Onko nuoresi ollut kielikursseilla esim. Britanniassa tai Maltalla?

Olin itse, mutta sellaisella kesäkurssilla, ettei järjestetty omaa opetusta meille, eli vähän kuin vaihdon ja kielikurssin sekoitus, koska kyseessä oli saksan kieli eli pienempi kohderyhmä ja todella eritasoiset opiskelijat (jollain 9v takana, jollain toisella 2v). Mitään huippukielitaitoa ei siis vaadittu. Olen kuitenkin lukenut, että EF:än ja muiden "kielikurssit" ovat lähinnä samanlaista verkostoitumista ja matkailua kalliilla hintalapulla ja kielikurssiksi naamioituna.

Hain SSYL:n kautta, eli kuukauden oleskelu ei "pakosta" maksanut minulle mitään muuta kuin 100e toimistomaksun ja lennot ja matkakohteessa junaliput ja bussit. Ruokarahaa isäntäperhe ei huolinut. Arvelisin, että kuukauden aikana käytin rahaa kaikkiaan 300e sisältäen matkat paikan päällä. Rahaa meni mm. tuliaisiin, vaatekauppoihin, omiin ruokaostoksiin kun kävin yksin jossain, herkkuihin... 

Itse olin Maltalla ja oli sellainen bilereissu, että omaa muksua en päästä. Opetusta muutama tunti päivässä, sitten rantsussa oloa. Illat lähinnä baarissa. Rahaa meni aika paljon. Oli kyl kivaa.

Ei ole ollut enkä ole itsekkään. Onko siitä apua työttömälle työnhaussa? En ole mies muistiin käyttänyt muuta kuin suomea ja oma kielitaito on rappeutunut. Vai tuleeko siitä itku ja hampaiden kiristys jos työttömänä lähden ulkomaille kieltä oppimaan?

Olin itse 3 viikkoa Briteissä kun pääsin 9. luokalta. Väärennetyillä henkkareilla pubeihin, salapulloja viinaa, joka ilta humalassa ja neitsyys meni... :D Mutta kielitaito kyllä parani! ;) 

Minun lapsi oli Jenkeissä. Rahaa paloi, kyllä, mutta maailma on tehty meille kulutettavaksi. Ihanaa kun tietää että lapsesta tulee matkusteleva, ulkomaita koluava optimisti. Kyllä ne Amerikkalaiset meille hommaa öljyä jotta voidaan vaan lennellä lentokoneilla ympäri maapalloa, matkustella. Ensiksi tietysti ollaan haettu Yliopistosta korkea koulutus egon tueksi. Matkustelu meille, ah ah ah, optimisteille tarkoittaa että lennetään paikasta A paikka B, näkemättä mitään siltä väliltä, vain polttaen suunnattomia määriä öljyä matkalla, toki me näemme silloin tällöin lentokoneen ikkunasta pienen topografisen vilauksen mantereesta, mutta sillä ei meille ole väliä, meidän ajatukset ovat sosiaalisessa mediassa. On niin ihana laittaa kuvia tästä elämän tyylistä ja kerätä kehuja kuin kukkasia kesäniityllä. 

Olin itse aikoinaan Brightonissa EF:n kielimatkalla, olipa se vapauttava kokemus tiukkis-uskovaisen kodin lapselle. Tuli biletettyä, sekstailtua jne. Enkä vieläkään kerta kaikkiaan ajattele että siinä oli yhtään mitään pahaa. En kadu mitään todellakaan.

Oma tytär oli viime kesänä Torquayssä ja epäilemättä hänellä oli samantapainen matka, vaikkei sitä minulle kertoisikaan ;) 

Kävin itse Maltalla kielikurssin v 2009 ollessani 14 ja Saksassa 2006 ollessani 11 . Suosittelen ehdottomasti isäntäperhettä ja kv-kurssia, tulee puhuttua paljon enemmän kieltä kuin pelkässä suomiryhmässä kun asuu hotellihuoneessa suomalaisten kanssa.

Maltalla olin kolme viikkoa kaverin kanssa, ylimmässä tasoryhmässä. Oli ihan hauskaa ja kielitaito kehittyi. Osa kai rellesto baareissa mutta ei meitä kiinnostanut. Oltiin kyllä leffassa kerran mistä tultiin kotiin vasta klo 12 jälkeen yöllä. :D Rahaa meni noin 450 (siellä sai kolme ruokaa päivässä jo isäntäperheessä). Kävimme myös kaksisteen pääkaupungissa matkalla.

Saksassa olin kaksi viikkoa ja rahaa meni ehkä 200€? Se oli koulumme järjestämä matka, paljon tiukemmat säännöt koska oltiin niin nuoria ja siellä oli myös täysihoito. Kaikki kulut kuuluivat matkan hintaan Hauskaa kyllä oli. Muistaakseni yhtenä iltapäivänä päästiin keskenämme ostoskeskukseen hengailemaan ja opettajat menivät kahvilaan (joka oli myös ostoskeskuksessa), muuten liikuttiin aina ryhmässä.

Ne on kyllä mahtavia bilekursseja. Kyllä siellä oppii käyttämään kaikkia kieliä:)

Tyttö oli pari viikkoa englannin intensiivikurssilla Oxfordissa. "Isäntäperhe" olikin eronnut yksinäinen rouva jolla oli monta koiraa. Asunnossa oli kolme opiskelijaa jotka saivat aamupalaksi sandwichejä ja joka ikinen ilta spagettia ja tölkkitomaattikastiketta.

Tyttö kulutti välipaloihin, ruokaan ja matkalippuihin 25 - 30 euroa per päivä. Bileitä ja discoja oli joka päivä.

Tytön englanninkielen taito ei parantunut yhtään.

Ei kai kukaan oikeasti luule että noilla kieltä oppii? Liian lyhyt aika siihen. Vähän rohkeammin voi kyllä oppia puhumaan sillä kielitaidolla, jonka jo omaa.

Pääasia tuolla kai onkin oikeasti nuoren itsenäistyminen, kokemus itse maailmalla pärjäämisestä, hauskanpito ikäistensä kanssa ja tätä kautta ehkä itseluottamuksen lisääntyminen. Itse olin aikoinani tosi ujo ja arka ja pelkäsin kaikkea uutta, mutta mua jaksoi pitkään rohkaista se että ajattelin että ei hemmetti, pärjäsinhän minä itse ulkomaillakin jo 16-vuotiaana, pystyn muuhunkin!

Toki nyt 2010-luvulla kieliä oppii muillakin tavoilla kunhan vähän katselee ympärilleen.

Oon huomannut että lukion 1. tai 2. luokkalaiselle tulee monenlaisia kielikurssimainoksta ja demiä lukemalla matkakuume kasvaa entisestään.

2500 euroa parista viikosta on iso raha. Joku oppii.. minä en. Mutta kokemus karttuu. Muistan kyllä että neitsyys siellä lähti. Sen jälkeinen viikko olikin pelkkää panoa :)

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut enkä ole itsekkään. Onko siitä apua työttömälle työnhaussa? En ole mies muistiin käyttänyt muuta kuin suomea ja oma kielitaito on rappeutunut. Vai tuleeko siitä itku ja hampaiden kiristys jos työttömänä lähden ulkomaille kieltä oppimaan?

Mikset hanki englanninkielistä kirjeenvaihtokaveria? Voit tehdä jo itseksesi paljon kun luet englanninkielisiä lehtiä jne. Kirjeenvaihto johtaa nopeasti skypettämiseen ja siinähän kielitaito karttuu ilman kurssia. Googlaa international penpals.

Valitaanko kotiintuloaikoja ja alkoholinkäyttöä nykyään tarkemmin?

En kyllä meinaa uskaltaa päästää omaani kielikurssille, jos on samanlaista ravintoloissa käymistä kuin omalla kurssillani 80-luvulla.

Nykyään on vielä näitä muista maista tulleitakin niin paljon. Koen, että on turvattomampaa. Mitä mieltä olette?

Olin itse brightonissa. Juotiin paljon. Löytyi paikallinen poikaystävä. Jostain tasokokeesta sain lähtiessä huonommat pisteet kuin tullessa. Mutta kivaa Oli!

Olin itse Oxfordissa. Meitä oli kaksi tyttöä, toinen karkaili öisin bilettämään, minä olin hissukkatyttö joka tuli kotiin kahdeksalta. En juonut tippaakaan alkoholia. Eli enemmän se on siitä nuorestasi kiinni kuin matkasta, arka nörtti on arka nörtti ulkomaillakin. Ruoka minun perheessäni oli todella hyvää, enkä joutunut käyttämään omaa rahaa välipaloihin. Taso kuitenkin vaihteli, osalla oli noita kurjia kokemuksia. 

Oli ihana matka, kielitaitoni nousi tasokokeessa toiseksi parhaasta parhaaseen eli edistystä oli tapahtunut vaikken päntännyt eikä läksyjä ollut. Kulttuuri ja uudet kokemukset olivat se juttu, mikä jäi käteen, minkä lisäksi tapasin erityisen hyvän kaverin kielikurssilla, joka on pysynyt läheisenä kahdeksan vuotta. 

Mä olin Jerseyn saarella, 80-luvun lopulla.

Kielitaito koheni kovasti, samoin muut taidot ;-)....

Jatkuvaa biletystä se oli, ihan mahtavat 3 viikkoa!!!

Itse olin Maltalla kahden kaverin kanssa isäntäperheessä. Kyllähän siellä kaikennäköisiin bileisiin osallistuttiin, mutta me ei esim. juotu alkoholia. Hauskaa oli mutta ei toilailuja. Mahdollisuudet niihin toki on, eli riippuu nuoresta. Rahaa meni lähinnä rannalla syötävän/juotavan ostamiseen (lounaspakkaukset saatiin isäntäperheestä mukaan) ja Vallettassa käydessä shoppailuun.