Lue keskustelun säännöt.
Nuorten miesten asema
16.05.2018 |
Nuorista miehistä lähes 20% on pienituloisia, ja se on paljon se. Raaka tosiasia on se, ettei näillä 20% ole toivoakaan saada naista. Täten he eivät Saa lapsiakaan. 87% Alle 30 vuotiaista miehistä on lapsettomia.
Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä kun se mihin kiinnitetään huomiota on ettei palomiehiä sanottaisi palomiehiksi ja samaan aikaan valtavilla määrillä miehiä menee elämä täysin hukkaan.
Kommentit (746)
Olen itse nuori nainen, jonka elämäntilanne ei ole kaikkein paras. Elämäntavat on hakusessa (unirytmi huono, ruokavalio epäterveellinen, liian vähän liikuntaa), opinnot pitkittyneet tarpeettomasti, työtilanne epävarma, ulkonäkö hompsahtanut. Miessuhteetkaan ei oikein suju, kun miehet on lähinnä kiinnostuneita meikäläisestä panopuuna mutta eivät missään vakavassa mielessä.
Jos minä, nuori nainen, tulisin itkemään tänne, kuinka elämä on perseestä ja kukaan ei tykkää, mitä antaisitte neuvoksi? "Lakkaa valittamasta ja ota itseäsi niskasta kiinni", veikkaisin.
Tämän ohjeen haluaisin antaa myös kaikille onnettomille nuorille miehille. Voit joko jäädä surkuttelemaan näiden statsien varjoon tai pyrkiä aktiivisesti muuttamaan elämääsi parempaan suuntaan. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi. Kukaan ei käske tuhlaamaan opiskeluaikoja pelaamiseen, menemään opinto- ja työasioissa sieltä missä aita on matalin, unohtamaan terveellisiä elämäntapoja, tukeutumaan sosiaalisissa tilanteissa hiljaisen jurottajan rooliin jne.
Ihan samalla tavalla kukaan ei käske kaltaistani naisihmistä aloittamaan aamut kaurapuuron ja lenkkeilyn sijasta kokiksella ja vauva.fi:llä ja laatimaan yliopistoesseiden sijasta kantaaottavia päivityksiä Selviytyjät-jaksoista. Ihan itse täällä surkeutan asemaani yhteiskunnassa olemalla laiska ja saamaton.
Neuvoisin siis kaikkia nuoria, niin miehiä kuin naisia, ottamaan hyvä katse peiliin, jos asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Sinä itse olet loppujen lopuksi ainoa ihminen, joka kykenee kääntämään elämäsi parempaan suuntaan. Ei ehkä täydelliseen mutta parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, liittyvät hyvin oleellisesti yhteen varsinkin miesten kohdalla. Menestyneillä miehillä löytyy hyvin usein se vaimo ja pari lasta, syrjäytyneet miehet näitä asioita eivät pysty saavuttamaan.
Tulot ja lasten saanti korreloivat miesten parissa, ja vahvasti. Lähteitä löytyy kuukkeloimalla.
Ja yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevat miehet ovat järjestään kaikki naimisissa.
Minkä ikäisiä nämä satatonnia tienaavat miehet ovat? Ei taida olla kovin paljon alle kolmekymppisiä? Ei kaikkia kiinnosta opiskelu tai perheen perustaminen, kaverit ja vapaa-aika menee kaiken edelle.
Mitä ruikutat buu alapeukku - naisten asema on sorrettu.
Oon YLI opistossa ja nyt vain pitä pukeutua näin ja sanoa näin kuuluakseen joukkoon.
Kaikki kaveritkin tekee niin, ja ope.
Hyvä keskustelu. Itse kuulun tuohon ryhmään, tosin olen jo vanhempi. Minulla kävi nuorempana säkä ja sen aikainen kumppani tuli vahingossa raskaaksi. Lapsi pidettiin, ja nykyään poika asuu luonani. Olen matalapalkkaisella alalla töissä, ja mahdollisuutta saada naista ei ole. Tinderissä keskustelut ovat kerta toisensa jälkeen loppuneet siihen kun olen kertonut ammattini. Mutta se täytyy sanoa että onneksi onnistuin saamaan lapsen, elämäni olisi täysin merkityksetöntä ilman poikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hömshöms kirjoitti:
Olen itse nuori nainen, jonka elämäntilanne ei ole kaikkein paras. Elämäntavat on hakusessa (unirytmi huono, ruokavalio epäterveellinen, liian vähän liikuntaa), opinnot pitkittyneet tarpeettomasti, työtilanne epävarma, ulkonäkö hompsahtanut. Miessuhteetkaan ei oikein suju, kun miehet on lähinnä kiinnostuneita meikäläisestä panopuuna mutta eivät missään vakavassa mielessä.
Jos minä, nuori nainen, tulisin itkemään tänne, kuinka elämä on perseestä ja kukaan ei tykkää, mitä antaisitte neuvoksi? "Lakkaa valittamasta ja ota itseäsi niskasta kiinni", veikkaisin.
Tämän ohjeen haluaisin antaa myös kaikille onnettomille nuorille miehille. Voit joko jäädä surkuttelemaan näiden statsien varjoon tai pyrkiä aktiivisesti muuttamaan elämääsi parempaan suuntaan. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi. Kukaan ei käske tuhlaamaan opiskeluaikoja pelaamiseen, menemään opinto- ja työasioissa sieltä missä aita on matalin, unohtamaan terveellisiä elämäntapoja, tukeutumaan sosiaalisissa tilanteissa hiljaisen jurottajan rooliin jne.
Ihan samalla tavalla kukaan ei käske kaltaistani naisihmistä aloittamaan aamut kaurapuuron ja lenkkeilyn sijasta kokiksella ja vauva.fi:llä ja laatimaan yliopistoesseiden sijasta kantaaottavia päivityksiä Selviytyjät-jaksoista. Ihan itse täällä surkeutan asemaani yhteiskunnassa olemalla laiska ja saamaton.
Neuvoisin siis kaikkia nuoria, niin miehiä kuin naisia, ottamaan hyvä katse peiliin, jos asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Sinä itse olet loppujen lopuksi ainoa ihminen, joka kykenee kääntämään elämäsi parempaan suuntaan. Ei ehkä täydelliseen mutta parempaan suuntaan.
Sinä voisit ratkaista ongelmasi seuraavalla tavalla:
A) laske rimaa ja lakkaa katselemasta niitä tasokkaita miehiä joille kelpaat vain panopuuksi
B) syö terveellisemmin ja harrasta liikuntaa
Ja se oli siinä. Kelpaat työttömänä luuserinakin monille asiansa kunnialla hoitaneille miehille.
Miehet eivät ole noin onnellisessa asemassa. Pitäisikin jollain ilveellä kasvaa pituutta 15cm, ja lisäksi saada opinnot ja työkuviot kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on äidiksi, sinustakaan tuskin.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorista miehistä lähes 20% on pienituloisia, ja se on paljon se. Raaka tosiasia on se, ettei näillä 20% ole toivoakaan saada naista. Täten he eivät Saa lapsiakaan. 87% Alle 30 vuotiaista miehistä on lapsettomia.
Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä kun se mihin kiinnitetään huomiota on ettei palomiehiä sanottaisi palomiehiksi ja samaan aikaan valtavilla määrillä miehiä menee elämä täysin hukkaan.
Onko joku tehnyt tutkimuksen, kuinka moni mies ihan oikeasti haluaa lapsia alle kolmekymppisenä? Pariskunnista mies tuntuu olevan se, joka haluaa lykätä lastenhankintaa vuodeta toiseen "sitten myöhemmin". Näin oli omassa suhteessa ja kavereillakin, vain yksi mies oli halunnut lapset nuorena.
Eräs syy tähän on se että naiset viivyttävät pariutumista (sen luotettavan betan kanssa) viime hetkeen asti.
Miehet eivät ymmärrettävästi halua vihdoin naisen löydettyään siirtyä saman tien vauva-arkeen.
Taas joku ulisija harhoissaan kuvittelee, että naisilla on miehiä parveilemassa ympärillä valittavasti asti joka hetki. Voin kertoa, että ei ole. Jos ensin opiskelujen vuoksi joutuu muuttamaan toiselle puolelle Suomea ja sitten työpaikkojen perässä sinne sun tänne, ei siihen oikein mahdu vakiintunut seurustelu. Sitten, kun on löytänyt itselleen vakituisen asuinpaikan voi alkaa katsella mahdollisia kumppaneita vakavissaan. Se on ihan turha syyttää naista yhtään mistään, jos tämä vasta kolmekymppisenä rakastuu kunnolla.
Kuinka monta vuotta sinä olisit valmis seurustelemaan etäsuhteessa niin, että tapaisitte ehkä kerran kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot tasan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on äidiksi, sinustakaan tuskin.
:)
Aika monella 22-vuotiaalla naisella elämäntilanne on sellainen, että siinä ei pysty huolehtimaan lapsesta. Vauvan kanssa ei voi lähteä ulkomaille vaihtoon ja opintotuilla eläminen menee liian tiukaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet ovat nuoria ja heidän kannattaa opiskella itselleen jokin ammatti. Oma valinta on syrjään jääminen. Ei se cssän hakkaaminen äidin peräkamarissa anna valmiuksia elämään.
Kyllä se on oma valinta ehdottomasti. Itsekin päätin valita huonot geenini ja huonon tuurini, jotka ovat johtaneet sairauksiin, onnettomuuksiin ja kroonisiin kipuihin ja sitä kautta työelämästä ja naisista syrjäytymiseen.
T. Syrjäytynyt pitkäaikaistyötön, jonka terveydentila on täysin oma valinta
Luuletko, että lopuilla 20%lla on yhtä huono tuuri kuin sinulla? Väittäisin, että suurin osa olisi täysin kunnossa jos joskus nostaisi persauksensa penkistä ja olisi latkimatta kaljaa tai kolajuoma. Ikävää, että sinulla on kroonisia sairauksia, mutta taatusti olet vähemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.
Tai sitten ei deittaile vaan keskittyy opintoihin ja työntekoon. Miksi kaikkien pitäisi pariutua alle kaksikymppisenä? Siinä on vasta muuttanut lapsuudenkodistaan pois, siinäkö pitäisi heti itse perustaa perhe?
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorista miehistä lähes 20% on pienituloisia, ja se on paljon se. Raaka tosiasia on se, ettei näillä 20% ole toivoakaan saada naista. Täten he eivät Saa lapsiakaan. 87% Alle 30 vuotiaista miehistä on lapsettomia.
Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä kun se mihin kiinnitetään huomiota on ettei palomiehiä sanottaisi palomiehiksi ja samaan aikaan valtavilla määrillä miehiä menee elämä täysin hukkaan.
Onko joku tehnyt tutkimuksen, kuinka moni mies ihan oikeasti haluaa lapsia alle kolmekymppisenä? Pariskunnista mies tuntuu olevan se, joka haluaa lykätä lastenhankintaa vuodeta toiseen "sitten myöhemmin". Näin oli omassa suhteessa ja kavereillakin, vain yksi mies oli halunnut lapset nuorena.
Eräs syy tähän on se että naiset viivyttävät pariutumista (sen luotettavan betan kanssa) viime hetkeen asti.
Miehet eivät ymmärrettävästi halua vihdoin naisen löydettyään siirtyä saman tien vauva-arkeen.Taas joku ulisija harhoissaan kuvittelee, että naisilla on miehiä parveilemassa ympärillä valittavasti asti joka hetki. Voin kertoa, että ei ole. Jos ensin opiskelujen vuoksi joutuu muuttamaan toiselle puolelle Suomea ja sitten työpaikkojen perässä sinne sun tänne, ei siihen oikein mahdu vakiintunut seurustelu. Sitten, kun on löytänyt itselleen vakituisen asuinpaikan voi alkaa katsella mahdollisia kumppaneita vakavissaan. Se on ihan turha syyttää naista yhtään mistään, jos tämä vasta kolmekymppisenä rakastuu kunnolla.
Kuinka monta vuotta sinä olisit valmis seurustelemaan etäsuhteessa niin, että tapaisitte ehkä kerran kuukaudessa?
Mistähän se johtuu, että sinulla ei ole ympärilläsi parveilemassa miehiä? Älykkyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.
Minulla on sinulle uutinen, en tiedä onko tämä sinun näkökulmastasi hyvä vai huono: 21-vuotias voi deittailla yhtä miestä ja perustaa perheen toisen kanssa, mutta kumpikaan heistä ei ole alfa. Ne 21-vuotiaat alfatkin nimittäin kypsyvät ja haluavat perheen, mutta ehkä eri naisen kanssa. Ei ole olemassa mitään mystistä betamiesten legioonaa, joka tässä vaiheessa tulee "markkinoille", kyllä ne 30-vuotiaaksi saakka yksin olleet pysyvät yksin jatkossakin, ja ne seksi- ja parisuhdekokeneet "alfat" sitoutuvat kun tuossa iässä siihen alkavat olla kypsiä.
Noin se meni oman poikani ja hänen kavereidensa kohdalla, noin 28-vuotiaasta alkaen ovat yksi toisensa jälkeen vakiintuneet, ja ovat kaikki nimenomaan niitä nuoria miehiä, joilla on ollut erinäisiä tyttöystäviä kuvioissa jo toisen asteen oppilaitoksesta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa haastateltiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtajaa joka totesi poikien koulumenestyksestä, että jos tytöt pärjäisivät yhtä huonosti, kyse olisi kansallisesta skandaalista.
Ja nää vastaukset kuvaa hyvin asenteita miehiin ja menestymiseen yhteiskunnassa.
Niinpä..nyt on vain päätetty , että satsataan kaikki paukut naisiin, että näyttäisi hyvältä ja tasa-arvoiselta ulospäin.
Suomessa on tasan samat mahdollisuudet koulunkäyntiin niin tytöillä kuin pojilla kun. Onko se muka tyttöjen vika, jos poikia ei koulunkäynti kiinnosta. Osa syystä tietty menee vanhempien piikkiin, jotka paapominen poikiaan ja eivät edes odota koulumenestys tämä heiltä. Tytöiltä vaaditaan aina enemmän. Itsellä on vuoden ikäerolla tytär ja poika. Tytär menestyy koulussa loistavasti ja osaa itse hoitaa kouluasiat ja läksyt. Pojan kanssa on kuin kivirekeä vetäisi perässään ja kokoajan saa potkia eteenpäin. Pojalla ei vaan ole motii. Tämä on sääli, sillä hän on vähintään yhtä fiksu kuin siskonsa, muttei vaan kiinnosta panostaa omaan tulevaisuuteen. Voin vaan kuvitella miten käy niille pojille, joiden vanhemmat ei panosta koulutukseen aikaa ja vaivaa.
heh heh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorista miehistä lähes 20% on pienituloisia, ja se on paljon se. Raaka tosiasia on se, ettei näillä 20% ole toivoakaan saada naista. Täten he eivät Saa lapsiakaan. 87% Alle 30 vuotiaista miehistä on lapsettomia.
Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä kun se mihin kiinnitetään huomiota on ettei palomiehiä sanottaisi palomiehiksi ja samaan aikaan valtavilla määrillä miehiä menee elämä täysin hukkaan.
Onko joku tehnyt tutkimuksen, kuinka moni mies ihan oikeasti haluaa lapsia alle kolmekymppisenä? Pariskunnista mies tuntuu olevan se, joka haluaa lykätä lastenhankintaa vuodeta toiseen "sitten myöhemmin". Näin oli omassa suhteessa ja kavereillakin, vain yksi mies oli halunnut lapset nuorena.
Eräs syy tähän on se että naiset viivyttävät pariutumista (sen luotettavan betan kanssa) viime hetkeen asti.
Miehet eivät ymmärrettävästi halua vihdoin naisen löydettyään siirtyä saman tien vauva-arkeen.Taas joku ulisija harhoissaan kuvittelee, että naisilla on miehiä parveilemassa ympärillä valittavasti asti joka hetki. Voin kertoa, että ei ole. Jos ensin opiskelujen vuoksi joutuu muuttamaan toiselle puolelle Suomea ja sitten työpaikkojen perässä sinne sun tänne, ei siihen oikein mahdu vakiintunut seurustelu. Sitten, kun on löytänyt itselleen vakituisen asuinpaikan voi alkaa katsella mahdollisia kumppaneita vakavissaan. Se on ihan turha syyttää naista yhtään mistään, jos tämä vasta kolmekymppisenä rakastuu kunnolla.
Kuinka monta vuotta sinä olisit valmis seurustelemaan etäsuhteessa niin, että tapaisitte ehkä kerran kuukaudessa?
Mistähän se johtuu, että sinulla ei ole ympärilläsi parveilemassa miehiä? Älykkyydestä?
Varmaan siksi, että olen jo reilusti päälle viisikymppinen. Ei niitä miehiä parveillut nuorempanakaan enkä muista, että ystävillä olisi ollut sen kummempaa. Parikymppisenä minulla oli mielessä ihan muut asiat kuin parisuhde ja lapset. Lapsia en siihen aikaan halunnut ollenkaan ja haaveissa oli päästä ulkomaille töihin.
Kuinka monta vuotta sinä olisit valmis seurustelemaan etäsuhteessa niin, että tapaisitte ehkä kerran kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
ttttttttttt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Ja miksi se puoliso löytyy vasta kun on koulutus, työpaikka ja valmius perheenisäksi?
Vastaus: alfa-beta-kuvio.
Prime 21v nainen deittailee alfoja, beta kiinnostaa vasta kun sellaiselle on tarvetta.Tai sitten ei deittaile vaan keskittyy opintoihin ja työntekoon. Miksi kaikkien pitäisi pariutua alle kaksikymppisenä? Siinä on vasta muuttanut lapsuudenkodistaan pois, siinäkö pitäisi heti itse perustaa perhe?
Hassua ettet itsekään tajua pointtia.
Huomaatko mitä kirjoitit?
Yhdistit mielessäsi pariutumisen ja perheen perustamisen.
Kiitti että tuit näkemyksiäni. Noinhan se menee. Naisia alkaa pariutuminen (tavismiehen kanssa) kiinnostamaan vasta kun tätä tarvitaan perheen perustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Arvot tasan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on isäksi, aloittajasta tuskin.
Kouluttautuu, menee töihin, ja kun oikeasti aikuistuu, löytyy se puolisokin.
Nuoruudesta parantaa aika. Mikä ihmeen vimma on hankkia lapsia, kun henkisesti on vielä ihan keskenkasvuinen? 22 vuotiaana harvasta on äidiksi, sinustakaan tuskin.
:)
Aika monella 22-vuotiaalla naisella elämäntilanne on sellainen, että siinä ei pysty huolehtimaan lapsesta. Vauvan kanssa ei voi lähteä ulkomaille vaihtoon ja opintotuilla eläminen menee liian tiukaksi.
Ulkomaille vaihtoon, siinä vasta yleinen ja pakollinen "elämäntilanne".
Vierailija kirjoitti:
Elämässä menestyminen ja seksi/lastensaanti ovat aivan toisistaan riippumattomia asioita.
Eivät tosiaankaan ole. Sairaus, köyhyys ja yksinäisyys (ei lapsia) tulevat usein yhdessä paketissa miehillä. Olet aika tietämätön ihan perusasioista?
Eräs syy tähän on se että naiset viivyttävät pariutumista (sen luotettavan betan kanssa) viime hetkeen asti.
Miehet eivät ymmärrettävästi halua vihdoin naisen löydettyään siirtyä saman tien vauva-arkeen.