Suomalaiset EIVÄT ole kaunetta arvostavaa kansaa, miksemme vaan tunnusta sitä

Kyllä minä arvostan kauniita naisia vähissä pukeissa kadulla ihan joka päivä.

t. Mies

Suomessa arvostetaan koskematonta kauneutta luonnossa. Lattiat ovat toisarvoiset, kun mökin terassilta avautuu kaunis näkymä järvelle.

Mua jotenkin ärsyttää kun ihmiset antavat itsensä, tai juuri esim. talon julkisivun rapistua, kun kerran asioille voi tehdä jotain niin miksi halutaan niiden näyttävän spurgulta? Ihminenkin on nuori ja kaunis vaan hetken aikaa, miksi luovuttaa ulkonäkönsä suhteen jo parikymppisena ja lihoa muodottomaksi tai jättää tyystin meikkaamatta vaikka tarvetta sille pakkelille olisi?

Suomalaiset viettävät paljon aikaa kotona osittain, koska ilmasto on suuren osan vuodesta luotaantyöntävän kylmä. Sisustamme, mutta emme laita itseämme. Omistamme liikaa hallitsematonta/työtä vaativaa materiaa, vaikka voisimme keskittyä huolehtimaan vähemmästä, mutta huolella.

Siistit vaatteet, kevyt ehostus ja elämästä nauttiminen? Jos viihtyisimme enemmän ulkona, kuulisimme ulkoilman ääniä eikä vain TV:n, puheen sorinaa, linnun laulua, liikettä, tuoksuja, värejä, valoa ja tuulta, niin huomaisimme, että mukanamme kulkeekin vain kehomme ja ehkä laukku, pyyhe, uikkarit  ja polkupyörä. Panostaisimme enemmän näihin kodin sijaan? Nyt moni ei käytä kaikkia aistejaan tehokkaasti ympäri vuoden!

Käytännöllisyys ja turvallisuus menee edelle. Mitäs ap sitten tykkää venäläisten meiningistä? Ei meistä ranskalaisia saa, mutta siinä on "pohjoinen" kulttuuri jossa ulkoisiin asioihin panostetaan.

Venäjällä asiat pidetään kunnossa, jos vain rahaa on. Kyse on rahasta, josta suomalaisilla ei todellakaan ole puutetta.

Miten julkisivu "rönsyilee"? Tiedätkö ap edes, mitä sana rönsyilä tarkoittaa? Vinkki: se ei tarkoita ränsistymistä.

"rönsyillä = muodostaa rönsyjä. Rönsyilevä kasvi.

Laajemmin suikerrella maata pitkin rönsyjen tapaan. Maata pitkin rönsyilevä humala.

Kuv. Rönsyilevä [= asiasta toiseen polveileva] keskustelu."

Minusta suomalaiset arvostavat hyvinkin kauneutta, mutta eivät pikkusievää koukeroisuutta, vaan selkeitä linjoja.

Samoin suomalaiset arvostavat käytännöllisyyttä. Näissä ilmanaloissa sää asettaa reunaehdot, joissa toimitaan.

Joku keltaiseksi lakattu mäntylattia voi olla ihan kaunis, jos se sopii ympäristöönsä. Sinä ehkä trendikkäästi kuultolakkaisit sen harmaaksi, koska se on muodikasta, mutta muodin orjallinen seuraaminen ei ole kauneudenarvostusta, vaan ainoastaan muodinseuraamista.

Sama pätee moniin muihin arvioihisi. Todellista taiteellisuutta ja kauneuden arvostusta on nähdä, että epätavanomaiset ratkaisut saattavat olla kauniita. Esimerkiksi käsittelemätön betoni voi olla hyvinkin kaunista. Riippuu tapauksesta, tietysti.

Minä arvostan ja niin arvostaa myös äitini. Mummokin arvosti. Luulisin, että kauneuden arvostus periytyy suvussa äidiltä tyttärelle, näin naisen näkökulmasta. Miehet puhukoot puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten julkisivu "rönsyilee"? Tiedätkö ap edes, mitä sana rönsyilä tarkoittaa? Vinkki: se ei tarkoita ränsistymistä.

"rönsyillä = muodostaa rönsyjä. Rönsyilevä kasvi.

Laajemmin suikerrella maata pitkin rönsyjen tapaan. Maata pitkin rönsyilevä humala.

Kuv. Rönsyilevä [= asiasta toiseen polveileva] keskustelu."

Minusta suomalaiset arvostavat hyvinkin kauneutta, mutta eivät pikkusievää koukeroisuutta, vaan selkeitä linjoja.

Samoin suomalaiset arvostavat käytännöllisyyttä. Näissä ilmanaloissa sää asettaa reunaehdot, joissa toimitaan.

Joku keltaiseksi lakattu mäntylattia voi olla ihan kaunis, jos se sopii ympäristöönsä. Sinä ehkä trendikkäästi kuultolakkaisit sen harmaaksi, koska se on muodikasta, mutta muodin orjallinen seuraaminen ei ole kauneudenarvostusta, vaan ainoastaan muodinseuraamista.

Sama pätee moniin muihin arvioihisi. Todellista taiteellisuutta ja kauneuden arvostusta on nähdä, että epätavanomaiset ratkaisut saattavat olla kauniita. Esimerkiksi käsittelemätön betoni voi olla hyvinkin kaunista. Riippuu tapauksesta, tietysti.

Olen samaa mieltä. Suomalaisessa suunnittelussa käytännöllisyys on osa estetiikkaa. Ihailen esim. sitä Alvar Aallon funktionalismia, jossa suunnittelu perustuu auringonvalon hyödyntämiseen ja ilman vaihtuvuuteen yms. En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta kauan sitten lukiessani lehtijutun Aallon periaatteista, ajattelin että hän oli nero.

Minun silmissäni sama periaate pätee pukeutumisen estetiikkaan: pidän kauniimpana asua, joka vaikuttaa mukavalta ja käytännölliseltä ja on sen lisäksi tyylikkään näköinen kuin sellaista asua, jossa silmäinpyyteeseen on panostettu toimivuuden kustannuksella.