Olen 3 päivää viestitellyt yhden miehen kanssa ja olen jo tosi 'rakastunut'

ei korvaa

t:kokemusta on, pidä pää kylmänä nyt.

Entisenä deittailijana voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että ei kannata ihastua itse luomaansa mielikuvaan ventovieraasta ihmisestä. 

Te sentään tapaatte suht pian. Ihmettelen ihmisiä, jotka ensin haluavat olla kirjeenvaihdossa kuukausikaupalla.

Up

Oletteko ap iältänne paljon?

Miehet on yleensä sellaisia että ihastuvat kuvaan ja eka treffien jälkeen tekevät kauaskantoisia suunnitelmia. Huoh...

Mä kirjoittelin yhden kanssa ja ihastuin siihen. Kun tavattiin, niin tyyppi oli aivan toisenlainen kuin mitä olin kuvitellut ja kemiat ei kohdannu yhtään, oli kyl tosi suuri "pettymys". Yritettiin tapailla useita kertoja, mutta ei vaan natsannu.

Kannattaa mahdollisimman nopeesti päästä tapaamaan face to face.

Kannattaa jo tässä vaiheessa perua koko juttu niin ei tule pettymyksiä. Tuskin tämäkään sammakko prinssiksi muuttuu.

Joillakin onnistuu tavata nuinkin ja siitä sit edetä suhteeksi. Tsemppiä.

Entinen deittailija kirjoitti:

Entisenä deittailijana voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että ei kannata ihastua itse luomaansa mielikuvaan ventovieraasta ihmisestä. 

Te sentään tapaatte suht pian. Ihmettelen ihmisiä, jotka ensin haluavat olla kirjeenvaihdossa kuukausikaupalla.

Tämä on totta. Pitkiä viestejä päivän tapahtumista ja arkisia kuvia. Ajatukset ja toiveet samaa tasoa, hyvin paljon yhteistä Todellisuus:  ei herännyt mitään kiinnostusta. Mies taitava kirjoittaja, opettaja ammatiltaan. Ollut myös esimiesasemassa vuosia, joten psykologisesti osaava vedättäjä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ap iältänne paljon?

40+

Ollaan juteltu erot, lapset, työt, haaveet ja kaikkea mahdollista

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mä kirjoittelin yhden kanssa ja ihastuin siihen. Kun tavattiin, niin tyyppi oli aivan toisenlainen kuin mitä olin kuvitellut ja kemiat ei kohdannu yhtään, oli kyl tosi suuri "pettymys". Yritettiin tapailla useita kertoja, mutta ei vaan natsannu.

Kannattaa mahdollisimman nopeesti päästä tapaamaan face to face.

Sama kokemus täällä. Mies oli ihan kiva juttukaveri, mutta ei herännyt yhteistä huumoria ja mitään halua ei ollut esim. suudella miestä. Kirjoittelua oli kuukausi ennen tapaamista.

ylös

olet ihastunut illuusion . sairasta

Joko mies on lähettänyt dickpickin?

Onneksi kirjoitit rakastunut lainausmerkeissä. Tajuat varmasti itsekin 'rakastuneesi' mielikuvaan jonka olet itse luonut.

Saattaahan mies olla kaikkea sitä mitä kuvittelet, mutta se että kemiat kohtaisivat onkin harvinaisempaa.

Me kirjoittelimme mieheni kanssa kymmeniä posteja, yhteensä joku 500 viestiä ennen kuin soiteltiin, kuukausi soiteltiin ja sitten tavattiin. Nyt ollaan naimisissa. Hän on minun ihmiseni, minä hänen. Se tuntui heti oikealta, luontevalta, minä tyynnyin hänen lähellään, kuin olisin tullut perille pitkältä matkalta. Ollaan oltu yhdessä nyt viisitoista vuotta. Olen ollut joka päivä onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Me kirjoittelimme mieheni kanssa kymmeniä posteja, yhteensä joku 500 viestiä ennen kuin soiteltiin, kuukausi soiteltiin ja sitten tavattiin. Nyt ollaan naimisissa. Hän on minun ihmiseni, minä hänen. Se tuntui heti oikealta, luontevalta, minä tyynnyin hänen lähellään, kuin olisin tullut perille pitkältä matkalta. Ollaan oltu yhdessä nyt viisitoista vuotta. Olen ollut joka päivä onnellinen.

Miksi odotitte niin kauan? Eikä sillä, ettäkö se heikentäisi kemiaa vaikkei se sitä parannakaan.

Utelias. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kirjoittelimme mieheni kanssa kymmeniä posteja, yhteensä joku 500 viestiä ennen kuin soiteltiin, kuukausi soiteltiin ja sitten tavattiin. Nyt ollaan naimisissa. Hän on minun ihmiseni, minä hänen. Se tuntui heti oikealta, luontevalta, minä tyynnyin hänen lähellään, kuin olisin tullut perille pitkältä matkalta. Ollaan oltu yhdessä nyt viisitoista vuotta. Olen ollut joka päivä onnellinen.

Miksi odotitte niin kauan? Eikä sillä, ettäkö se heikentäisi kemiaa vaikkei se sitä parannakaan.

Koska ei ollut kiire mihinkään, ei ollut mitään odotuksia, ei ollut mitään menetettävää. Se vain tuntui siltä, meni omalla painollaan. Itse en ollut varma halusinko edes suhdetta, ihastuminen on aika kiven takana minulla. Mieheni taas oli ollut pitempään yksin, mieluummin ilman kuin huonon kanssa.

Olimmekin yllättäen perfect match. Kranttuja, kaikki tai ei mitään. Rakastin tapaa millä mieheni vei hitaasti mutta varmasti meitä kohti soittelua ja tapaamista. Itse olen yleensä sähäkämpi mutta tällä kertaa jokin sai minut odottelemaan rauhassa. Mieheni taas kehittää luottamuksen hitaasti, joten tavatessamme olimme jo ystäviä. Siitä oli hyvä jatkaa. Kemiat oli kohdallaan kun tapasimme lumipyryssä ensimmäisen kerran. Kumpikin vilkaisi toisiaan ja oli ajatellut että kyllä minä tuon kanssa voin olla. Mieheni oli helppo puhua minulle ja minä tyynnyin hänen seurassaan, se oli ehkä kummankin kaipuun villakoiran ydin.

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kirjoittelimme mieheni kanssa kymmeniä posteja, yhteensä joku 500 viestiä ennen kuin soiteltiin, kuukausi soiteltiin ja sitten tavattiin. Nyt ollaan naimisissa. Hän on minun ihmiseni, minä hänen. Se tuntui heti oikealta, luontevalta, minä tyynnyin hänen lähellään, kuin olisin tullut perille pitkältä matkalta. Ollaan oltu yhdessä nyt viisitoista vuotta. Olen ollut joka päivä onnellinen.

Miksi odotitte niin kauan? Eikä sillä, ettäkö se heikentäisi kemiaa vaikkei se sitä parannakaan.

Koska ei ollut kiire mihinkään, ei ollut mitään odotuksia, ei ollut mitään menetettävää. Se vain tuntui siltä, meni omalla painollaan. Itse en ollut varma halusinko edes suhdetta, ihastuminen on aika kiven takana minulla. Mieheni taas oli ollut pitempään yksin, mieluummin ilman kuin huonon kanssa.

Olimmekin yllättäen perfect match. Kranttuja, kaikki tai ei mitään. Rakastin tapaa millä mieheni vei hitaasti mutta varmasti meitä kohti soittelua ja tapaamista. Itse olen yleensä sähäkämpi mutta tällä kertaa jokin sai minut odottelemaan rauhassa. Mieheni taas kehittää luottamuksen hitaasti, joten tavatessamme olimme jo ystäviä. Siitä oli hyvä jatkaa. Kemiat oli kohdallaan kun tapasimme lumipyryssä ensimmäisen kerran. Kumpikin vilkaisi toisiaan ja oli ajatellut että kyllä minä tuon kanssa voin olla. Mieheni oli helppo puhua minulle ja minä tyynnyin hänen seurassaan, se oli ehkä kummankin kaipuun villakoiran ydin.

Vai tyynnyit hänen seurassaan.. Tulee mieleen joku vikuripäinen sairas lammas, joka on nyt kuin vahvoilla lääkkeillä rauhoitettu. Yök, älä käytä tuota ilmaisua enää ikinä, sano vaikka, että rauhoituit.

Pelkän viestittelyn perusteella ei voi varmaksi sanoa vielä mitään, jos on puhuttu puhelimessa, mahkut on vähän paremmat.