Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Se oli mun lapsi, lääkäreille sikiö
17.05.2018 |
Vihdoin vuoden odottelun jälkeen tapahtui se minkä piti olla lähes mahdotonta, ilman lisähormoneja. Istuin kylppärissä pidellen kolmea raskaustestiä, joista jokanen positiivinen. Lukuisten yritysten ja epätoivon jälkeen mä oon vihdoin RASKAANA.
Ensimmäisenä apteekista vitamiinit ja seuraavalla viikolla ajanvaraus äitysneuvolaan. Elämäni onnellisimmat 3viikkoa meni tutkien itseä, suunnitellen tulevaa, haalien tietoa ja lukiessa miten mun lapseni kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Voin ajoittain huonosti, mutta mulle se oli vain hyvä juttu ja nautin siitä. Viikko enään äitiysneuvolaan! Jes.
Eilen tää kaikki muuttui. Rupesin vuotamaan verta. Raskausviikkoja vasta 7, ei, ei mulle, ei meille! Verenvuoto jatkui, menkkakivut tuli. Se oli siinä. Mun ensimmäinen, hartaasti toivottu raskauteni ja vauvani oli poissa. Mitä olisin voinut tehä toisin? En varmastikkaan mitään.
Töihin en kyennyt menenään. Lääkäriin oli pakko. Se sanoi, että kirjoittaa mulle saikkua muutaman päivän. Neuvoi kuitenkin menemään äitysneuvolaan normaalisti. Puhui myös keskenmenon todennäkösyydestä, jonka hyväksyin välittömästi ja sillä kannalla olen edelleen itsekkin.
Ei vuoto, eikä kivut mua satu. Muhun sattuu henkisesti koska mä olen menettänyt mun vauvan. Vauvan, joka oli ehkä yhden sentin pituinen mutta mulle maailman rakkain heti ensimmäisestä positiivisesta testistä lähtien.
Se miksi kerron tämän tänne, niin ihan vain siksi koska koen tarvetta käsitellä asiaa itkun lisäksi puhumalla muille. Haluisin vertaistukea muilta vauvansa menettäneiltä.
Kommentit (57)
Minulle myöhemmin eräs lääkäri sanoi keskenmenostani että se on toisaalta osittain myönteinen asia, siis se että raskaus on edes tapahtunut. Munasoluja siis kehittyy, mutta siinä tapauksessa oli kehityshäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vähän yliromantisoidulta kielikuvat ym. Antaa lapsellisen vaikutelman
Hei, täällä toinen kohtalotoveri. Keskenmeno alkoi 7+3 viime viikolla.
Olen allapäin mutta toisaalta kiitollinen. Kenties lapsella oli jokin hätä ja luonto säästi hänet kärsimykseltä. Toisaalta itse en olisi tässä jos äitini ei olisi saanut keskenmenoa.
Olen varma että asiat järjestyvät parhainpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä täältäkin. Mullakin meni kesken samoilla viikoilla. Lääkäri sanoi, että kyse on normaalista elämään kuuluvasta asiasta ja että näitä nyt sattuu. Tuntui pahalta, vaikka tajusinkin pointin. En koskaan kutsunut enkä uskaltanut ajatella vauvanalkua vauvana mutta kyllähän se ajatustasolla sitä todellakin oli. Kolme viikkoa ehdin suunnitella elämää hänen kanssaan. Vaikka vain kolme viikkoa, niin ei se silti tuntunut tavalliselta eikä sellaiselta, joka nyt vain sattuu jokaiselle. Ei ole sattunut yhdellekään tutulleni. Tuttavapiirissäni kaikki ovat tulleet raskaiksi helposti ja nopeasti ja juuri silloin, kun ovat sitä halunneet. Meillä taas ensin viisi vuotta lapsettomuutta ja sitten tuo keskenmeno.
Ainoa lohduttava asia oli se, että puolen vuoden päästä tärppäsi uudelleen. Ei tarvinnut odottaa seuraavan viiden vuoden ajan.
Ei kammata tuudittautua siihen että kaikki lähipiirissä on raskautunut helposti ja nopeasti ja ei saaneet keskenmenoja. Nimittäin keskenmenot on todella yleisiä ja se eka raskaus on yleisin mikä menee kesken jos menee. Moni vain ei suostu asiasta puhumaan tai myöntämään. Se on monelle niin kipeä aihe ja jotkut saa syyllistämistä osakseen että teit kuitenkin jotain mikä sen aiheutti vaikka raskautta on itse millään tekemällään lähes mahdoton keskeyttää.
Ap. Kannattaa muuten aloittaa ne vitamiinit jo silloin kun alkaa yrittää että ehtii olla kehossa ne heti alusta asti. Itse myös huomasin että paras lääke oli yrittää uutta raskautta heti kun pystyi. Nimim. 2 keskenmenoa ja kolmas raskaus nyt nyyttinä sylissä.
Otan osaa suruun, yritä olla välittämättä noista moukista, jotka tulevat tänne pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi sitten näinä päivinä sain keskenmenon. Olin juuri juhlinut äitienpäivää.
Juuri nyt sylissäni on kolmen kuukauden ikäinen vauva ❤️
Yritä ajatella positiivisesti: ainakin voit tulla raskaaksi! Ja se voi tapahtua uudelleen hyvin piankin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat uuden.
1. Pystytkö oikeasti tuon lupaamaan ap:lle? Et? No ei kannata sanoa. Toivoa kuitenkin voi.
2. Se toinen ei koskaan korvaa niitä muita menetettyjä ja tuolla on turha lakaista tunteitaan maton alle vaan käydä ne läpi jotta voi sitten iloita uudesta raskaudesta. Vaikka uusi raskaus onkin parasta lääkettä niin se ei ole ihan noin yksinkertaista kun sanot.
Jos on lääkärissä tuntunut kohtelu liian kliiniseltä, pitää yrittää muistaa, ettei hoitohenkilökunta pystyisi työhönsä, jos ottaisi kaiken tunteella ja myötäeläen.
Toipumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomatkaa nyt, että ap:llä on ollut alkuraskauden verenvuoto, mikä on aika tavallista, ja silti raskaus voi jatkua normaalisti, tätähän ei ollut todettu keskenmenoksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lääkärissä tuntunut kohtelu liian kliiniseltä, pitää yrittää muistaa, ettei hoitohenkilökunta pystyisi työhönsä, jos ottaisi kaiken tunteella ja myötäeläen.
Toipumista.
Jos ei osaa empatiaa tai sympatiaa tuntea ja kohdella asiakasta tämmöisessä tilanteessa on väärällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa nyt, että ap:llä on ollut alkuraskauden verenvuoto, mikä on aika tavallista, ja silti raskaus voi jatkua normaalisti, tätähän ei ollut todettu keskenmenoksi.
Eiköhän lääkäri sen ole tutkinut ja todennut kunnolla. Jos sitä vuotoa on reilusti ni harvoin on syytä olettaa että raskaus jatkuu normaalisti. Älä anna turhia toiveita.
Mun eka raskaus meni kesken samoilla viikoilla ja olin saman ikäinen. En ollut surullinen, koska raskaus ei muutenkaan ollut suunniteltu. Sittemmin olen tullut helposti raskaaksi ja nyt odotan kolmatta. Olet nuori ja kaikki on vielä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni helpotti ajatus, että pikkutyypillä ei ollut kaikki hyvin ja luonto hoiti tilanteen spontaanisti. Kammottavinta olisi, jos raskaus olisi kaikesta huolimatta jatkunut ja myöhemmin olisi joutunut itse tekemään päätöksen vakavati sairaan sikiön kohtalosta. Lopputulos luultavasti sama, mutta suru ja syyllisyys sitäkin kovempi.
Voimia! Raskautuminen heti keskenmenon jälkeen on muuten kovin yleistä.. Näin kävi myös meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa nyt, että ap:llä on ollut alkuraskauden verenvuoto, mikä on aika tavallista, ja silti raskaus voi jatkua normaalisti, tätähän ei ollut todettu keskenmenoksi.
Eiköhän lääkäri sen ole tutkinut ja todennut kunnolla. Jos sitä vuotoa on reilusti ni harvoin on syytä olettaa että raskaus jatkuu normaalisti. Älä anna turhia toiveita.
Verenvuoto alkuraskaudessa voi olla runsaskin, ja silti raskaus jatkuu. Olihan tämä lääkärikin kehottanut menemään äitiysneuvolan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa nyt, että ap:llä on ollut alkuraskauden verenvuoto, mikä on aika tavallista, ja silti raskaus voi jatkua normaalisti, tätähän ei ollut todettu keskenmenoksi.
Eiköhän lääkäri sen ole tutkinut ja todennut kunnolla. Jos sitä vuotoa on reilusti ni harvoin on syytä olettaa että raskaus jatkuu normaalisti. Älä anna turhia toiveita.
Verenvuoto alkuraskaudessa voi olla runsaskin, ja silti raskaus jatkuu. Olihan tämä lääkärikin kehottanut menemään äitiysneuvolan normaalisti.
En myöskään halua herätellä turhia toiveita, mutta itselläni alkoi runsas verenvuoto rv 8 ja kesti aina rv 12 saakka. Vauva pysyi matkassa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa nyt, että ap:llä on ollut alkuraskauden verenvuoto, mikä on aika tavallista, ja silti raskaus voi jatkua normaalisti, tätähän ei ollut todettu keskenmenoksi.
Eiköhän lääkäri sen ole tutkinut ja todennut kunnolla. Jos sitä vuotoa on reilusti ni harvoin on syytä olettaa että raskaus jatkuu normaalisti. Älä anna turhia toiveita.
Verenvuoto alkuraskaudessa voi olla runsaskin, ja silti raskaus jatkuu. Olihan tämä lääkärikin kehottanut menemään äitiysneuvolan normaalisti.
Yleensä kehoittavat menemään siksi että saat keskusteluapua. Siksi mullekkin sitä tuputettiin mutta en mennyt. Katsoin että julmaa laittaa keskenmenon kokenut nainen sinne odotustilaan raskaana olevien ja vauvojen kanssa.
Olenkin kertonut tästä kokemuksestani täällä, mutta kerronpa vielä uudestaan.
Sain keskenmenon viikoilla 16-17. Kivut olivat hirveät ja henkinen tuska vieläkin pahempi. Hakeuduin yksin päivystykseen, jossa keskenmeno todettiin ja minut jätettiin odottamaan jotain hoitajaa. Itkin hysteerisesti ja olin paniikissa, lisäski aivan valtavat kivut vain jatkuivat.
Pian luokseni tulikin hoitaja, noin viisikymppinen nainen. Hän sähisi mulle kiukkuisena, että lakkaa nyt huutamasta kun muut potilaat täällä säikähtää. Että hän tulee katsomaan minua sitten, kun aikani tulee.
Odotin noin tunnin, kivut pahenivat ja hoitaja kävi vähän väliä tiuskimassa, että ”ole nyt hiljaa aikuinen nainen, älä nyt pistä muuta show’ta pystyyn”.
Ja kun yli tunnin odottelun jälkeen hoitajalla löytyi vihdoin minulle se 15-minuuttinen, niin kohtelu oli jotain järkyttävää. Hän toi minulle yhden 400mg Buranan ja sanoi heti, että ”tämän tujumpaa lääkettä on sitten ihan turha pyytää”. Kysyin että mitä hän tarkoitti ja vastaus oli, että bentsodiatsepiineja tai opioideja en SAA vaikka kuinka kirkuisin.
Minulla ei ole minkäänlaista päihdehistoriaa, en edes juo alkoholia! Eikä minun mielessäni käynytkään pyytää mitään huumaavia lääkkeitä. Olisin eniten tarvinnut tukea, ymmärrystä ja apua siinä tilanteessa, kun menetin LAPSENI.
Sanoin tämän hoitajalle. Että tajuaako hän, että minua ei nyt kiinnosta mitkään lääkkeet, LAPSENI on juuri kuollut. Kauan odotettu, toivottu, jo nimetty ja äärimmäisen rakas lapseni.
Hoitaja katsoi minua halveksivaan sävyyn ja sanoi kovaan ääneen niin, että se kaikui huoneeni avoimesta ovesta sairaalan käytävälle: ”luuletko, että olet ainut jolle käy noin!? Toisille keskenmenot on arkipäivää!” ja perään sihisi vielä, että käytökselläni loukkaan niitä, joiden jo syntynyt lapsi on kuollut. ”Mieti nyt miltä heistä tuntuu!”
Olin järkytyksestä shokissa. Itkuni ja tärinäni vain yltyi, samoin kivut. En pystynyt sanomaan hoitajalle kuin että olen pahoillani ja että minuun sattuu. Hoitaja vastasi huokaisten teatraalisesti, että kai hän sitten neuvottelee päivystävän lääkärin kanssa, josko tällä olisi aikaa katsoa minua vielä kerran. Sitten hän lähti huoneesta ja käski minua odottamaan.
Ovi jäi auki ja sairaalan odotushuoneessa istuvat ihmiset vain tuijottivat minua silmät pyöreinä, kun istuin siinä sängyllä oksennukset rinnuksilla, housut ja sänky yltäpäältä veressä ja hyperventiloiden.
En jäänyt odottamaan hoitajaa ja lääkäriä, vaan lähdin sairaalasta pois omin lupineni. Autolla. En muista tuosta n. 10km matkasta mitään. Ihmettelen suuresti, etten ajanut kolaria. Kukaan ei soittanut sairaalasta perään.
Tämä kokemus oli elämäni hirvein, ja olen sentään tullut raiskatuksi ja puukotetuksi teho-osastokuntoon. Toivotan voimia kaikille saman kokeneille. Ja suosittelen hakeutumaan ammattiauttajalle! Keskenmeno on jo itsessään trauma, ja jos hoitohenkilökunnan suhtautuminen siihen on asiatonta niin se on jo todella vakavaa ja voi poikia psyykkisiä ongelmia pahimmillaan loppuiäksi!
Verenvuotoa voi olla, mutta verenvuoto menkkakivuilla on hyvin todennäköisesti keskenmeno. Kyllä sen erottaa, olen kokenut molemmat
Alue: Aihe vapaa
Voimia! Olet vielä nuori, ehdit saada monta lasta. <3 Keskenmeno ei ollut sinun syysi. Luultavasti alkiossa oli joku "vika" eikä se olisi pystynytkään kehittyä pidemmälle. Se on kurjaa, mutta näitä sattuu todella monille... Äidiksi tulemiseen liittyy monesti paljon tuskaa.