Ärsyttää, kun mies ei viitsi koskaan ilmoittaa menoistaan ajoissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan verrattavissa oleva tilanne, mutta yhtäläisyyksiä kuitenkin.

Mies saattoi iltavuoron jälkeen jäädä työkavereiden kanssa ryypylle. Tuli aamuyöstä, aamupäivällä, seur työvuoron tai parin päivän jälkeen. Ilmoittamatta. Minä kotona taaperon kanssa, multa peruuntui uimareissut, hiihtolenkit ja muu oma aika. Silmät aukes kunnolla vasta, kun lapsi oli yökylässä ja yhdessä varattu brunssi peruuntui.

Oli meillä muitakin ongelmia, erilleen kasvamista yms, mutta tuosta tuli sellainen olo, että minä ja mun menot oli ihan toisarvoisia, miehen piti saada lievittää työstressiään kuten halusi.

Miehen niska limassa tienaamilla rahoilla kotona makaava ei päässyt brunssille?

Julma kohtalo, jaksuhalit.

Tuossa ei käynyt ilmi, kuka brunssin on maksanut. Muutenkin sinulla on outo ajattelutapa, että puolison kanssa vietetty aika on s**tanasta.

Tärkeät asiat ja työjutut hoidetaan, mutta tuollainen kalenteri kädessä eläminen on todella raskasta.

Eroa ihmeessä ap, niin saat sitten yyhoona täyttää kalenteriasi ihan mielesi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Työjutut on työjuttuja, niitä et sinäkään kaikessa marttyriudessasi rajoita.

Toisekseen, miksi ihmeessä kaikki pitäisi merkata johonkin kalenteriin?

Etkö osaa puhua miehellesi asioista?

Olisi järkyttävää elää pirttihirmun kanssa jolle elämän sisältö on kalenterin kyttääminen,

kaiken aikatauluttaminen ja jonka kanssa ei ole normaalia keskusteluyhteyttä.

Mies hoitaa vierailun, sinä saat tehdä mitä ikinä kalenterissasi sitten lukeekaan.

Teillä on jo kouluikäiset lapsetkin, jotka ovat luultavasti ihan omatoimisia.

Mistä päättelit lasten olevan kouluikäisiä? AP kertoi, ettei ole lastenhoitoaapuja jonkun pitää olla iltapäivällä lapset päiväkodista hakemassa. Käytännössä siis joka arkipäivä pitää jommankumman vanhemman olla ne lapset hakemassa päiväkodista. Jos ei haeta tulee lasu. Miten tiedät voiko mies hakea lapset vai pitääkö omat työt järjestää siten että itse voit hakea jos mies ei halua menoista kertoa? Kun kerran apllä voi olla kokouksia ym muiden ihmisten aikatauluihin sovitettavissa juttuja työpaikallaan jo töiden sujumisen takia pitäisi aikataulut tietää ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan verrattavissa oleva tilanne, mutta yhtäläisyyksiä kuitenkin.

Mies saattoi iltavuoron jälkeen jäädä työkavereiden kanssa ryypylle. Tuli aamuyöstä, aamupäivällä, seur työvuoron tai parin päivän jälkeen. Ilmoittamatta. Minä kotona taaperon kanssa, multa peruuntui uimareissut, hiihtolenkit ja muu oma aika. Silmät aukes kunnolla vasta, kun lapsi oli yökylässä ja yhdessä varattu brunssi peruuntui.

Oli meillä muitakin ongelmia, erilleen kasvamista yms, mutta tuosta tuli sellainen olo, että minä ja mun menot oli ihan toisarvoisia, miehen piti saada lievittää työstressiään kuten halusi.

Miehen niska limassa tienaamilla rahoilla kotona makaava ei päässyt brunssille?

Julma kohtalo, jaksuhalit.

Tuossa ei käynyt ilmi, kuka brunssin on maksanut. Muutenkin sinulla on outo ajattelutapa, että puolison kanssa vietetty aika on s**tanasta.

Mitä helvetin merkitystä jollain brunssilla loppujen lopuksi on?

Toki te höyrypäät näette siinäkin syyn eroon, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeudessa.

Miksi edes alatte suhteeseen miesten kanssa, jos kaiken pitää mennä juuri niin kuin te keksitte milloinkin vaatia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan verrattavissa oleva tilanne, mutta yhtäläisyyksiä kuitenkin.

Mies saattoi iltavuoron jälkeen jäädä työkavereiden kanssa ryypylle. Tuli aamuyöstä, aamupäivällä, seur työvuoron tai parin päivän jälkeen. Ilmoittamatta. Minä kotona taaperon kanssa, multa peruuntui uimareissut, hiihtolenkit ja muu oma aika. Silmät aukes kunnolla vasta, kun lapsi oli yökylässä ja yhdessä varattu brunssi peruuntui.

Oli meillä muitakin ongelmia, erilleen kasvamista yms, mutta tuosta tuli sellainen olo, että minä ja mun menot oli ihan toisarvoisia, miehen piti saada lievittää työstressiään kuten halusi.

Miehen niska limassa tienaamilla rahoilla kotona makaava ei päässyt brunssille?

Julma kohtalo, jaksuhalit.

Tuossa ei käynyt ilmi, kuka brunssin on maksanut. Muutenkin sinulla on outo ajattelutapa, että puolison kanssa vietetty aika on s**tanasta.

Mitä helvetin merkitystä jollain brunssilla loppujen lopuksi on?

Toki te höyrypäät näette siinäkin syyn eroon, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeudessa.

Miksi edes alatte suhteeseen miesten kanssa, jos kaiken pitää mennä juuri niin kuin te keksitte milloinkin vaatia?

Minä taas ihmettelen miksi sellaiset miehet ryhtyy parisuhteeseen, jotka eivät halua huomioida kumppaniaan ja tämän toiveita eivätkä halua elää sitä yhteistä elämää. Varsinkin jos on niitä lapsia tehty. Jos haluaa kulkea miten itse lystää niin kannattaa pysyä sinkkuna. Silloin et ole tilivelvollinen kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan verrattavissa oleva tilanne, mutta yhtäläisyyksiä kuitenkin.

Mies saattoi iltavuoron jälkeen jäädä työkavereiden kanssa ryypylle. Tuli aamuyöstä, aamupäivällä, seur työvuoron tai parin päivän jälkeen. Ilmoittamatta. Minä kotona taaperon kanssa, multa peruuntui uimareissut, hiihtolenkit ja muu oma aika. Silmät aukes kunnolla vasta, kun lapsi oli yökylässä ja yhdessä varattu brunssi peruuntui.

Oli meillä muitakin ongelmia, erilleen kasvamista yms, mutta tuosta tuli sellainen olo, että minä ja mun menot oli ihan toisarvoisia, miehen piti saada lievittää työstressiään kuten halusi.

Miehen niska limassa tienaamilla rahoilla kotona makaava ei päässyt brunssille?

Julma kohtalo, jaksuhalit.

Tuossa ei käynyt ilmi, kuka brunssin on maksanut. Muutenkin sinulla on outo ajattelutapa, että puolison kanssa vietetty aika on s**tanasta.

Mitä helvetin merkitystä jollain brunssilla loppujen lopuksi on?

Toki te höyrypäät näette siinäkin syyn eroon, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeudessa.

Miksi edes alatte suhteeseen miesten kanssa, jos kaiken pitää mennä juuri niin kuin te keksitte milloinkin vaatia?

Maailmankaikkeutta ei kiinnosta pätkääkään, onko minun avioliitto onnellinen, mutta minua kiinnostaa. Hyvässä parisuhteessa tehdään välillä puolin ja toisin asioita, mitkä ilahduttavat toista. Jos se on brunssi kerran vuoteen, niin siinä ei vaadita mahdottomia. Jos ei yhtään pysty tekemään mitään toisen hyväksi, niin silloin kannattaa pysyä sinkkuna.

Kiitos asiallisista vastauksista! Muiden vastauksia hieman ihmettelen... Oikeastiko muistatte lääkärikäynnit, muuttuvan ohjelman koulussa/päiväkodissa/harrastuksissa yms? Meidän koululaisella on kevätlukukaudella ollut vain muutama täysin lukujärjestyksen mukainen kouluviikko! Melkein joka viikolle on ollut jotain muistettavaa tai koulun alkamis- tai loppumisaika on muuttunut. En myöskään ymmärrä miten ilman kalenteria voidaan varmistaa vanhempien työvuorojen yhteensopivuus, jos ei niitä mistään näe eikä ulkoa muista? Muistutan vielä, että meillä EI ole päivystävää lastenvahtijoukkoa, joten ne vuorot on pakko saada sopimaan yhteen! 

Miehet menot eivät haittaa, mutta minusta on ärsyttävää, että aikuiselta mieheltä joutuu tenttaamaan tämän menoista. Tämä on siis miehen mielestä kyttäämistä. En huokaile enkä kiukuttele miehen menoista, mutta hermostun, jos ne ilmoitetaan päivän varoitusajalla ilmoitusluonteisena asiana. ALan itsekin uskoa, että tässä on taustalla piittamattomuus yhteisten asioiden hoitoon. Ongelmaahan ei olisi, jos aina tarvittaessa voisi hommata lapsenvahdin tai lapset olisivat niin isoja, että heidät voisi jättää keskenään.

ap

Meillä sama. AIVAN sama! Mies ei ilmoita menoistaan eikä työvuorojen pituuksista. Ikinä ei muista sovittaa lomiaan lasten kesälomien aikaan. Heillä lomat sovitaan alkuvuodesta. Hän ei voi lomailla kesäkuussa kun pitää enemmän elokuusta.

Tämä viikko tehty yllättäen pitkää päivää. Kun on tehtävässä jossa päivät voivat venyä. Paitsi tänään tulee ajoissa. Ei voi viedä kuitenkaan poikaa harrastukseen. On Suomen peli.

Lapsia kolme ala-asteella eikä sukulaisia tms paikkakunnalla.

Kalenteri meilläkin, jossa minun ja lasten menot. Yllättäen.

Erotessa pääsisin helpommalla. Ei tarvitsisi edes odottaa ja toivoa toista ottamaan vanhemman vastuutaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. AIVAN sama! Mies ei ilmoita menoistaan eikä työvuorojen pituuksista. Ikinä ei muista sovittaa lomiaan lasten kesälomien aikaan. Heillä lomat sovitaan alkuvuodesta. Hän ei voi lomailla kesäkuussa kun pitää enemmän elokuusta.

Tämä viikko tehty yllättäen pitkää päivää. Kun on tehtävässä jossa päivät voivat venyä. Paitsi tänään tulee ajoissa. Ei voi viedä kuitenkaan poikaa harrastukseen. On Suomen peli.

Lapsia kolme ala-asteella eikä sukulaisia tms paikkakunnalla.

Kalenteri meilläkin, jossa minun ja lasten menot. Yllättäen.

Erotessa pääsisin helpommalla. Ei tarvitsisi edes odottaa ja toivoa toista ottamaan vanhemman vastuutaan.

Juuri tuo viimeinen rivi! Kun ei tarvitsisi edes pyytää erikseen tai odottaa... Jatkuvasti v-käyrä koholla, kun koko ajan saa olla varuillaan ja valmiina muuttamaan suunnitelmia.

Miksi ette tee ATK:lla sitä kalenteria ja jaa sitä kannettavalle puhelimelle niin että koko ajan näkyy molemmilla seuraavat menot ja radiopuhelin muistuttaa niistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette tee ATK:lla sitä kalenteria ja jaa sitä kannettavalle puhelimelle niin että koko ajan näkyy molemmilla seuraavat menot ja radiopuhelin muistuttaa niistä.

Ihan hyvä idea. Pidän sähköisistä kalentereista. On kiva, että kännykkä muistuttaa minua menoistani.

Miten muuten kuvittelet, että jos se toinen vanhempi ei ole saanut kirjoitettua paperikalenteriin menojaan, hän tekisi sen sähköisenä? 

Sähköinen kalenteri tuo ajanhallintaan lisäarvoa ainoastaan, jos molemmat vanhemmat syöttäisivät jaettavaan sähköiseen kalenteriin menonsa. Nythän näin ei ole ap:n perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Työjutut on työjuttuja, niitä et sinäkään kaikessa marttyriudessasi rajoita.

Toisekseen, miksi ihmeessä kaikki pitäisi merkata johonkin kalenteriin?

Etkö osaa puhua miehellesi asioista?

Olisi järkyttävää elää pirttihirmun kanssa jolle elämän sisältö on kalenterin kyttääminen,

kaiken aikatauluttaminen ja jonka kanssa ei ole normaalia keskusteluyhteyttä.

Mies hoitaa vierailun, sinä saat tehdä mitä ikinä kalenterissasi sitten lukeekaan.

Teillä on jo kouluikäiset lapsetkin, jotka ovat luultavasti ihan omatoimisia.

Tän kirjottajalla ei ole lapsia, ei ainakaan montaa. Tai hänen puolisonsa on menettänyt kokonaan oman elämänsä joustaessaan kaikessa kirjoittajan hyväksi. Tai he molemmat elävät hyvin tylsää elämää, eivätkä käy missään.

Meidän perheessä ei ainakaan tulisi mistään mitään ilman kalenteria. Toisella se on kännykässä, toisella paperinen. Säännöllisin välein käymme systemaattisesti läpi kalenterit, että molemmilla on kaikki lasten menot ja poikkeavat työvuorot yms. Väliajoilla täydentelemme tietoja toiselle, silti joskus tulee tilanteita, ettei toinen ole muistanut sanoa jostain menostaan. Silloin pääsääntöisesti se, joka on unohtanut, joko luopuu menostaan tai hankkii hoitajan lapselle. Tämä siis, jos toisella on myös meno.

Meillä on ihan samanlainen ongelma, menoista pitää aina nalkuttaa miehelle ja silti tulee tuplabuukkauksia. Hän matkustaa paljon työkseen, minulla iltavuoroja ja vain yksi auto. Koululaisia on meillä, mutta heillä vasta menoja onkin, synttärikuskauksia ja harrastuksissa poikkeusaikatauluja ja esiintymisiä. Olen todella tuskastunut kun mies ilmoittaa menevänsä pelaamaan tennistä vaikka hänen pitäisi hakea tyttölauma synttäreiltä ja siitä on tolkutettu hänelle. Inhoan yli kaiken järjestelyä enkä haluaisi nalkuttaa. Mutta arjen palapeli ei toimi jos kaikki on ihan pihalla missä pitää olla.

Sunnuntaina yleensä kysyn onko jotain poikkeavaa viikolla ja whatsup viestillä lyhyesti muistutan miestä aikataulumuutoksista.

Välillä tuntuu että miehen pihalla olo on välinpitämättömyyttä tai jotain passiivis aggressiivista. Hän puolustautuu ettei ole mitään vielä unohtanut, mutta tuplabuukkauksia onkin sitten tehnyt. Jopa oman lapsen synttärien päälle oli sopinut vahingossa muuta.

Kalentereiden synkkauksen lisäksi kannattaa ottaa käyttöön kuukausipalautekeskustelut ja vuosittaiset kehityskeskustelut. Parisuhde on urasuoritus.

Huhhuh. Onneks oon jo eronnu.

Ettekö te pysty puhumaan toisillenne vaan kommunikoitte pelkästään jonkun kalenterin kautta?

Ihan selvästi teillä on ongelmia teidän parisuhteessa. Sinua mies ärsyttää, miehen mielestä sinä kyttäät ja nalkutat.

Menkää pariterapiaan. Asiantuntija kertoo, että ongelma ei ole kalenteri.

Eiköhän se oo vaan niin putkiaivo, ettei sillä yksinkertaisesti käy mielessäkään, koskaan, ikinä, että pitäisi ne menot ilmoittaa, vaikka huomauttaisit 10000 kertaa. Sinä ne lasten menot kun olet aina jotenkin maagisesti hoidanut tähänkin asti. Putkiaivoisuudessa ei ole mitään vikaa, uskon sen olevan synnynnäistä, mutta jos haluaa arjen pyörivän niin se kalenterin käyttö pitää vaan kaulimella hakata sinne aivoon. Vedä niin snaatanalliset raivarit järjestelmällisesti joka kerta kun menojen ilmottaminen unohtuu, että mies näkee niistä painajaisia seuraavan viikon. Pikkuhiljaa miehen aivot alitajuntaisesti ehdollistuu ilmottelemaan menoista, vaikka tietoiseen mieleen ei edelleenkään edes eksyisi ajatus, että tässä on nyt joku ongelma. Toivoisin, että tää viesti olisi läppä. Mutta kun ei ole. Ainoastaan traumatisoivat raivokohtaukset kykenee muuttamaan putkiaivojen hermoratoja, been there done that.

Vierailija kirjoitti:

Kalentereiden synkkauksen lisäksi kannattaa ottaa käyttöön kuukausipalautekeskustelut ja vuosittaiset kehityskeskustelut. Parisuhde on urasuoritus.

Kalentereiden synkkaus on varsin hyödyllistä, jos perhe elää hektistä elämää, on monta lasta harrastuksineen yms.

Ei ainakaan minun muistini riitä siihen, että muistaisin joka lapsen koulun ja harrastusten ohjelmanmuutokset, lääkäri- ja terapia-ajat, molempien työvuorolistat, koko perheen kampaamo- ja parturikäynnit, kaikkien lasten kaverisynttärit, molempien sukulaisten merkkipäivät ja muut kyläilykutsut jne. Jos joku muistaa moiset ilman kalenteria, ei haittaa mua mitenkään, mutta meillä ei vaan onnistu.

Kalenteri ei tee parisuhteestamme huonompaa eikä suoritusta. Ei myöskään tarkoita, ettei meillä puhuttaisi asioista. Miksi sitoa muistiansa asioihin, jotka voi yhtä hyvin kirjoittaa ylös?

Ota hyvä perheenäiti miehestäsi ero ja mene sen kalenteri kanssa naimisiin. 

Jos mies sopii vierailun, mies menee sinne lasten kanssa. Jos menoa ei ole kalenterissa, menoa ei ole olemassa, eli mies ei mene, jos kalenterissa ei merkintään. Ja vastaavasti sinä et mene, jos ei merkintää. Yksinkertaista rakas Watson! Muita ongelmia?