Miksi lapsena/nuorena lupaavasta ihmisestä tulee nuorena aikuisena saamaton?
Kommentit (48)
Masennus tuhoaa toimintakyvyn varsin tehokkaasti.
Sitä vain huomaa päätyneensä vastaamaan nolla-aloitukseen mammapalstalle. Eihän tämä kivaa ole!
Sanotaan että yhdeksikön keskiarvo nuoruusiän mutta yliopisto jää sitten kesken ja alkaa haahuilla?
Elämä tulee ja lyö - liian moni sanoo, ettei sinusta kuitenkaan ole, ei se kuitenkaan kannata. Niin minulle kävi.
Pitää ottaa rennosti. Sit jos huomaa, ettei riitä johonkin vaativiin hommiin, niin alkaa rentoutua, kun vaikka tavallisiin terveydenhoitaja/sairaanhoitaja/tradenomi-töihin ja elämään riittää pelkkä laiskottelu ja se, että aivot käy puoliteholla.
Mulla kävi näin. Oikeastaan nuorisopsykiatrian osastolta se alamäki alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä tulee ja lyö - liian moni sanoo, ettei sinusta kuitenkaan ole, ei se kuitenkaan kannata. Niin minulle kävi.
Ja pahinta siis oli, että uskoin niitä. Ei olisi pitänyt. Oma moka.
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuhoaa toimintakyvyn varsin tehokkaasti.
Millainen ihminen sitten masentuu? Mitä siinä tapahtuu?
Mulla kaikki alko siitä kun jäin työttömäksi ja työkkäri lätkäsi karenssin. Minä heittäydyin sohvalle ja sille tielle olen jäänyt.
Itse mietin kahta syytä lähipiiriä ajatellen.
Ensin se, että polttaa itsensä loppuun jo joidenkin lukion kurssikokeiden kanssa, joilla ei sinänsä edes ole mitään merkitystä myöhemmän elämän kannalta.
Toinen se, että lapsena ja nuorena on tottunut siihen suoritustahtiin jonkun ulkopuolisen, tyypillisesti vanhemman, painostuksesta. Kun siitä sitten varttuu, itsenäistyy ja yhtäkkiä tajuaa olevansa omillaan ja saavansa tehdä mitä tykkää ilman vanhemman niskaan hönkimistä, ote alkaa lipsua. Yhdelle tuntemalleni kävi näin. Hän ei vain ollut ennen kunnolla kokenut, millaista rento elämä voi olla, ilman että on kokeita kerran viikossa ja harrastus viitenä iltana ja osa-aikatyötä viikonloppuisin.
Olin lahjakas mutta en koskaan oppinut tekemään töitä päästäkseni paremmalle tasolle.
Sairaudet syöksi minut huipulta pohjalle.
Kun saa kaiken tarvitsemansa tekemättä mitään, ei ole motivaatiota kouluttautua. Kapitalismi on ansa: houkutellaan ottamaan asuntolainaa, koska se on normaalia. Laina pitääkin sitten maksaa töitä tehden tai joutuu luopumaan kodistaan. Sitten jäädään eläkkeelle ja huomataan, että elämä meni jo ja tekohymy kasvoilla eletään onnellista vanhuutta. Kelan tuilla vuokra-asunnossa kunnollisena asukkaana ei tätä ongelmaa ole ja voi tietää ikääntyessä, että ei ole käyttänyt elämäänsä muiden palveluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuhoaa toimintakyvyn varsin tehokkaasti.
Millainen ihminen sitten masentuu? Mitä siinä tapahtuu?
Toivo katoaa - pahinta on, jos on alusta alkaen ns. epätoivoinen ja tarttuu toisten ihmisten luomaan väärään toivoon. Masennus voi tulla ihan kenelle tahansa - yleensä kylläkin realisteille ja niille, jotka käsittävät ns. suuren kuvion.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että yhdeksikön keskiarvo nuoruusiän mutta yliopisto jää sitten kesken ja alkaa haahuilla?
Yhdeksikön keskiarvo jossain peruskoulussa tai lukiossa ei todellakaan tarkoita välttämättä minkäänlaista lahjakkuutta tai älyä. Ehkä tuollainen henkilö on vaatinut aina itseltään paljon (joutui tekemään paljon töitä tuonkin keskiarvon eteen) ja sitten ei vaan enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että yhdeksikön keskiarvo nuoruusiän mutta yliopisto jää sitten kesken ja alkaa haahuilla?
Yhdeksikön keskiarvo jossain peruskoulussa tai lukiossa ei todellakaan tarkoita välttämättä minkäänlaista lahjakkuutta tai älyä. Ehkä tuollainen henkilö on vaatinut aina itseltään paljon (joutui tekemään paljon töitä tuonkin keskiarvon eteen) ja sitten ei vaan enää jaksa.
Tämä ei liittynyt kysymykseen mitenkään. Henk.koht arvio ysin keskiarvosta on lupaava. Jos haluat lisäyksen niin oppi lukemaan neljävuotiaana ja ysien eteen pläräsi hieman kirjaa edellisenä iltana.
Minulle kävi näin. Masennus sai luovuttamaan elämästä ja itselleni sopimattomat masennuslääkkeet sealed the deal. Toimintakyky putosi nollaan.
Mä olen varmaan tällainen tapaus. Ei vaan ole sellaista sisäistä halua mitään ihmeempää tavoitella, tavallinen elämä riittää.