Lue keskustelun säännöt.
Omien rajojen asettaminen
12.05.2018 |
Mitä mammat on mieltä.
Tapailin muutaman kerran miestä ja olimme todella paljon yhteydessä. Totesin hänelle kahteen otteeseen, että en pidä, että hän puhuu minulle noin (kyseessä oli yksi mielipideasia ja toinen oli yksi huumoriasia).
Meillä oli tilanteessa huumorista eri käsitys, pyysin anteeksi, että olin loukannut hänen huumoriaan. Hän kuitenkin jatkoi tänään edelleen minun persoonani morkkaamista. Koko Tapailin hän halusi ns. Sanotusti tulla jahdatuksi. Hän ei itse ehdottanut tapaamisia, mutta oli koko ajan yhteydessä.
Tunsin kuitenkin hyvin voimakkaasti, että minun henkilökohtaisia rajojani rikotaan ja joudun olemaan puolusasemissa koko ajan. Tänään sitten sanoin, että en halua koko ajan vääntää ja on parempi antaa olla, koska meillä on hyvin eri käsitys siitä millä lailla asiat tulisi hoitaa ja toiselle puhua.
Olenko jyrkkä? Mun on ollut menneisyydessä hyvin vaikea kunnioittaa itseäni ja löytää terveet rajat miten ihmiset saa kohdella toista.
Miten te olette löytäneet terveet rajat?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveet rajat löytyy kun alkaa arvostaa itseään. Lopettaa kynnysmattona olemisen, ja vaatii itselleen samaa kohtelua kuin toisille antaa. Opettelee sanomaan ei silloin kun se on ei:n paikka.
Ei pidä pyydellä anteeksi olemassaoloaan ja myötäillä kuin nyökkynukke.
Kyllä sen oppii, tiedän takuuvarmasti! Olin ennen se joka jättäytyi aina viimeiseksi, jäi ilman jotta toiset saivat. Tyydyin rippeisiin jos niitä armollesesti pudoteltiin.
Ratkaisu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, olin sairaalassa ja siellä eräs toinen potilas (minua nuorempi tyttö) käyttäytyi todella tunkeilevasti. Tutki tavaroitani salaa ym. Pinnani paloi yhtäkkiä ja KARJUIN hänelle ja käskin painua he-vettiin! Saman tien tuli kauhea katumus, mitä olin mennyt tekemään! Eihän minulla ole lupa! Menin ja kerroin asiasta lähimmälle hoitajalle. Hän katsoi minua hieman kummissaan ja sanoi että "mutta sinähän asetit vain rajat. Onhan sinulla siihen oikeus".
Se oli kirjaimellisesti käännekohta. Minussa vapautui jotain, ja sain valtavasti voimaa! Uskalsin näkyä ja vaatia tulla nähdyksi. En ollut enää harmaa pölykerä nurkassa. Mitään kauheaa ei tapahtunut. Minut otettiin joukkoon kuin kuka tahansa muukin. Mielistely ja itsensä lyttääminen jäi historiaan, ja olen siitä vihainen itselleni että sellainen ennen olin!
Nyt on saman tekevää pitääkö joku minusta vai ei. Hyväksyn elämääni vain ne ihmiset, jotka hyväksyvät minut. Muut saa haistaa pitkät. Itsetunto ja itsearvostus kasvaa päivä päivältä kun sitä uskaltaa itse alkaa tuntea.