Haluaisin terapeutiksi mutta tää kivikissa jankkaaja on kyllä pistänyt miettimään haluanko sittenkään :D

Voisiko joku lyhyesti selittää, mikä tämä kivikissa on? Aina siitä täällä puhutaan, mutta en ole törmännyt kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala yksityiseksi terapeutiksi, voit antaa vastaaville jankkaajille kenkää.

Mutta joudut kuuntelemaan varakkaiden keskiluokkaisten, keski-ikäisten "first world problems" juttuja, ja se vasta voi turhauttavaa ollakin.

Itse olin urani alkupuolella töissä kunnalla psykiatrian yksikössä jossa käy niitä ihan oikeasti mielisairaita ihmisiä. En kokenut heidän kanssaan työskentelyä erityisen raskaaksi tai turhauttavaksi. Minusta oli lähinnä kiehtovaa, miten erilaisia maailmankuvia ihmisillä voi olla. 

Neljänkympin iässä perustin yksityisvastaanoton, ja se minua tuppasi turhauttamaan, kun välillä tuntui että ei niillä kaikilla ole mitään oikeita ongelmia, muuta kuin ehkä ihan tavallisen ihmisseuran puute. Tyypillisin asiakas on 40-50 v henkilö, jolla jonkinlainen keski-iän kriisi. Sitten niitä aika pieniä juttuja jankataan ja tehdään niistä ihan valtavia ongelmia. Vaikken koskaan ole hermostunut esim. oikeasti mielisairaan jankkaamiseen, niin näitä on kyllä ollut muutama asiakas niin että olen sisäisesti ajatellut, että harmi etten voi sanoa sinulle, että kuule jospa ottaisit pään ulos sieltä omasta takapuolestasi ja haistaisit vaihteeksi raikasta ilmaa ;) Se on turhauttavaa kun huomaa ettei toisella ole mitään oikeita ongelmia, vaan lähinnä tavanomaiseen ihmisyyteen kuuluvia tunne-elämän vaihteluita ja minän epätäydellisyden tunteita, ja sitten ollaan niin traumatisoituneita ja rikkinäisiä ja haavoilla, tunnelukkojakin täynnä.

Apua millainen ajatusmaailma 😦

Itse olet ilmeisesti hyväksynyt eriasteisen määrän p@skaa elämääsi, niin sinua kiukutti, kun joku pystyy rahalla hakemaan apua kantakaeen itseäsi vähemmän paskaaa mukanaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kestä hulluja, terapeutin ammatinvalinta voi olla väärä. Mutta joo, on ihmisiä, joita voi auttaa, koska näkevät ’hulluutensa’, ja ihmisiä, joita ei voi, koska eivät pysty kohtaamaan ainakaan vielä omaa tilaansa. Kivikissa on tietenkin hyvin karrikoitu esimerkki narsistista.

Hulluus on nyt vähän väärä termi. Harvoin oikeasti mielisairaat eli psykootikot käy terapiassa, heitä hoidetaan lääke-ja tarvittaessa sairaalahoidolla. Akuutissa psykoosissa terapia ei auta. Terapiassa käy pääsääntöisesti, masentuneet, uupuneet, ahdistuneet, pakko-oireiseiset, syömishäiriöiset, traumatisoituneet, erilaisia elämän kriisejä kohdanneet jne. Joskus myös persoonallisuushiriöiset kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä vaikeimpi tai raskaimpia olisi juuri persoonallisuushäiriöiset.

Kyllähän kivikissa on hyvinkin traumatisoitunut vaikean äitisuhteensa takia, ainakin omasta mielestään. Pienenlaista pakko-oireisuuttakin on huomattavissa. Voin jo kuvitella kuinka hän terapiassa jankkaa jankkaamistaan ja syyllistää äitiään, eikä anna terapeutille puheenvuoroa ja näin ollen ottaa terapeutin hiljaisuuden myöntymisen merkkinä ja saa täten vahvistusta omalle narsismilleen.

Ei ole näin. Terapeuttini näkee äitini narsistina, ja kerroin hänelle, että äidin oli tärkeää käyttää valtaa minuun ja kasvattaminen oli valtataistelua. Ja että itse jouduin taistelemaan oikeudenmukaisen kohtelun puolesta.

Sanoin myös, että tämä kasvatus on varmasti vaikuttanut siihen, että olen kaikissa ihmissuhteissani HETI puolustuskannalla, koska äidin kanssa JOUTUI niin elämään. Aivan kaikessa. Ja että tämä on vaikuttanut siten, että käyn itsekin valtataistelua lasteni ja mieheni kanssa, MITÄ EN HALUA. ENKÄ OLE SISIMMÄLTÄNI SELLAINEN. Saan apua saada sen pois minusta. Se on malli äidiltäni, ja täysin pska malli. Kognitiivinen terppa ei saanut tätä ongittua ylös minusta, koska ei vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kestä hulluja, terapeutin ammatinvalinta voi olla väärä. Mutta joo, on ihmisiä, joita voi auttaa, koska näkevät ’hulluutensa’, ja ihmisiä, joita ei voi, koska eivät pysty kohtaamaan ainakaan vielä omaa tilaansa. Kivikissa on tietenkin hyvin karrikoitu esimerkki narsistista.

Hulluus on nyt vähän väärä termi. Harvoin oikeasti mielisairaat eli psykootikot käy terapiassa, heitä hoidetaan lääke-ja tarvittaessa sairaalahoidolla. Akuutissa psykoosissa terapia ei auta. Terapiassa käy pääsääntöisesti, masentuneet, uupuneet, ahdistuneet, pakko-oireiseiset, syömishäiriöiset, traumatisoituneet, erilaisia elämän kriisejä kohdanneet jne. Joskus myös persoonallisuushiriöiset kuten epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä vaikeimpi tai raskaimpia olisi juuri persoonallisuushäiriöiset.

Kyllähän kivikissa on hyvinkin traumatisoitunut vaikean äitisuhteensa takia, ainakin omasta mielestään. Pienenlaista pakko-oireisuuttakin on huomattavissa. Voin jo kuvitella kuinka hän terapiassa jankkaa jankkaamistaan ja syyllistää äitiään, eikä anna terapeutille puheenvuoroa ja näin ollen ottaa terapeutin hiljaisuuden myöntymisen merkkinä ja saa täten vahvistusta omalle narsismilleen.

Tunnistan tyypin, mutta en ole sitä mieltä että nämä kokevat hiljaisuutta myöntymisen merkkinä. Yleensä turhautuvat siitä, etteivät saa tukea, mutta eivät myöskään vastaväitteitä - myös vastaväitteet voimaannuttaisivat heidän käsityksiään: taas yksi tumpelo terapeutti joka ei ymmärrä mitään! Ei ole käytännössä mitään toivoa älyllisillä vastaväitteillä tai perusteluilla herättää ns. jankkaajaa jonka minäkuva on rakentunut pitkälti jollekin traumalle tai uhrikuviolle.

Itse lähtisin liikkelle enemmänkin siitä, että jos tämä ihminen on kerran tullut terapiaan, niiin hänellä on varmasti jollakin tapaa paha olo. En lähtisi vahvistamaan enkä kumoamaan äitisyytöksiä, vaan lähtisin enemmänkin siitä, että tuon ainaisen näiden asioiden mielessä pyörittelyn täytyy uuvuttaa häntä sisäisesti, joten olisiko mahdollista jollain tapaa rajata aikaa jona näitä ongelmia käsittelee mielessään. Ei juuri kukaan esim. äitiään aktiivisesti syyttävä suostu siihen että muuta tässä ja nyt käsityksesi äidistäsi. Mutta esim. ehdotus tietystä ajasta per päivä tämän äitiasian pohtimiseen, esim. päiväkirjaa kirjoittaen, ja muu aika sitten muihin asioiden keskittymistä, voi hyvinkin onnistua.

Tää on ihan höpöpaskaa, kun taustalla voi olla nimenomaan vääristynyt vallankäytön malli äidiltä tms, minkä uhri tulija on.

t.kristallikissa (kivikissaäiti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti kun Kivikissaäiti möyhösi kuinka ei äitienpäivänä soittanut äidilleen ollenkaan ja koki jotenkin näpäyttävänsä tätä. Itse näin asian niin että äiti oli koko äitienpäivän ajan stressannut että koska se sekopää ottaa yhteyttä, ja kun myöhään illallakaan ei yhteydenottoa ollut kuulunut, pystyi äiti nostamaan jalat pöydälle, huokaisemaan helpotuksesta ja nukkumaan yönsä tyytyväisenä.

Tuollaista ei tarvitse jännittää ollenkaan, kun on itse rehellinen ja sanoo tämän lapselleen. Miksei äitini ole sanonut minulle siitä, jos se olisi hänen mielipiteensä?

t.kristallikissa

Siksi, koska mitä vähemmän sinusta kuulee, mitä vähemmän sinun kanssa tarvitsee asioida, mitä vähemmän sinulle tarvitsee puhua, selittää, jankata tai vääntää rautalangasta niin sitä parempi. Se on hyvinvointia sekä äidillesi että lapsillesi että ei tarvitse olla sinun kanssa missään yhteyksissä.

Tässä sen näkee, miten surkeillä perusteilla ihmisiä hakeutuu terapeuteiksi. Ei minkäänlaista itsekritiikkiä. Jos siis ennen minua ajatteli, että vois ryhtyä, ja mua luettuaan muka ei voi. Taivaan vallat sentään.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti kun Kivikissaäiti möyhösi kuinka ei äitienpäivänä soittanut äidilleen ollenkaan ja koki jotenkin näpäyttävänsä tätä. Itse näin asian niin että äiti oli koko äitienpäivän ajan stressannut että koska se sekopää ottaa yhteyttä, ja kun myöhään illallakaan ei yhteydenottoa ollut kuulunut, pystyi äiti nostamaan jalat pöydälle, huokaisemaan helpotuksesta ja nukkumaan yönsä tyytyväisenä.

Tuollaista ei tarvitse jännittää ollenkaan, kun on itse rehellinen ja sanoo tämän lapselleen. Miksei äitini ole sanonut minulle siitä, jos se olisi hänen mielipiteensä?

t.kristallikissa

Siksi, koska mitä vähemmän sinusta kuulee, mitä vähemmän sinun kanssa tarvitsee asioida, mitä vähemmän sinulle tarvitsee puhua, selittää, jankata tai vääntää rautalangasta niin sitä parempi. Se on hyvinvointia sekä äidillesi että lapsillesi että ei tarvitse olla sinun kanssa missään yhteyksissä.

Sillähän lailla hän voisi kuulla erittäin vähän, että kertoo, että ei halua kuulla. Esittämällä välittävää voi sitten päivä kulua pelon vallassa. En nyt sano, että se on kulunut, mutta siis ei kannata esittää mitään hyväksynnän hakemisen toisilta vuoksikaan. Tai voi, mutta ei sitten pidä syytellä toisia, jos esityksen takia joku uskoo, että välität oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon että heillä joita ei ole osattu yhtään parantaa, on ollut väärä diagnoosi. Maallikko ei vain ymmärrä mielen toiminnasta sen enempää kuin ymmärtäisi aivokirurgiaa, ja siksi ovat ymmällään kun omat "hyvät neuvot" ei tepsi.

Mitähän oikein tarkoitat? Ei terapiassa millään dg:llä ole merkitystä.

Totta kai on! Jos on väärä diagnoosi, esim persoonallisuushäiriö vaikka dissosiaatiohäiriön sijaan, on terapiakin vääränlaista, varsinkin jos terapeutti ei osaa dissosiaatiota.

Terapiassa keskustellaan ihmisen kanssa, ei ensisijaisesti paranneta sairauksia. Liika kiinnittyminen diagnooseihin vie vaan huomiota pois siitä mitä toinen sanoo, ajattelee ja tekee. Kyllä ammattitaitoinen terapeutti huomaa tilanteen muutenkin ilman dg luetteloa (ehkä pois lukien psykopaatit, mutta heille terapiasta mitään apua olekaan).

Siis häh, tottakai terapiassa parannetaan sairauksia, sitä vartenhan siellä muun muassa käydään. Hoito vain tapahtuu keskustelemalla, vuorovaikutuksessa, kotitehtävillä ja mitä kaikkia keinoja nyt onkaan. Jos terapeutilla ei ole mitään tietoa vaikka siitä dissosiaatiosta, ei hän sitä osaa hoitaakaan. Siksi terapeutit on erikoistuneet eri asioihin. Tietenkään ei pidä kohdella ihmistä diagnoosina, mutta jos hänellä on joku mt häiriö, pitää terapeutin osata hoitaa ko häiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku lyhyesti selittää, mikä tämä kivikissa on? Aina siitä täällä puhutaan, mutta en ole törmännyt kai.

KKÄ on palstalla jankannut vuosia samaa asiaa. Tässä tiivistetty versio:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3058275/onko-mulla-enaa-aitia?page=38#c…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku lyhyesti selittää, mikä tämä kivikissa on? Aina siitä täällä puhutaan, mutta en ole törmännyt kai.

KKÄ on palstalla jankannut vuosia samaa asiaa. Tässä tiivistetty versio:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3058275/onko-mulla-enaa-aitia?page=38#c… ..

Tosi tiivis :D 53-sivuinen ketju :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti kun Kivikissaäiti möyhösi kuinka ei äitienpäivänä soittanut äidilleen ollenkaan ja koki jotenkin näpäyttävänsä tätä. Itse näin asian niin että äiti oli koko äitienpäivän ajan stressannut että koska se sekopää ottaa yhteyttä, ja kun myöhään illallakaan ei yhteydenottoa ollut kuulunut, pystyi äiti nostamaan jalat pöydälle, huokaisemaan helpotuksesta ja nukkumaan yönsä tyytyväisenä.

Tuollaista ei tarvitse jännittää ollenkaan, kun on itse rehellinen ja sanoo tämän lapselleen. Miksei äitini ole sanonut minulle siitä, jos se olisi hänen mielipiteensä?

t.kristallikissa

Miten reagoisit, jos äitisi sanoisi tämän sinulle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku lyhyesti selittää, mikä tämä kivikissa on? Aina siitä täällä puhutaan, mutta en ole törmännyt kai.

KKÄ on palstalla jankannut vuosia samaa asiaa. Tässä tiivistetty versio:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3058275/onko-mulla-enaa-aitia?page=38#c… ..

Tosi tiivis :D 53-sivuinen ketju :D

On se. :D Verrattuna että kivis avaa päivittäin tai viikottain useita ketjuja samasta aiheesta vuosien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti kun Kivikissaäiti möyhösi kuinka ei äitienpäivänä soittanut äidilleen ollenkaan ja koki jotenkin näpäyttävänsä tätä. Itse näin asian niin että äiti oli koko äitienpäivän ajan stressannut että koska se sekopää ottaa yhteyttä, ja kun myöhään illallakaan ei yhteydenottoa ollut kuulunut, pystyi äiti nostamaan jalat pöydälle, huokaisemaan helpotuksesta ja nukkumaan yönsä tyytyväisenä.

Tuollaista ei tarvitse jännittää ollenkaan, kun on itse rehellinen ja sanoo tämän lapselleen. Miksei äitini ole sanonut minulle siitä, jos se olisi hänen mielipiteensä?

t.kristallikissa

Miten reagoisit, jos äitisi sanoisi tämän sinulle? 

Kertoisin ympäriinsä, ettei äitini välitä minusta ja nostattaisin hänen ansaitsemaansa paheksuntaa ihmisissä. Ja siis surullistahan se olisi, se ei muuttaisi tilannetta mihinkään, koska on surullista myös saada asia selville, vaikka henkilö itse esittääkin välittävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti kun Kivikissaäiti möyhösi kuinka ei äitienpäivänä soittanut äidilleen ollenkaan ja koki jotenkin näpäyttävänsä tätä. Itse näin asian niin että äiti oli koko äitienpäivän ajan stressannut että koska se sekopää ottaa yhteyttä, ja kun myöhään illallakaan ei yhteydenottoa ollut kuulunut, pystyi äiti nostamaan jalat pöydälle, huokaisemaan helpotuksesta ja nukkumaan yönsä tyytyväisenä.

Tuollaista ei tarvitse jännittää ollenkaan, kun on itse rehellinen ja sanoo tämän lapselleen. Miksei äitini ole sanonut minulle siitä, jos se olisi hänen mielipiteensä?

t.kristallikissa

Miten reagoisit, jos äitisi sanoisi tämän sinulle? 

Kertoisin ympäriinsä, ettei äitini välitä minusta ja nostattaisin hänen ansaitsemaansa paheksuntaa ihmisissä. Ja siis surullistahan se olisi, se ei muuttaisi tilannetta mihinkään, koska on surullista myös saada asia selville, vaikka henkilö itse esittääkin välittävänsä.

Siis se, ettei hän välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku lyhyesti selittää, mikä tämä kivikissa on? Aina siitä täällä puhutaan, mutta en ole törmännyt kai.

KKÄ on palstalla jankannut vuosia samaa asiaa. Tässä tiivistetty versio:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3058275/onko-mulla-enaa-aitia?page=38#c… ..

Tosi tiivis :D 53-sivuinen ketju :D

On se. :D Verrattuna että kivis avaa päivittäin tai viikottain useita ketjuja samasta aiheesta vuosien ajan.

Veikkaanpa, ettei tuosta ulkopuolinen saa oikein mitään käsitystä.

Kivikissaäiti on persoonallisuushäiriöinen henkilö jonka elämä pyörii äitinsä kamaluuden märehtimisen ympärillä. Hänen jankutuksensa on niin pakkomielteistä, että perus pershäiriöinen tuntee itsensä sen rinnalla terveeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti on persoonallisuushäiriöinen henkilö jonka elämä pyörii äitinsä kamaluuden märehtimisen ympärillä. Hänen jankutuksensa on niin pakkomielteistä, että perus pershäiriöinen tuntee itsensä sen rinnalla terveeksi.

No enkä ole. Ja persoonallisuushäiriöinen on luovuttaja minuun verrattuna. Uskoo, että olosuhteisiin sopeutuminen on hänen persoonaansa, koska lääkärikirja sanoo niin, eikä tiedä tietä ulos sopeutumisesta.

Oletkos kivikissaäiti miettinyt että vaikka äitis olis ollut kuinka pa*ka sulle, oot todella kiittämätön kitisijä? Aika moni ihminen kokee paljon, siis paljon järkyttävämpiä asioita koko elämänsä ajan, on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja yksin sitä joutuu vaan siitä kaikesta puskemaan ylös. Moni ihminen valitsee unohtaa ne asiat ja selviytyä, eikä kaada ongelmiaan muiden niskoihin. Sinä juuri uhriudut ja oikein ryvet itsesäälissä ja valitset jatkaa tuota ikävästi käyttäytymistä minkä opit äidiltäsi. 

Aika moni alkoholistin lapsi päättää olla juomatta itse koskaan ja olla hyvä äiti lapsilleen, aika moni huutamista ja väkivaltaa kokenut valitsee olla koskaan huutamatta tai lyömättä, aika moni kylmän kasvatuksen saanut päättää antaa kaikilla voimillaan rakkautta ympärilleen että omat lapset saisi sen mitä ei itse saanut. Mutta sinuahan ei kiinnosta kuin oma napasi, ja siksi et koskaan tuosta tervehdy ja elämäsi tulee olemaan kurja ja täynnä pettymyksiä. Et tiedä millaisen lapsuuden oma äitisi vietti ja mistä syistä hän ei ollut tarpeeksi VAHVA kasvattamaan sinua oikein, ehkä hänen äitinsä oli vielä huonompi johtuen mistä tahansa syistä (kuten sota-ajasta, oikeasta avun ja tuen puutteesta). Sulla pitäisi olla kaikki keinot pystyä nyt pääsemään eteenpäin, mutta koska olet ikävä ihminen ja ehkä narsisti, päätät jatkaa vain toisten syyttelyä joka ei johda mihinkään. 

Toivottavasti sinun lapset sitten myöhemmin saavat jostain voimaa katkaista tuon ikävän äiti-lapsi -ketjun, etkä tule vaikuttamaan liikaa heidän elämiin. 

Vierailija kirjoitti:

Oletkos kivikissaäiti miettinyt että vaikka äitis olis ollut kuinka pa*ka sulle, oot todella kiittämätön kitisijä? Aika moni ihminen kokee paljon, siis paljon järkyttävämpiä asioita koko elämänsä ajan, on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja yksin sitä joutuu vaan siitä kaikesta puskemaan ylös. Moni ihminen valitsee unohtaa ne asiat ja selviytyä, eikä kaada ongelmiaan muiden niskoihin. Sinä juuri uhriudut ja oikein ryvet itsesäälissä ja valitset jatkaa tuota ikävästi käyttäytymistä minkä opit äidiltäsi. 

Aika moni alkoholistin lapsi päättää olla juomatta itse koskaan ja olla hyvä äiti lapsilleen, aika moni huutamista ja väkivaltaa kokenut valitsee olla koskaan huutamatta tai lyömättä, aika moni kylmän kasvatuksen saanut päättää antaa kaikilla voimillaan rakkautta ympärilleen että omat lapset saisi sen mitä ei itse saanut. Mutta sinuahan ei kiinnosta kuin oma napasi, ja siksi et koskaan tuosta tervehdy ja elämäsi tulee olemaan kurja ja täynnä pettymyksiä. Et tiedä millaisen lapsuuden oma äitisi vietti ja mistä syistä hän ei ollut tarpeeksi VAHVA kasvattamaan sinua oikein, ehkä hänen äitinsä oli vielä huonompi johtuen mistä tahansa syistä (kuten sota-ajasta, oikeasta avun ja tuen puutteesta). Sulla pitäisi olla kaikki keinot pystyä nyt pääsemään eteenpäin, mutta koska olet ikävä ihminen ja ehkä narsisti, päätät jatkaa vain toisten syyttelyä joka ei johda mihinkään. 

Toivottavasti sinun lapset sitten myöhemmin saavat jostain voimaa katkaista tuon ikävän äiti-lapsi -ketjun, etkä tule vaikuttamaan liikaa heidän elämiin. 

Kiitollisuus on tunne, jos en tunne kiitollisuutta, miksi valehtelisin, että tuntisin? Tunnen minä joistain asioista, joita äitini teki hyvin, kiitollisuutta, mutta mitä sitten? Ne, mitkä hän teki huonosti, satuttivat minua, miksi minä kärsisin siitä hiljaa enää yhtään enempää? Lisäksi valtataistelu mallina kasvattaa, jonka hän antoi minulle oli todella haitallinen. Hän ei itse tietenkään myönnä sen olleen minun hallintaani ja hänelle valtataistelu, vaan syyttää minua asioista, joilla on itse satuttanut ja vahingoittanut minua.

Minuunko ei saisi sattua mikään?

Täällä ketjujani luetaan vapaaehtoisesti, jos ei pidä niistä, ei kannata lukea. Mä en saanut valita, kasvanko äitini kanssa vaiko en.

Mä olen koittanut tehdä kaikkeni sen eteen, että en itse kasvata lapsiani valtataistelun mallin kanssa, mutta ensinnäkin tajusin vasta kolme päivää sitten, että oma kasvatusmallini on valtataistelu, eikä suinkaan pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja hyvään. Miten tarpeitani on huomioitu? Ei mitenkään. Päinvastoin äitini pyrki opettamaan minulle, ettei minulla ole niitä. Siten hänen ei tarvinnut itsensä syyllistyä siitä, etten saa niitä. Sekin on täysin eri asia, kuin saada tuntea, ettei tarpeitasi tyydytetä. Kukaan ei uskotellut sinulle, että etpä sitä mitä et saa muuten edes tarttekaan. Jne.

Kukaan ei enää määrittele mulle mitä mä tartten, sen määrittelen minä itse tästä lähtien.

Äitini sai uskoteltua minulle itsellenikin, etten mä tarvitse sitä, enkä tätä, enkä tuota. Mutta se oli vale. Tarvitsenpas. Sen takia äiti on syyllinen, en minä, ihminen varmaan noin keskimäärin itse huomaa, mitä tarvitsee, ja jos kasvattaja on opettamassa, että et tarvitse, niin oppii sitten ne tukahduttamaan.

Itse en todellakaan olisi tarpeitani tukahduttanut. Nehän ovat tärkeitä minulle, mutta eivät äidilleni.