoppi valitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikä jännä, miksi oletit anopin olevan innoissasi siitä, että menette naimisiin?

Ollaan tultu mielestäni hyvin juttuun aina, pitää lapsesta ja jaetaan samoja kiinnostuksen kohteita. Oli ristiäisten järkkäämisestä enemmän innoissaan kun minä, joten olisin kuvitellut että esikoispojan häät (muut lapset eivät vielä siis ole naimisissa myöskään) olisi ollut kiva juttu äidin silmissä.

No jos anoppi vaikuttaa aidosti tykkäävän sinusta, niin ehkä tuon kommentin oli tarkoitus olla vitsi tai se heijasti sitä, että hän ei oikein osannut suhtautua siihen, että naimisiin mennäänkin vasta kun lapsi on jo syntynyt. Hänen ikäluokassaan sitä ei ehkä juuri tapahtunut.

Hyvin epäkohtelias ja epäystävällinen kommentti joka tapauksessa. Voisiko miehesi sanoa äidilleen, että "mua jäi vähän vaivaamaan, kun sanoit niin, mitä sä oikein tarkoitit sillä?" Ehkä se selvittäisi asiaa.

1980-luvulla oli ihan tavallista, että ensin tehtiin lapsi ja mentiin vasta sitten naimisiin. Anopin pitää olla ainakin 70-vuotias, jos on noin vanhoillinen.

Eikö sulle aloittaja ole sitten oma äitisi missään vaiheessa alustanut keskustelua, jonka tarkoitus on selvittää haluatko oikeasti naimisiin rakkaudesta vai oletko menossa naimisiin koska kuuluu mennä tai koska teillä on lapsi? Vanhempana yleensä ymmärtää avioliiton juridisena ja sitovana toimenpiteenä eri tavalla, ja siitä syystä asiaa varmistellaan aikuisilta lapsilta. Jos kysymys herättää ärtymystä voidaan ajatella ärtymyksenkin johtuvan nuoren aikuisen omista torjutuista tunteista ja epäilyistä. Jos tunne on selvä ja tiedetään mitä halutaan, on äidin ilmaisemaan huoleen helppo vastata että ihan varmasti haluan naimisiin koska rakastan ja tiedän että tämä on se oikea ihminen.

Ihme kommentti toi vai onko pakko. Ymmärtäisi paremmin, jos olisi vahinkoraskaus, ja se sanottaisiin ennen vauvan syntymää. Pitääkö anoppi sua jonain pirttihirmuna, joka voi pakottaa poikansa naimisiin? Onko teillä ollut ongelmia, joista poika on kertonut äidilleen? Minä sain aikoinaan vähän samanlaisen kommentin kuin tuo eräs vastaaja omilta vanhemmiltani, siis tyyliin oletko varma ja omahan on asiasi. Mutta ymmärsin sen, koska mies oli kohdellut minua aiemmin törkeästi. En kertonut miehelle, ja vanhempanikin ovat käyttäytyneet häntä kohtaan asiallisesti/ystävällisesti.

Onko aloittajalle ollut näistä ajatuksista ja kommenteista mitään hyötyä?

Ap?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulle aloittaja ole sitten oma äitisi missään vaiheessa alustanut keskustelua, jonka tarkoitus on selvittää haluatko oikeasti naimisiin rakkaudesta vai oletko menossa naimisiin koska kuuluu mennä tai koska teillä on lapsi? Vanhempana yleensä ymmärtää avioliiton juridisena ja sitovana toimenpiteenä eri tavalla, ja siitä syystä asiaa varmistellaan aikuisilta lapsilta. Jos kysymys herättää ärtymystä voidaan ajatella ärtymyksenkin johtuvan nuoren aikuisen omista torjutuista tunteista ja epäilyistä. Jos tunne on selvä ja tiedetään mitä halutaan, on äidin ilmaisemaan huoleen helppo vastata että ihan varmasti haluan naimisiin koska rakastan ja tiedän että tämä on se oikea ihminen.

Jos vanhemman utelu saa aikuisessa lapsessa aikaiseksi ärtymystä, se johtuu vain siitä, että vanhempi puuttuu ihan jokaiseen aikuisen lapsen elämää koskevaan asiaan. Siinä vaiheessa vanhempi voisi miettiä, mikä omassa kasvatustyössä on mennyt pieleen, kun ei pysty luottamaan oman lapsen arvostelukykyyn.

Meillä oli vähän samanlainen reagointi kun mentiin kihloihin.. Odotin sillon meidän esikoista (raskausuutisista anoppi oli enemmän kun onnellinen), kihlautumisesta kun kerrottiin niin anoppi kiljas "ai kauheeta! Ettehän te nyt naimisiin voi mennä!" ja jälkeen päin laitto miehelle viestiä että "pakottiko x sut kihloihin vai ihan itekö halusit. Et kyllä varmasti ole hänen kanssaan onnellinen."

Nyt ois marraskuussa kirkko ja juhlapaikka varattuna, mutta anopille ei oo vielä kerrottu että ihan oikeesti mennään naimisiin halusi hän tai ei :D

Mikä ihme näitä nykyajan 50-60 vuotiaita riivaa? Kauheen töykeetä käytöstä. Itselle ei tulis mieleenkään sanoa omalle lapselle mitään ilkeetä, erityisesti jos on hänen elämänsä valinnoista kiinni (parisuhde, lapset tms.) 

Itsekin aikoinaan omat vanhemmat jättivät monet asiat onnittelematta. Samoin en omalle lapselleni tee!

- äiti itsekin

Minun anoppini metkuja löytyy jo vino pino. Tuleepa mieleen eräs esimerkki, joka liittyi yhteenmuuttoon.

Elikkäs olimme silloin muuttaneet miehen kanssa ekaan yhteiseen kotiimme. Kutsuimme anopin kahveille tutustumaan kotiin. Mies kertoi iloisesti, että koti tuntuu kivemmalta kuin mikään aiempi koti hänen elämässään.

Anoppi sitten laukaisi, että se yksi koti paikassa X oli kyllä "isompi ja valoisampi". Sattumoisin se hänen tarkoittamansa koti oli mieheni koti hänen exänsä kanssa...

Exä oli "oman kylän tyttöjä", itse taas paha vieraspaikkakuntalainen.

Minkäs mahtaa. Hymyilin vaan ja sanoin, että me tykätään kyllä tästä uudesta kodista tosi paljon.