Lue keskustelun säännöt.
Nuorten miesten asema
16.05.2018 |
Nuorista miehistä lähes 20% on pienituloisia, ja se on paljon se. Raaka tosiasia on se, ettei näillä 20% ole toivoakaan saada naista. Täten he eivät Saa lapsiakaan. 87% Alle 30 vuotiaista miehistä on lapsettomia.
Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä kun se mihin kiinnitetään huomiota on ettei palomiehiä sanottaisi palomiehiksi ja samaan aikaan valtavilla määrillä miehiä menee elämä täysin hukkaan.
Kommentit (746)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa haastateltiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtajaa joka totesi poikien koulumenestyksestä, että jos tytöt pärjäisivät yhtä huonosti, kyse olisi kansallisesta skandaalista.
Ja nää vastaukset kuvaa hyvin asenteita miehiin ja menestymiseen yhteiskunnassa.
Niinpä..nyt on vain päätetty , että satsataan kaikki paukut naisiin, että näyttäisi hyvältä ja tasa-arvoiselta ulospäin.
Suomessa on tasan samat mahdollisuudet koulunkäyntiin niin tytöillä kuin pojilla kun. Onko se muka tyttöjen vika, jos poikia ei koulunkäynti kiinnosta. Osa syystä tietty menee vanhempien piikkiin, jotka paapominen poikiaan ja eivät edes odota koulumenestys tämä heiltä. Tytöiltä vaaditaan aina enemmän. Itsellä on vuoden ikäerolla tytär ja poika. Tytär menestyy koulussa loistavasti ja osaa itse hoitaa kouluasiat ja läksyt. Pojan kanssa on kuin kivirekeä vetäisi perässään ja kokoajan saa potkia eteenpäin. Pojalla ei vaan ole motii. Tämä on sääli, sillä hän on vähintään yhtä fiksu kuin siskonsa, muttei vaan kiinnosta panostaa omaan tulevaisuuteen. Voin vaan kuvitella miten käy niille pojille, joiden vanhemmat ei panosta koulutukseen aikaa ja vaivaa.
Naisilla ei puolestaan vaikuta olevan motii työelämässä kun he koulutuksesta huolimatta saavat vähemmän palkkaa.
Ei kiinnosta haastavat tai stressaavat työt. Pitää päästä helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.Tai sitten ei deittaile vaan keskittyy opintoihin ja työntekoon. Miksi kaikkien pitäisi pariutua alle kaksikymppisenä? Siinä on vasta muuttanut lapsuudenkodistaan pois, siinäkö pitäisi heti itse perustaa perhe?
Hassua ettet itsekään tajua pointtia.
Huomaatko mitä kirjoitit?
Yhdistit mielessäsi pariutumisen ja perheen perustamisen.
Kiitti että tuit näkemyksiäni. Noinhan se menee. Naisia alkaa pariutuminen (tavismiehen kanssa) kiinnostamaan vasta kun tätä tarvitaan perheen perustamiseen.
Yleensä ensin seurustellaan ja sitten hankitaan lapsi. Minä en kaksikymppisenä halunnut lapsia ikinä, ollenkaan, yhtään. Mitä minun olisi pitänyt siinä tehdä? Olin vasta muuttanut pois lapsuudenkodistani ja halusin elää ihan itsekkäästi. Mitä väärää siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvot tasan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on äidiksi, sinustakaan tuskin.
:)
Aika monella 22-vuotiaalla naisella elämäntilanne on sellainen, että siinä ei pysty huolehtimaan lapsesta. Vauvan kanssa ei voi lähteä ulkomaille vaihtoon ja opintotuilla eläminen menee liian tiukaksi.
Ulkomaille vaihtoon, siinä vasta yleinen ja pakollinen "elämäntilanne".
Kuuluu yllättävän monen alan opintoihin, ja vaikka ei olisikaan pakollinen juttu niin varmasti kokemisen arvoinen. Vai ihan tosissaanko se koko elämän kumppani on rippileiriltä otettava ja heti kun ylioppilaslakki on päässä, mennään naimisiin ja perustetaan perhe?
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.Tai sitten ei deittaile vaan keskittyy opintoihin ja työntekoon. Miksi kaikkien pitäisi pariutua alle kaksikymppisenä? Siinä on vasta muuttanut lapsuudenkodistaan pois, siinäkö pitäisi heti itse perustaa perhe?
Hassua ettet itsekään tajua pointtia.
Huomaatko mitä kirjoitit?
Yhdistit mielessäsi pariutumisen ja perheen perustamisen.
Kiitti että tuit näkemyksiäni. Noinhan se menee. Naisia alkaa pariutuminen (tavismiehen kanssa) kiinnostamaan vasta kun tätä tarvitaan perheen perustamiseen.
Mitä järkeä olisi sitten pariutua jos ei olisi tarkoituksena perustaa perhettä. Mukavampi han sitä on nuorena opiskella, matkustella ja päästä vapaasti luomaan uraa ilman että sinulla on pallo jalassa varaamassa kaikessa vastaan. Vasta kun se elanto ja ura on kunnossa kannattaa ryhtyä lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvot tasan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on äidiksi, sinustakaan tuskin.
:)
Aika monella 22-vuotiaalla naisella elämäntilanne on sellainen, että siinä ei pysty huolehtimaan lapsesta. Vauvan kanssa ei voi lähteä ulkomaille vaihtoon ja opintotuilla eläminen menee liian tiukaksi.
Ulkomaille vaihtoon, siinä vasta yleinen ja pakollinen "elämäntilanne".
Kyllä, hyvin monella amk- ja yliopisto-opiskelijalla on tuo tilanne. Yksin on helpompi mennä mitä koko perheen kanssa. Kokemusten hankkiminen - en nyt tarkoita seksikokemuksia - kasvattaa ihan jokaista, siinä oppii paremmin tuntemaan itsensä. Keskenkasvuisella on omassa elämässä niin paljon asioita, että siinä ei kaikilla riitä jaksamista hyvään vanhemmuuteen. Lasten kasvattaminen aikuiseksi on iso urakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvot tasan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on äidiksi, sinustakaan tuskin.
:)
Aika monella 22-vuotiaalla naisella elämäntilanne on sellainen, että siinä ei pysty huolehtimaan lapsesta. Vauvan kanssa ei voi lähteä ulkomaille vaihtoon ja opintotuilla eläminen menee liian tiukaksi.
Ulkomaille vaihtoon, siinä vasta yleinen ja pakollinen "elämäntilanne".
No ainakin minun tuttavista ihan hyvin monet ovat valmistumisen jälkeen eläneet ja työskennelleet ulkomailla pitemmän tai lyhyemmän ajan. Monet ovat jopa kumppaninsa sieltä löytäneet. Mutta ehkä amispohjalta tämä on harvinaisempi skenaario.-eri
Tuhansia sivuja on näitä keskusteluja käyty ja aina sama ongelma: Palstan naisilla ei ole mitään kykyä, eikä halua asettua miesten asemaan, jotta oikeasti ymmärtäisitte ongelman laadun. Kaikki nähdään vain omin silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.Minulla on sinulle uutinen, en tiedä onko tämä sinun näkökulmastasi hyvä vai huono: 21-vuotias voi deittailla yhtä miestä ja perustaa perheen toisen kanssa, mutta kumpikaan heistä ei ole alfa. Ne 21-vuotiaat alfatkin nimittäin kypsyvät ja haluavat perheen, mutta ehkä eri naisen kanssa. Ei ole olemassa mitään mystistä betamiesten legioonaa, joka tässä vaiheessa tulee "markkinoille", kyllä ne 30-vuotiaaksi saakka yksin olleet pysyvät yksin jatkossakin, ja ne seksi- ja parisuhdekokeneet "alfat" sitoutuvat kun tuossa iässä siihen alkavat olla kypsiä.
Noin se meni oman poikani ja hänen kavereidensa kohdalla, noin 28-vuotiaasta alkaen ovat yksi toisensa jälkeen vakiintuneet, ja ovat kaikki nimenomaan niitä nuoria miehiä, joilla on ollut erinäisiä tyttöystäviä kuvioissa jo toisen asteen oppilaitoksesta alkaen.
Äh, kuumuus pehmitti pään. Tuossa piti siis tietysti lukea, että kumpikaan heistä ei ole beta.
Nopeasti voisin veikata että suurin osa miehistä ei edes tajua mistä jäävät paitsi kun eivät saa lapsia. Ja jos tuo 87% miehistä lapsettomia alle 30v. Pitää paikkansa niin luku on todella hurja. Feminismin aikaansaannoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes haluaa 22-vuotiaana lapsia? Mitä heille on tarjota? Onko elämänkokemusta, onko vakaa parisuhde, onko aineellisia resursseja? Hirveän harvalla oikeasti on vielä tuossa iässä, ihan sukupuolesta riippumatta.
Vai peittääkö yksinäisyyttään, haluaa lapsen jotta olisi ympäristön mielestä "normaali". Tai on niin yksinäinen että haluaa siihen jonkun, joka ei voi paeta, vaikka tahtoisi. Vai täyttääkö tyhjiötä, elämä on tylsää kun ei opiskele tai harrasta mitään, ja haluaa lapsen siihen elämänsisällöksi? Äkkiä huomaa, ettei se arki olekaan kiiltokuvaa, vaan välillä aika rankkaakin valvomisineen jne. Onko oikeasti henkisesti kyllin kypsä siihen perhe-elämään? Netissä valittaminen viittaa vähän muuhun.
Mitä jos menisi muutamaksi vuodeksi vetämään jotakin lasten harrastusryhmää, jos kaipaa olla lasten seurassa?
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa haastateltiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtajaa joka totesi poikien koulumenestyksestä, että jos tytöt pärjäisivät yhtä huonosti, kyse olisi kansallisesta skandaalista.
Ja nää vastaukset kuvaa hyvin asenteita miehiin ja menestymiseen yhteiskunnassa.
Niinpä..nyt on vain päätetty , että satsataan kaikki paukut naisiin, että näyttäisi hyvältä ja tasa-arvoiselta ulospäin.
Suomessa on tasan samat mahdollisuudet koulunkäyntiin niin tytöillä kuin pojilla kun. Onko se muka tyttöjen vika, jos poikia ei koulunkäynti kiinnosta. Osa syystä tietty menee vanhempien piikkiin, jotka paapominen poikiaan ja eivät edes odota koulumenestys tämä heiltä. Tytöiltä vaaditaan aina enemmän. Itsellä on vuoden ikäerolla tytär ja poika. Tytär menestyy koulussa loistavasti ja osaa itse hoitaa kouluasiat ja läksyt. Pojan kanssa on kuin kivirekeä vetäisi perässään ja kokoajan saa potkia eteenpäin. Pojalla ei vaan ole motii. Tämä on sääli, sillä hän on vähintään yhtä fiksu kuin siskonsa, muttei vaan kiinnosta panostaa omaan tulevaisuuteen. Voin vaan kuvitella miten käy niille pojille, joiden vanhemmat ei panosta koulutukseen aikaa ja vaivaa.
Naisilla ei puolestaan vaikuta olevan motii työelämässä kun he koulutuksesta huolimatta saavat vähemmän palkkaa.
Ei kiinnosta haastavat tai stressaavat työt. Pitää päästä helpommalla.
Osittain tämä johtuu ammatinvalinnan tai. Naisvaltaisilla aloilla on pienemmät palkat. Toisaalta taas siinä kohtaa kun perhe perustetaan, edelleen on niin, että naisella on päävastuu kodista ja lapsista. Päättäjät jo kumpaa haluatte naisia haastaviin ja stressaa Iin töihin vai niitä lapsia. Esimerkiksi omalla alallani on niin, että jos naisena nouset johtaviin ja vastuullisempiin tehtäviin, niin käytännössä ollet lapseton ja perheetön. Edelleenkään ei ole mahdollisuuksia molempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhansia sivuja on näitä keskusteluja käyty ja aina sama ongelma: Palstan naisilla ei ole mitään kykyä, eikä halua asettua miesten asemaan, jotta oikeasti ymmärtäisitte ongelman laadun. Kaikki nähdään vain omin silmin.
Yrittäkääpä te miehet katsoa uikutustanne meidän kantiltamme. Pitkä ja rehellinen katse peiliin olisi koko asian ratkaisu.
Joskus vanhempieni nuoruudessa on varmaan ollut vähän tasa-arvoisempaa, mutta teknologia ja elintason nousu, globalisaatio yms. on kyllä tehnyt naisten elämästä helpompaa mitä tulee omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Nainen voi valittaa panopuuna olemisesta kuten joku tässä ketjussa teki, mutta meistä miehistä lähes kaikki ovat huomiopuita ja vielä monelle naiselle yhtä aikaa, kun taas naiset ilmeisesti hyödyttävät vain pientä osaa miehistä antamalla validaatiota näille miehille. Olin esim.vasta yhdessä koulutuksessa, jossa tuntui olevan hyvät arvot omaavia naisia ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Lisäsin erään näistä naisista somekaverikseni ja siinä sitten juteltiin, mutta pikkuhiljaa tulin sitten todenneeksi, että kiinnostusta ei ollutkaan, vaikka hyvin meillä synkkasi siellä koulutuksessa.
Tällä naisella oli iho-ongelmaa ja vähän huono ryhti, mutta näin hänessä silti kauniita piirteitä ja päätin suhtautua mahdollisuuteen optimistisesti, mutta lopputulos oli, että nainen sai validaatiota ja minä en mitään; myös pelkkään seksiin kelpaava nainen saa nähdä miehen himon ja halun itseään kohtaan, jolloin mies on haavoittuvaisimmillaan ja suuret tuntemukset pelissä, mutta aloitteita tekemällä validaatiota antava mies ei saa kiitosta muualta kuin itseltään omasta rohkeudesta ja ehkä manospherestä, jossa samojen ongelmien kanssa kamppailevat antavat vinkkejä ja kannustusta sekä sanovat, että olet sentään yrittänyt. Tästä tuli mieleen 40 year old virgin elokuvan kohtaus, jossa Andy saa puhelinnumeron naiselta ja tätä juhlitaan työkaverien kanssa baarissa samana iltana: "the man pulled a number!"
Olisin voinut tietysti vielä vääntää rautalangasta ja käyttää jotain imartelevia adjektiiveja tai suoranaisia kehuja tätä naista kohtaan, mutta se olisi jo naurettavaa.
Naiset voivat tietysti sanoa, kuten täällä monessa ketjussa, että "eipä minullakaan ole ottajia ollut", mutta tämän miehet tietävät vääräksi laittamalla itselleen naisen kuvan nettisovellukseen. Vasta oli uutinen viisikymppisestä transusta, jolle oli tehty tekovagina ja tällä oli ollut tuhansia mieskumppaneita, jotka eivät olleet tietoisia hänen olevan oikeasti naista jäljittelevä eunukkimies. Miehet tuskin voivat kuvitella minkälainen maailma avautuu oikealle naiselle, jolla on ikää alle 30 ja vähän katsoo mitä suuhunsa pistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti voisin veikata että suurin osa miehistä ei edes tajua mistä jäävät paitsi kun eivät saa lapsia. Ja jos tuo 87% miehistä lapsettomia alle 30v. Pitää paikkansa niin luku on todella hurja. Feminismin aikaansaannoksia.
Käypä kirjoittamassa tuo jokaiseen ketjuun, jossa nainen tuskailee vahinkoraskautta. Jo ensimmäisellä sinulla puolet viesteistä on miehiltä, jotka vaativat naista tekemään abortin tai elättämään lapsen ilman miehen maksamia elatusmaksuja. Ainakin heistä lapsi pilaa satavarmasti jokaisen miehen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Tuhansia sivuja on näitä keskusteluja käyty ja aina sama ongelma: Palstan naisilla ei ole mitään kykyä, eikä halua asettua miesten asemaan, jotta oikeasti ymmärtäisitte ongelman laadun. Kaikki nähdään vain omin silmin.
Ei vaan lapsen silmin: 22 v on ihan liian nuori, kokematon ja köyhä (sekä henkisessä ja rahassa mitattuna)isäksi. Ainakin, jos arvelee saavansa lapsen netissä valittamalla.
Nainen katsoo tilannetta myös lapsen näkökulmasta kuten aloittajankin pitäisi, aloittaja vaan omastaan.
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti voisin veikata että suurin osa miehistä ei edes tajua mistä jäävät paitsi kun eivät saa lapsia. Ja jos tuo 87% miehistä lapsettomia alle 30v. Pitää paikkansa niin luku on todella hurja. Feminismin aikaansaannoksia.
Ai paitsi? Mistähän luulet johtuvan että lasten mieskaveritoimintaan ei saada millään asiasta kiinnostuneita miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti voisin veikata että suurin osa miehistä ei edes tajua mistä jäävät paitsi kun eivät saa lapsia. Ja jos tuo 87% miehistä lapsettomia alle 30v. Pitää paikkansa niin luku on todella hurja. Feminismin aikaansaannoksia.
Ai paitsi? Mistähän luulet johtuvan että lasten mieskaveritoimintaan ei saada millään asiasta kiinnostuneita miehiä?
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.Tai sitten ei deittaile vaan keskittyy opintoihin ja työntekoon. Miksi kaikkien pitäisi pariutua alle kaksikymppisenä? Siinä on vasta muuttanut lapsuudenkodistaan pois, siinäkö pitäisi heti itse perustaa perhe?
Hassua ettet itsekään tajua pointtia.
Huomaatko mitä kirjoitit?
Yhdistit mielessäsi pariutumisen ja perheen perustamisen.
Kiitti että tuit näkemyksiäni. Noinhan se menee. Naisia alkaa pariutuminen (tavismiehen kanssa) kiinnostamaan vasta kun tätä tarvitaan perheen perustamiseen.
Mitä järkeä olisi sitten pariutua jos ei olisi tarkoituksena perustaa perhettä. Mukavampi han sitä on nuorena opiskella, matkustella ja päästä vapaasti luomaan uraa ilman että sinulla on pallo jalassa varaamassa kaikessa vastaan. Vasta kun se elanto ja ura on kunnossa kannattaa ryhtyä lisääntymään.
Tämä vastaus kertoo kaiken siitä miten naiset pariutumisen näkevät, ja mikä rooli betaelättäjillä on heidän elämässään.
Ei ihme että yli puolet pariskunnista eroaa, ja 80% tapauksista eron haluaa nainen.
Betamies on vain hyödyllinen idiootti joka ei kiinnosta naista pätkääkään silloin kun tämä ei ole tarpeellinen.
Hei Mies 29v + mitalie, lopeta jo nuo analysointisi naisten elämästä. Et tiedä siitä yhtään mitään, kirjoituksesi on ihan sitä itseään.
Ei olisikaan ollut, siksi aikuistuin, hankin kunnon ammatin ja työpaikan, ja odotin että parisuhdettakin on sen verran takana, että tunnen kunnolla lapseni isän. Oli lapsellekin jotakin tarjottavaa, eikä tuollainen "mut-ku-mä-haluun"- asenne kuten aloittajalla. Eikä lopputuloksena yksinhuoltajuus.
Vanhemmaksi on kypsä, kun ajattelee niinpäin, että mitä minulla on tarjota lapselle. 22-vuotiaalla ulisijalla hyvin vähän mitään hyvää vielä, henkistä tai aineellista.