ADD/ADHD:n toteaminen aikuisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijaterveydenhuollon kautta lääkäriin. Tutkimukset vievät kauan.

Juuri tuo pitkä prosessi jarruttaa. Pelkään, että lukuisten tutkimusten ja lääkärikäyntien myötä todetaan, että olen vain laiska paska.

ap

Ymmärtääkseni sillä poissuljetaan samankaltaista oireilua aiheuttavat sairaudet.

Mitähän ne muut sairaudet voisivat olla..? 

ap

"Masennustila, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, päihteiden väärinkäyttö, skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö saatetaan sekoittaa helposti tarkkaavaisuushäiriöön."

wikipediasta...

Nämä on kyllä täyttä utopiaa, skitsofreniaa ei kyllä todellakaan helposti sekoiteta tarkkaavaisuushäiriöön. Jos joku skitsofreenikkolla vahingossa diagnosoikin tarkkaavaisuushäiriön niin koko lääkärin pätevyyttä voi tämän jälkeen kyllä kyseenalaistaa.

Mutta tietoa siitä, onko AP tarkkaavaisuushäiriöinen ei ole. Myös AP kuvailee vain tiettyjjä oireita, jotka sopivat juuri ADD:n, mutta voi hyvinkin jättää kertomatta muita oireita, jotka eivät sopisi. Usein henkilöt, jotka toivovat saavansa tietyn diagnoosin keskittyvät kertomaan juuri niitä oireita, jotka on tässä halutussa diagnoosissa ja jätetään ne muut mainitsematta. 

Samanlaisia oireita voi siis olla skitsofreniaa ja tarkkaavaisuushäiriötä sairastavilla ja kaikki skitsofreniaa sairastavat eivät ole jatkuvasti harhakuvia kuulevia ja ääniä kuulevia. 

Tottakai ap kertoo tässä oireita, jotka ovat oleellisia diagnoosille. Eipä me täällä olla häntä diagnosoimassa. Tiedän erään skitsofreenikon. Olen tuntenut hänet ennen diagnoosia jo. Häntä ei kyllä todellakaan voinut erehtyä luulemaan tarkkaavaisuushäiriöiseksi. Eiköhän lääkärit kuitenkin sen verran perehtyneitä ole. 

Tiedät yhden skitsofreenikon ja täten kaikki skitsofreenikot ovat samanlaisia. 

Ideana tuolla maininnalla taisi kuitenkin olla, että kun tarkastellaan tarkkaavaisuushäiriötä, silloin pitää poissulkea myös muut mielenhäiriöt/sairaudet kuten skitsofreenikot, joilla myös esiintyy tarkkaavaisuushäiriötä. Myös masentuneilla on sitä. Skitsofreenikkoja ja masentuneita on eritasoisia. Olet fiksahtanut nyt jotenkin siihen että lääkäri määrittelisi tarkkaavaisuushäiriöisen skitsofreenikoksi, kuin että kyse oli kaikkien samankaltaisten oireiden omaavien häiriöiden/sairauksien poissulkeminen. 

Ihan vastasin vain tähän viestiin, jossa puhuttiin skitsofreniasta. Yleensä masennus ja ahdistus kyllä poissuljetaan tutkimuksissa. Olikohan n. puolimiljoonaa masennuslääkkeiden syöjää Suomessa, joten voi olla tähän porukkaan mahtuvan myös oikeasti diagnosoimattomia ADHD- tapauksia. ADHD:n liitännäisoreina on monesti masennusta ja ahdistusta, varsinkin hoitamattomana. Voi olla, kun keskitytään ADHD:n eli primaarioireeseen niin saadaan samalla ahdistusta ja masennustakin lievennettyä. Masennusta ylidiagnosoidaan Suomessa toisin kuin aikuisiän ADHD:ta. Olen itse ollut julkisella puolella ADHD epäilyjen takia ja sain vastaukseksi, että kyseessä on masennus ja sain ensimmäisellä kerralla jo masennuslääkkeet kouraan. Ihmettelein tätä kuitenkin, kun mielialassani ei ollut mitään vikaa. Myöhemmin selvisi sitten totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän oireita pitäisi olla läpi elämän mutta yleensä varsinkin naisilla ne alkavat todenteolla haitata elämää vasta aikuisiällä. Kannattaa katso Areenasta dokumentti ADHD:sta, oliskohan viime maanantaina julkaistu. Todella hyvin asiaa avaava. Siinä  nimenomaan keskitytty aikuisten ADHD:n. Kuinka usein nimenomaan naiset, ADD:stä kärsivät jäävät lapsena diagnosoimatta, kun olivat lähinnä vain hajamielisiä haaveilijoita, esim. koulu saattoi kuitenkin sujua hyvin. Mutta esim. yliopistoon tms. siirryttäessä elämästä ei tulekaan enää mitään, kun pitäisi opiskeluiden lisäksi saada kaikki muutkin asiat hoidettua. Usein ADD diagnosoidaan virheellisesti esim. masennukseksi tai ahdistukseksi. 

Dokumentissa oli eräs nainen, joka oli lääkäri ja "silti" ADHD- tapaus. Tästä hän kuulemma saa usein kommentteja, ihmiset epäilevät, miten voi olla mahdollista kärsiä ADHD:sta mutta olla silti lääkäri. 

Kaikenlaiset uskomukset, kun edelleen pitävät pintansa,  kuinka  ADHD jotenkin vaikuttaisi älykkyyteen tai siitä kärsivät vain ylivilkkaat pojat. Itse asiassa on tutkittu ADHD- ihmisten olevan usein keskimääräistä älykkäämpiä ja luovempia. 

Itse asiassa tuo dokumentti sai taas pohtimaan asiaa. Yllätyin myös siitä perheenäidistä, joka oli aiemmin hieman naureskellut koko diagnoosille, saikin sen itse kuvausten loputtua.

ap

Kannattaa ehdottomasti mennä tutkimuksiin. Suosittelen yksityistä, jos rahaa on. Millaisia muita oireita sulla on? 

Valitettavasti minulla ei ole varaa yksityiseen, koska olen opiskelja vielä useamman vuoden.

Muita oireita... Suurimmat ongelmat liittyvät toiminnanohjauksen haasteisiin, jotka vaikeuttavat opiskelua. Myöhästelen jatkuvasti, jätän asiat viime tippaan, suunnittelen asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti (turhaan), unohtelen asioita, kirjoitan muistilappuja, mutta en muista tarkistaa niitä, minun on vaikea keskittyä jos on yhtään häiriötekijöitä.

Julkisella saat ihan tarpeeksi hyvän hoidon. Ehkä paremmankin, koska tuskin saat lääkkeitä vain kokeiltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Menin yksityiselle psykiatrille ja kerroin ongelmistani. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole tarvetta mitään diagnosoida sen enempää, vaan voidaan aloittaa kokeilu ADHD-lääkkeellä. Jos saan siitä apua elämän ongelmiini, voin jatkaa sen syömistä, olipa kyse ADHD:sta tai ei. Jos taas apua ei tule, niin sitten täytyy etsiä muunlaista hoitoa, esim. psykoterapiasta. 

Mulle lääkehoito oli ihan ihme, muutuin ihan toiseksi ihmiseksi. Ei ollut enää pakkomielteistä halua impulsiiviseen käytökseen (esim. alkoholin liian usein juominen vaikka olisin päätätnyt etten juo), sain pidettyä kiinni aikatauluistani ja suunnitelmistani ensi kertaa elämässäni, avaimet ei ollut joka aamu hukassa eikä laskut maksamatta kun ei vaan muista...

Miten tuollaisen psykiatrin löytää, joka määrää lääkkeitä? En haluaisi tuhlata aikaa enkä myöskään syödä turhaan mitään läääkkeitä, vatsinkaan masennus. Tuo olis just hyvä tapa kokeilla auttaako vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin yksityiselle psykiatrille ja kerroin ongelmistani. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole tarvetta mitään diagnosoida sen enempää, vaan voidaan aloittaa kokeilu ADHD-lääkkeellä. Jos saan siitä apua elämän ongelmiini, voin jatkaa sen syömistä, olipa kyse ADHD:sta tai ei. Jos taas apua ei tule, niin sitten täytyy etsiä muunlaista hoitoa, esim. psykoterapiasta. 

Mulle lääkehoito oli ihan ihme, muutuin ihan toiseksi ihmiseksi. Ei ollut enää pakkomielteistä halua impulsiiviseen käytökseen (esim. alkoholin liian usein juominen vaikka olisin päätätnyt etten juo), sain pidettyä kiinni aikatauluistani ja suunnitelmistani ensi kertaa elämässäni, avaimet ei ollut joka aamu hukassa eikä laskut maksamatta kun ei vaan muista...

Miten tuollaisen psykiatrin löytää, joka määrää lääkkeitä? En haluaisi tuhlata aikaa enkä myöskään syödä turhaan mitään läääkkeitä, vatsinkaan masennus. Tuo olis just hyvä tapa kokeilla auttaako vai ei.

Voivat antaa ensimmäisellä kerralla ennen virallisia tutkimuksia kokeiltavaksi jos on selvää aihetta ADD/ADHD:n epäilyyn, mutta eivät määrää sitä yhtä purkkia enenpää jos ei ole käynyt niissä itse testeissä. Maksavat yksityisellä hyvällä tuurilla about 300e kaikki käynnit yhteensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijaterveydenhuollon kautta lääkäriin. Tutkimukset vievät kauan.

Juuri tuo pitkä prosessi jarruttaa. Pelkään, että lukuisten tutkimusten ja lääkärikäyntien myötä todetaan, että olen vain laiska paska.

ap

Ymmärtääkseni sillä poissuljetaan samankaltaista oireilua aiheuttavat sairaudet.

Mitähän ne muut sairaudet voisivat olla..? 

ap

ADHD/ADD ei ole persoonallisuushäiriö vaan neurobiologinen oireyhtymä. ADHD/ADD ihmiset ovat usein visuaalisia oppijoita. Itse pystyin hahmottamaan kokeissa kysytyt asiat pelkästään muistelemalla miltä joku kaava näytti. Keskityin tunneilla paremmin jos piirsin samalla. Joskus muistin aivan järjettömiä nippelitietoja kuten vuosilukuja. Oli sanomattakin selvää, että isot kirjatentit olivat bravuurini.

ADHD/ADD ihmisten etuotsalohkon dopamiinitoiminta on havaittu erilaiseksi kuin muilla. Se mitä Maslow ei riittävästi korostanut tarvehierarkiassaan, on ihmisen tarve tuntea olevansa elossa. Robbie Williamsin sanoin i want feel real life running true my veins.

Suosittelen Thom Hartmanin kirjaa "Beyond ADD, hunting for reasons in the past & present. Kirjassa tuodaan esille myös mielenkiintoinen näkökulma miten metsästyskulttuurissa ADD piirteisyys oli hyöty ja keräilykulttuurissa ADD piirteinen turhautui.

Vierailija kirjoitti:

Menin yksityiselle psykiatrille ja kerroin ongelmistani. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole tarvetta mitään diagnosoida sen enempää, vaan voidaan aloittaa kokeilu ADHD-lääkkeellä. Jos saan siitä apua elämän ongelmiini, voin jatkaa sen syömistä, olipa kyse ADHD:sta tai ei. Jos taas apua ei tule, niin sitten täytyy etsiä muunlaista hoitoa, esim. psykoterapiasta. 

Mulle lääkehoito oli ihan ihme, muutuin ihan toiseksi ihmiseksi. Ei ollut enää pakkomielteistä halua impulsiiviseen käytökseen (esim. alkoholin liian usein juominen vaikka olisin päätätnyt etten juo), sain pidettyä kiinni aikatauluistani ja suunnitelmistani ensi kertaa elämässäni, avaimet ei ollut joka aamu hukassa eikä laskut maksamatta kun ei vaan muista...

Hyvä kuulla että psykiatrikin voi määrätä noita lääkkeitä, luulin että vain neurologit. Pitikö diagnoosi kuitenkin saada jotta sait jatkettua lääkitystä? Kuinka monta kertaa sinun piti käydä psykiatrilla, testeissä jne ja mitä kaikki tämä yhteensä kustansi? 

Olen itse vihdoin päättänyt hakeutua asiantuntijan pakeille koska tuntuu että töissä vastuiden ja tehtävien lisääntyessä en pysty enää pitämään pakkaa kasassa ja keskittymään mihinkään. Kouluaikana oli samat ongelmat mutta koska tahdin pystyi itse määräämään niin pääsin rimaa hipoen kursseista läpi, tosin kauan se kesti. Itselläni ei ole impulsiivisuutta tai tavaroiden hukkaamista, mutta ajatus harhautuu pienimmästäkin ärsykkeestä, keskustelujen yksityiskohdista tai kirjan sivuista ei tunnu jäävän mitään päähän ekalla kerralla, enkä pysty pitämään kiinni suunnitelmista ja tavoitteista.

Nuo yksityisen hinnat vaan hirvittää, etenkin kun ei tiedä kuinka monta kertaa siellä pitää käydä jne. Julkiselle taas en viitsisi jonotella kun haluaisin apua mahdollisimman pian, ongelmat on alkanut jo aiheuttamaan masennusta.

Oma mieheni sai ADHD-diagnoosin vasta joskus aikuisiällä. Ongelmana oli juurikin se, että monta koulutusta oli jäänyt kesken siksi, että elämänhallintataidot ja keskittymiskyky olivat olemattomia.

Prosessi oli kuulemma pitkä ja raskas, ja erityisesti hoidon alkuunsaaminen oli hankalinta. Jostakin syystä aikuisten ADHD:ta ei hirveästi haluta käsitellä. No, kun hän viimeinkin pääsi hoitoon, niin käytiin varmaan lähes vuoden verran läpi suuria määriä testejä ja psykologin keskusteluja, joiden avulla tarkasteltiin mm. mielenterveyden tilaa ja kognitiivisia kykyjä. Kun oli suht varmaa ettei hänellä ole mitään mielenterveyden häiriötä tai muuta sairautta, hän pääsi neurologin tutkimuksiin ja sai sitten diagnoosin ja lääkkeet.

Vaikka homma kesti kauan, oli se silti kaiken vaivan arvoista. Nykyään hän pystyy elämään "normaalia" elämää, on saanut opiskeltua tutkinnon loppuun ja käy hyvässä työssä. Tsemppiä sinulle ap, toivottavasti sinunkin ongelmaasi löytyy ratkaisu!

Yhdellä tuttavalla on useita ADHD:n merkkejä. Olen tuntenut tämän miehen kohta 10 vuotta ja mielestäni oireilu on pahentunut vuosi vuodelta.  Hän selviytyi peruskoulusta keskinkertaisesti ns. luokan häirikkönä ja toisen asteen koulu meni vielä läpi. Alan töitäkin (kuljetusala) hän teki useamman vuoden kunnes rutiinit särkyivät reissutyön myötä ja kova stressi alkoi pahentaa ADHDn kaltaista oireilua. Sen jälkeen tuli ero ja lukuisia irtosuhteita, vähän kokeiltiin opiskelua ja kahdesta eri korkeakoulusta jäi opinnot kesken.

Nyt hän vain ajelehtii. Töissä käyminen tuntuu omien sanojensa mukaan turhalta ja mahdottomalta kun harrastukset vievät niin paljon aikaa. Harrastuksiakin on niin paljon että en edes tiedä montako erilaista. Päihdeongelmia hänellä ei onneksi ole mutta jossain vaiheessa oli havaittavissa ihan selvää riippuvuutta esimerkiksi netin käytössä ja tinderöinnissä. Yksi ADDn ja ADHDn oireista on myös äärimmäinen keskittyminen niin näihin hän keskittyi välillä tuntikausiksi kerrallaan niin että unohti syödä eikä kuullut tai nähnyt mitään muuta ympärillään.

Välillä taas ylivilkkaus on niin vahvana että toiset eivät saa lauseitaan loppuun kun aina keskeytetään ja koko ajan pitäisi olla jotain puuhattavaa ihan normaalin keskustelun aikana. Koskaan en ole nähnyt että hän istuisi kahvikupillisen ajan pöydässä paikollaan ja juttelisi normaalisti, pyörii tuolillaan kuin pikkulapsi ja jatkuvasti täytyy hypätä jääkaapille hakemaan sitä tätä tuota.

Harmillisinta tässä tilanteessa on että hän ei tiedosta omia ongelmiaan, omasta mielestään hänellä ei ole mitään hankaluutta elämisen suhteen ja hän kokee että myöhästelyt ja tavaroiden hävittelyt jne. johtuvat ympäristön liian kovista vaatimuksista. Esim. Hän ei saavu ajoissa paikalle sovittuun tapaamiseen -> muut ihmiset vaativat liikaa eivätkä ymmärrä salamannopeasti muuttuvia suunnitelmia. Lääkitystä hän ei suostu edes testaamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä minkälainen hän olisi ns. normaalina.

Ehkä vähä ohis, sorry!