Pettymysten äitienpäivä
Saako äitienpäivänä olla pettynyt lahjoihinsa? Minä olen juuri tällä hetkellä hyvin pettynyt... Tiesin että mieheltä on jokin lahja tulossa, mutten mitenkään osannut aavistaa tätä. Aamu lähti ensinnäkin heti alkuunsa menemään pieleen, kun aamupalaherätys tuli jo kahdeksalta. Olisin mielelläni nukkunut ainakin tunnin pitempään.. Ja mitä minulle tuodaankaan sänkyyn? Kaurapuuroa, omenaviipaleita ja kahvia. Varmaan ihan suloinen ajatus, mutta en valitettavasti osannut ilahtua niin arkisesta kattauksesta. Lasten kortit olivat suloisia, mutta miehen lahja oli sitten tenslaite. Mitä ihmettä? Ymmärtäisin, jos meille olisi vauva tulossa, mutta kun meille ei tule enää lapsia. Voihan sillä muitakin kolotuksia hoitaa, mutta olen mielestäni sen verran nuori ja vetreä, etten vielä tarvitse sitä sellaiseen. Nähdessään myrtyneen ilmeeni mieheni kertoi että sitä voi käyttää myös lihasten harjoittamiseen, että ehkä sen avulla voin löytää kadoksissa olevat syvät vatsalihakseni.. No, enkö sitten kelpaa edes sinulle tällaisenaan, oli ensimmäinen ajatukseni, vaikka tiedän, että kelpaan, ja ukko tarkoitti pelkästään hyvää. Mutta silti. En osaa hillitä pettymyksen tunteitani. Olen itkenyt nyt tunnin tässä. Menisi vaikka lenkille tästä tai jotain..
Kommentit (15)
Provohan tämä on, mutta miksi miehen pitäisi ostaa lahja äitienpäivänä? Jos joku ostaa/tekee lahjan niin lapset äidilleen.
Tässä (itse keittämääni, ei sänkyyn tuotua) aamukahvia juodessani kun av:ta selailen, tulee vaan mieleen että olisikohan äideillä syytä laskea vähän odotuksia äitienpäivän suhteen?
T. Tyytyväinen lapsen lahjaan, mies nukkuu vielä eikä ole hankkinut minulle lahjaa koska en ole hänen äitinsä, ottaa minut kyllä huomioon jokaisena arkipäivänäkin niin en tarvitse erityiskohtelua yhtenä päivänä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, mutta miksi miehen pitäisi ostaa lahja äitienpäivänä? Jos joku ostaa/tekee lahjan niin lapset äidilleen.
Ei ole valitettavasti provo. Voin vaikka laittaa kuvan todisteeksi. :(
Mietipä mikä pettymys äitienpäivä on niille naisille, jotka ovat lapsettomia. Valita sitten miehestäsi, kuinka surkea ja epäonnistunut päiväsi on ollut.
Tiia16 kirjoitti:
Mietipä mikä pettymys äitienpäivä on niille naisille, jotka ovat lapsettomia. Valita sitten miehestäsi, kuinka surkea ja epäonnistunut päiväsi on ollut.
Kummallinen ajatus, ettei joku saisi olla pettynyt johonkin, kun jollain muulla jossakin menee vieläkin huonommin. Eihän täällä kukaan saisi tuntea sitten mitään, kun aina on joku jolla on suurempi oikeus tuntea kyseistä tunnetta.
Mun käy oikeesti sääli sun miestäsi jos nyt oletetaan että tämä on totta. Reppana kaikkensa yrittää eikä mikään kelpaa.
kalkkis vm-65
Hei ap,
Tosta lopusta puuttuu vielä lause "miten tästä eteenpäin".
Vierailija kirjoitti:
Tässä (itse keittämääni, ei sänkyyn tuotua) aamukahvia juodessani kun av:ta selailen, tulee vaan mieleen että olisikohan äideillä syytä laskea vähän odotuksia äitienpäivän suhteen?
T. Tyytyväinen lapsen lahjaan, mies nukkuu vielä eikä ole hankkinut minulle lahjaa koska en ole hänen äitinsä, ottaa minut kyllä huomioon jokaisena arkipäivänäkin niin en tarvitse erityiskohtelua yhtenä päivänä vuodessa.
Älä nyt yhden provoilijan perusteella yleistä kaikkia äitejä samanlaisiksi.
Minusta on ihan ok, ettei mies hanki vaimolle lahjaa, koska nimenomaan ei ole tämän äiti. Silti minusta miehen pitää muistaa vaimoaan kuitenkin äitienpäivänä, onhan tämä hänen lapsiensa äiti. Minusta on tökeröä, jos mies sanoo, ettei muista mitenkään koska et ole hänen äitinsä, se vaan on töykeää minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
0/5
ja sekin on ihan liikaa
Vierailija kirjoitti:
Nähdessään myrtyneen ilmeeni mieheni kertoi että sitä voi käyttää myös lihasten harjoittamiseen, että ehkä sen avulla voin löytää kadoksissa olevat syvät vatsalihakseni.
Tuohan on suora vinkki, että olet liian väljä. Mies tiesi tasan tarkkaan mitä teki/osti 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, mutta miksi miehen pitäisi ostaa lahja äitienpäivänä? Jos joku ostaa/tekee lahjan niin lapset äidilleen.
Ei ole valitettavasti provo. Voin vaikka laittaa kuvan todisteeksi. :(
Jos ei ole provo, niin siinä tapauksessa sulla on prinsessasyndrooma pahinta laatua. Voit vielä yrittää pelastaa tilanteen muistamalla että olet aikuinen ihminen ja rauhoitut siitä itkemisestäsi. Sitten menet ja pyydät kauniisti anteeksi mieheltäsi huonoa käytöstäsi ja koitat loppupäivän käyttäytyä kuten aikuiset ihmiset käyttäytyvät, eli arvostat sitä kuinka toinen on yrittänyt sinua huomioida. Tsemppiä.
0/5