Haluaisin terapeutiksi mutta tää kivikissa jankkaaja on kyllä pistänyt miettimään haluanko sittenkään :D

Ilmeisesti useampi  terppa on heittänyt pyyhkeen kehään. Persoonallisuushäiriöisiä ei voi parantaa. Varsinkaan jos asiakas itse ei pysty yhteistyöhön tai edes tekemään omaa osuuttaan.

Jos ei kestä hulluja, terapeutin ammatinvalinta voi olla väärä. Mutta joo, on ihmisiä, joita voi auttaa, koska näkevät ’hulluutensa’, ja ihmisiä, joita ei voi, koska eivät pysty kohtaamaan ainakaan vielä omaa tilaansa. Kivikissa on tietenkin hyvin karrikoitu esimerkki narsistista.

No joo, kannattaa varautua ihan kaikkeen. Jankkaajat vielä pientä itsemurhakandidaattien, henkisesti sairaiden ja muiden moniongelmaisten rinnalla.

Ala yksityiseksi terapeutiksi, voit antaa vastaaville jankkaajille kenkää.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti useampi  terppa on heittänyt pyyhkeen kehään. Persoonallisuushäiriöisiä ei voi parantaa. Varsinkaan jos asiakas itse ei pysty yhteistyöhön tai edes tekemään omaa osuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti useampi  terppa on heittänyt pyyhkeen kehään. Persoonallisuushäiriöisiä ei voi parantaa. Varsinkaan jos asiakas itse ei pysty yhteistyöhön tai edes tekemään omaa osuuttaan.

Joo, ilmeisesti hän menee terapiaan vain saadakseen vahvistusta omille mielipiteilleen äitinsä kamaluudesta ja syyllisyydestä kaikkeen, mutta sitä ei kukaan terapeutti voi tehdä kun ruokkisi vain tuota sairautta. Tapauksissa jossa on ilmiselvää että potilaan läheinen on toiminut niin ja näin ja aiheuttanut sitä ja tätä, ja sen asian hyväksyminen ja toteaminen olisi tärkeää. Mutta tässä tapauksessa kivikissa on mennyt aivan liian pitkälle vääriin syviin syövereihin ja pitäisi ottaa reilusti takapakkia äidin syyllistämisessä ja valita ihan toisenlainen näkökulma vähän kaikkeen, jotta kivikissa itse voisi alkaa parantua. Mutta siihen hän ei ole valmis, kun ilmeisesti ajattelee ettei kukaan ole kykenevä näkemään hänen tilannetta yhtä hyvin tai jopa paremin kuin hän itse. Ei edes ammattilaiset. 

Niin ihan turhaa jankkailuahan ne terapiat silloin on.

Kaverini on psykiatri . Hän joutui lopulta itse psykoosiin. Heille on kyllä tukiapua, muttei se riittänyt.

Ymmärrän että moni sekoaa, kun kuuntelee juurikin tuollaisia juttuja kuin tuo äidinvihaaja kirjoittaa. Ihan vääristynyttä jännitystä. Itsessä ei huomaa vikaa ollenkaan, vaikka hän itse on se psyykkisesti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kestä hulluja, terapeutin ammatinvalinta voi olla väärä. Mutta joo, on ihmisiä, joita voi auttaa, koska näkevät ’hulluutensa’, ja ihmisiä, joita ei voi, koska eivät pysty kohtaamaan ainakaan vielä omaa tilaansa. Kivikissa on tietenkin hyvin karrikoitu esimerkki narsistista.

Ei toi nyt ihan narsistilta vaikuta? :D

Mulla sama juttu. Ajattelin pitkään ko. ammattia, mutta sitten kaksi läheistä sairastui tälläviisiin jankkaavasti. En jaksanut. Ajattelin, etten todellakaan jaksa viettää koko elämäni kuunnellen samaa levyä. Vaikka sanoisi mitä, mikään ei auta eikä kelpaa. Onhan joukossa paraneviakin, mutta kuitenkin.

Kouluttauduin muulle alalle, enkä ole katunut. Jankkaajista: toinen jankkasi hautaan asti, kuoli hoitovirheeseen 35v jankkauksen jälkeen. Toinen on elossa, vaihtoi jankkauksen aihetta 25v kuluttua, nyt on uusi aihe pyörinyt 10v😱

Terapeutit on usein itsekin terapian tarpeessa.

Mua nauratti kun Kivikissaäiti möyhösi kuinka ei äitienpäivänä soittanut äidilleen ollenkaan ja koki jotenkin näpäyttävänsä tätä. Itse näin asian niin että äiti oli koko äitienpäivän ajan stressannut että koska se sekopää ottaa yhteyttä, ja kun myöhään illallakaan ei yhteydenottoa ollut kuulunut, pystyi äiti nostamaan jalat pöydälle, huokaisemaan helpotuksesta ja nukkumaan yönsä tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ala yksityiseksi terapeutiksi, voit antaa vastaaville jankkaajille kenkää.

Noin voi toki tehdä, mutta soveltuuko terapeutiksi, jos valitsee vain ne helpoimmat asiakkaat?

Minkäköhän sortin psykoterapiassa KKÄ on käynyt? Esimerkiksi kognitiivisessa saati ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa hänelle tyypillisellä asennoitumisella ei pääse paria ensimmäistä käyntikertaa pidemmälle. Jos on ollut pitkäkestoisessa terapiassa, niin veikkaan psykoanalyyttistä tai psykodynaamista terapiaa. Niissähän koko jutun juoni tuntuu olevan lapsuudessa tapahtuneiden asioiden käsittely, vaikka luulisi, että KKÄ alkaa käydä jopa kovan linjan freudilaisen hermoille.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti useampi  terppa on heittänyt pyyhkeen kehään. Persoonallisuushäiriöisiä ei voi parantaa. Varsinkaan jos asiakas itse ei pysty yhteistyöhön tai edes tekemään omaa osuuttaan.

Tämä on kyllä aika jyrkkä mielipide että pers.häiriöisiä ei voisi parantaa; varsinkin kun niitä on montaa sorttia. Yksinkertaisuudessaan persoonaallisuushäiriö on persoonan muokkautumista vallitseviin olosuhteisiin, eräänlainen defenssi, jossa tukahdutetaan omia tunteita ja piirteitä, jotta selviää tilanteesta. Tai tämä on ainakin minun kokemukseni. Potilaat voi myös jakaa niihin jotka kykenevät yhteistyöhön ja niihin jotka eivät, mutta jälkimmäinen ei ole mitenkään ensimmäistä huonompi. Kaikille ei vain ole vielä keksitty tapaa auttaa, koska joskus epäluottamus jne. on osa sitä sairautta/ongelmaa.

Siihen päälle pari Hennaa ja luulosairas nainen 23v...😄

Itse uskon että heillä joita ei ole osattu yhtään parantaa, on ollut väärä diagnoosi. Maallikko ei vain ymmärrä mielen toiminnasta sen enempää kuin ymmärtäisi aivokirurgiaa, ja siksi ovat ymmällään kun omat "hyvät neuvot" ei tepsi.

Entäs se yks sekopää nainen, joka rakastu palavasti terapeuttiinsa:)

Vierailija kirjoitti:

Minkäköhän sortin psykoterapiassa KKÄ on käynyt? Esimerkiksi kognitiivisessa saati ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa hänelle tyypillisellä asennoitumisella ei pääse paria ensimmäistä käyntikertaa pidemmälle. Jos on ollut pitkäkestoisessa terapiassa, niin veikkaan psykoanalyyttistä tai psykodynaamista terapiaa. Niissähän koko jutun juoni tuntuu olevan lapsuudessa tapahtuneiden asioiden käsittely, vaikka luulisi, että KKÄ alkaa käydä jopa kovan linjan freudilaisen hermoille.

Miten kuvittelet KKÄ:n käsittelevän? Monologin hän ymmärtää, mutta että jotain asiaa pitäisi käsitellä, huoh. KKÄ oivalsi n. pari vuotta sitten palstalla annetuista vinkeistä, että äitinsä on narsisti. Vaihtoi sen myötä terapeuttia. Sen jälkeen palstalaiset ymmärsivät, että KKÄ:n on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kestä hulluja, terapeutin ammatinvalinta voi olla väärä. Mutta joo, on ihmisiä, joita voi auttaa, koska näkevät ’hulluutensa’, ja ihmisiä, joita ei voi, koska eivät pysty kohtaamaan ainakaan vielä omaa tilaansa. Kivikissa on tietenkin hyvin karrikoitu esimerkki narsistista.

Hulluus on nyt vähän väärä termi. Harvoin oikeasti mielisairaat eli psykootikot käy terapiassa, heitä hoidetaan lääke-ja tarvittaessa sairaalahoidolla. Akuutissa psykoosissa terapia ei auta. Terapiassa käy pääsääntöisesti, masentuneet, uupuneet, ahdistuneet, pakko-oireiseiset, syömishäiriöiset, traumatisoituneet, erilaisia elämän kriisejä kohdanneet jne. Joskus myös persoonallisuushiriöiset kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä vaikeimpi tai raskaimpia olisi juuri persoonallisuushäiriöiset.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon että heillä joita ei ole osattu yhtään parantaa, on ollut väärä diagnoosi. Maallikko ei vain ymmärrä mielen toiminnasta sen enempää kuin ymmärtäisi aivokirurgiaa, ja siksi ovat ymmällään kun omat "hyvät neuvot" ei tepsi.

Mitähän oikein tarkoitat? Ei terapiassa millään dg:llä ole merkitystä.

Liian empaattiset eivät sovi  terapeuteiksi tai ylipäätään hoitoalalle, koska kuormittuvat liikaa.