Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten katkaista aikuisena lapsuudessa alkanut yksinäisyys?
12.05.2018 |
Minulla ei ollut lapsena oikeastaan kavereita. Muutettiin jatkuvasti paikkakunnalta toiselle, eikä vanhojin tuttuihin tullit pidettyä yhteyttä. Olen yhä yksinäinen ja vaikka koitan olla välittämättä siitä tippaakaan, se ahistaa ja masentaa jatkuvasti. Olen yrittänyt väkisn oppia/opetella olemaan enemmän introvertti, mutta yksinäisyyss on täysin oman mukavuus alueen ulkopuolella ja syö voimia. En tiede miten tästä pääsee eroon.
Kommentit (14)
Minä löysin ratkaisun eläinsuojelusta. Saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ei liikaa. Eläinten kanssa on ihanaa. Olisiko joku yhdistys tai seurakuntatoiminta sinunkin juttusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa valitettavasti neuvoa :( Mulla oli nuorena jonkin verran kavereita, en ollut suosittu mutta seuraa sain aina kun sitä halusin, koulussa ei tarvinut olla yksin. Kun aloitin työelämän 11 vuotta sitten, kaikki ne vähätkin vanhat kaverit jäivät ja siitä asti olen ollut yksin. Tähän tottuu vaikka kurjaahan tämä on. Odotan aina innolla kesää ja sitten kun kesä tulee, mietin miksi tätä odotin kun vetää vaan mielen matalaksi. Tänäänkin ollut hieno päivä ja mä olen vaan maannut sisällä katsomalla sarjoja. En mä yksin halua/kehtaa mihinkään lähteä.
Ala harrastamaan jotain. Sieltä todennäköisesti löydät samat kiinnostuksen kohteet jakavia ihmisiä, joihin luulisi olevan helpompaa tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Ala harrastamaan jotain. Sieltä todennäköisesti löydät samat kiinnostuksen kohteet jakavia ihmisiä, joihin luulisi olevan helpompaa tutustua.
Juoksu on edullinen harrastus, eikä se maksa juuri mitään. Kunhan on hyvä mieli ja jotkut kengät jalkaan, niin siitä vain menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala harrastamaan jotain. Sieltä todennäköisesti löydät samat kiinnostuksen kohteet jakavia ihmisiä, joihin luulisi olevan helpompaa tutustua.
Juoksu on edullinen harrastus, eikä se maksa juuri mitään. Kunhan on hyvä mieli ja jotkut kengät jalkaan, niin siitä vain menoksi.
Käsi ylös kaikki, joiden ihmissuhde on alkanut lenkkipolulta.
Tai onhan ainakin Helsingissä juoksukouluja aloittelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ratkaistavkssa, koita vain kestää. Ystävyyssuhteiden luomiseen menee viosia, yleensä ne aloitetaan jo lapsina, jolloin se on helpompaa. Aikuisena on turhaa ryhtyä etsimään kavereita. Monille yksinäisyys sopii paremmin, eikä ole niin kuluttavaa toisin kuin jatkuva sosialisoiminen.
Terapia. Käy juttelemassa ammattilaisen kanssa siitä, miten saat omia lukkojasi auki.
T. Toinen yksinäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ratkaistavkssa, koita vain kestää. Ystävyyssuhteiden luomiseen menee viosia, yleensä ne aloitetaan jo lapsina, jolloin se on helpompaa. Aikuisena on turhaa ryhtyä etsimään kavereita. Monille yksinäisyys sopii paremmin, eikä ole niin kuluttavaa toisin kuin jatkuva sosialisoiminen.
Ystävyyssuhteiden luomiseen menee vuosia, mutta yleensä aikuisten ystävyyssuhteet eivät ole lapsuudessa solmittuja. Varsin usein perheet muuttavat ainakin kerran ennenkuin lapset ovat täysi-ikäisiä. Päiväkotikavereidenkaan kanssa ei aina mennä samalle luokalle eikä edes samaan kouluun. Koulussa luokkajaot muuttuvat ja alakoulusta yläkouluun siirryttäessä kaverit saattavat taas olla eri luokilla tai eri kouluissa. Vanhat kaverit ja ystävät jäävät ja pitää löytää uusia niiden tilalle. Kaveripiirit myös muuttuvat täysi-ikäisenä, kun lähdetään opiskelemaan eri oppilaitoksiin, muutetaan toiselle paikkakunnalle, perustetaan perhe jne, jolloin yhteydenpito vähenee ja elämään tulee uusia ihmisiä, joista tulee uusia kavereita ja ystäviä. Aika harva taitaa vanhuuseläkkeellä pitää yhteyttä lapsuuden aikaisiin ystäviinsä.
Enpä ole keksinyt tuohon vielä 38 vuodessa ratkaisua. Itselläni ei ole lapsia enkä edes pidä lapsista, joten kaikki mammatoiminta on poissuljettua. En ole tippaakaan uskonnollinen, joten kaikki seurakuntatoiminta on samoin nono. Työssä olen lähes täysin miesvaltaisella alalla, ja harrastukset on yksilöharrastuksia. Eipä siinä jää mahdollisuutta ystävystyä kenenkään kanssa. Netin kautta aikani yritin, mutta jokainen ystävyyssuhde jäi yksipuoliseksi ja loppui siihen paikkaan kun jätin pallon välillä toiselle osapuolelle... Opiskelin jopa toisen tutkinnonkin, mutta muut aikuisopiskelijat olivat ihan eri tyyppisiä kuin itse, ja nuoremmat karsastivat iän takia 😑.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vaikeeta. Itse liittyin yhteen harrastukseen ja siellä saa ainakin kerran viikossa juttuseuraa. Mutta ei sieltäkään varsinaisesti ystäviä ole saanut.
Ei ole yksinkertaista ja suoraa ratkaisua. Parasta jos vain aloitat jonkun harrastuksen josta nautit, hakeudut samankaltaisten ihmisten pariin, etkä yritä kaverustua väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samanlainen, paitsi että me emme muuttaneet ja yksinäisyys on jatkunut muuten vaan lapsesta asti. Mä en edes kaipaisi mitään bestissuhdetta, vaan riittäisi ihan se, jos edes välillä saisi olla tekemisissä mukavien ihmisten kanssa. Oon älyttömän kateellinen kaikille niille, joilla on joku kaveriporukka, joiden kanssa viettää esim. vappua. Olen opiskelija, mutta en ole sitten oikein osannut tutustua opinnoissani kunnolla keneenkään.
Työpaikat, opiskelupaikat, harrastukset - siinäpä ne paikat, joissa tuttavuuksia ja ystävyyksiä yleensä syntyy.
Alue: Aihe vapaa
Mietihän ihan tosissasi, ovatko ystävät muka vaivan arvoisia? Hanki joku työ, jossa voit olla sosiaalinen, niin et tarvitse mokomia. 99,9% ihmisistä on idiootteja, kyllä oma seura on paras seura!