Järkyttynyt etävanhempi avautuu Hesarissa: Yhteishuoltajuudesta huolimatta toinen osapuoli saa kaikki yhteiskunnan tuet

Vierailija kirjoitti:

Mun exä veti myös herneen nenään kun en kysynyt häneltä lupaa, minne saan vielä lapsen lomalla.

On järkevää että tuet tulee lähivamhemmalle, koska etävanhemmallahan ei ole mitään velvollisuutta tavata lasta, vain oikeuksia. Eksäni pitäisi pitää lasta iso osa kuukaudesta, ja on saanut siksi elatusmaksuun huomattavia luonapitovähennyksiä. Se vaan että välillä menee kuukausi että ei "voi" ottaa lasta milloin minäkin projektin takia. Viimeksi sen projektin nimi oli Minna.

Riittäähän näitä tapauksia aina tilastoksi asti, mutta tässä on kysymys ihmisistä, jotka eivät halua, että heitä kutsutaan lähi- tai etähuoltajaksi, vaan pelkästään huoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varmaan tuo mies osaa nyt käyttää kondomia jos ainoa huoli hänelle on rahanmeno kun toinen kasvattaa lapset

Ihan samalla lailla ne molemmat niitä lapsia kasvattavat.

Niin? Näitkö äidin valitusta rahanmenosta?

Miksi valittaisi, kun kaikki tuet menevät hänelle ja hoitaa puoliksi lasten isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Lähivanhempi maksaa lapsen kulut, kuten päiväkodin, iltapäiväkerhon, vakuutuksen, harrastukset, luistimet, polkupyörän, lääkkeet, kaverisynttärit jne. Asumistuki vähennetään asumiskuluista jolloin lapsille ja sitäkautta elareihin jyvitettävä asumiskulu pienenee, eli ilman tuota asumistukea etä maksaisi suurempaa elaria. Lisäksi elareissa on luonapitovähennys, eli se pienenee sen mukaan kuinka monta yötä lapset ovat etällä kuukaudessa.

Lähivanhempi ei todellakaan maksa kaikkia noita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, kateellinen omien lastensa hyvinvoinnista. Tietenkin heidän pitäisi roikkua köyhän äitinsä kanssa leipäjonossa, kun ei itse enää kelvannut joukkoon.

Pöh. Ei ole kateellinen lasten hyvinvoinnista.

Kyseessä vääryys jossa äiti lihottaa lompakkoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tapauksessa mitään elatusmaksuja ei pitäisi maksaa, eli lastenvalvojalle olisi syytä mennä.

Mutta onko joku vammaistuki(vai mikä onkaan) nyt niin iso että sillä tehdään kaukomatkoja?

Tuossa tapauksessa etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, vaan hän valittaa lähivanhemmalle maksettavista yhteiskunnan tuista eli lapsilisistä ja lähivanhemman asumistuesta, kun lapset ovat vuoroviikoin, myös hänen pitää ostaa ruokaa, huonekaluja, elektroniikkaa.

Mutta sanallakaan tämä etävanhempi ei mainitse kuka maksaa lapsen vaatteet, harrastukset, vakuutukset, vesimaksut, puhelinkulut, tietokoneet, polkupyörät...vai maksetaanko ne lapsilisillä ja lähivanhemman tuloilla.

Luulen, jos etävanhempi olisi osallistunut kulujen maksamiseen, se kerrottaisiin jutussa, kun siinä mainitaan lasten lähivanhemman kanssa tehdyt matkat. Uskomatonta, kuinka nekin pitäisi ottaa lapsilta pois ja sekin on epäoikeuden mukaista.

Mitä jos etä maksaa kaiken tuon?

Jos lapsi on tasan puolet etävanhemman luona niin onhan se typerää että vain toinen vanhempi saa elatusta ja lapsilisiä.

Etä ei joudu maksamaan vain ruokia, vaan myös kaikenlaisia sairaalalaskuja ja harrastuslaskuja. Lähes kaikki kulut menee yleensä tasan jos on vuoroviikkojärjestely. Jotkut kommentoiijat täällä ei näytä ymmärtävän tätä.

Kuinka moni teistä naisista suostuisi etävanhemmaksi? Jos se lähivanhempana olo on niin raskasta ja kallista miksette anna isille mahdollisuus olla lähi?

Vuoroviikko-asuminen ei yksinkertaisesti sovellu suomalaiseen lakisäädäntöön. Sama tilanne monessa muussakin maassa.

Voi voi näitä miehiä, etäisiä..pitää kilpailla oman lapsen kautta jostain tuista.

Eli nämä etävanhemmat haluavat yhteiskunnan tukia ihan vain että on tasapuolista?

Yhteishuoltajuus ei tarkoita yhtään mitään, sillä ei ole tapaamisoikeuden kanssa mitään tekemistä.

Elatuskyky on elatuskyky. Jos mies on pienituloinen, kela maksaa osuutta lapsista. Jos ei ole, maksaa äijä ite.

Siitä vaan yrittämään jos heruis vaikka toimeentulotukea kerta pitää omien lasten menoja maksaa😀

Vierailija kirjoitti:

Voi voi näitä miehiä, etäisiä..pitää kilpailla oman lapsen kautta jostain tuista.

Ei ole mistään kilpailemisesta kyse vaan siitä kun lapsi on tasan puolet ajasta isällä, ja tulot suunnilleen samat kuin äitillä niin lapsilisiä ja asumistukea pitäisi saada saman verran kuin äitikin saa. Ne tuet on siis sille lapselle, silloinkin kun lapsi on isän luona.

Aina puhutaan että lapsilisät ja elatustuki takaa lapsen toimeentulon koska lapsi asuu lähivanhemman luona. Mutta jos lapsi on tasan puolet ajasta etän luona, niin lapsihan ASUU molempien vanhempien luona. Millä tavalla lapsen toimeentulo taataan etän luona? Miksi toista vanhempaa edes kutsutaan etävanhemmaksi?

Meillä on vuoroviikot. Lapsilisät maksetaan tilille, johon meillä huoltajilla molemmilla on käyttöoikeus. Tältä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut kuten kerhomaksut, harrastukset, vaatehankinnat, polkupyörät, sukset, luistimet, monot jne jne jne. Kyllä te tiedätte. Elatusmaksuja ei makseta ja asumisen ja elämisen molemmat hoitavat sitten omillaan, koska lapsetkin ovat molemmilla yhtä paljon.

Ehkä arvaattekin, että riittääkö ne lapsilisät kaikkiin lasten hankintoihin. Ei riitä, vaan lisää tarvitaan lähes joka kuukausi. Meidänkin lapset ovat jo koululaisia. Päiväkotiaikoina pelkät hoitomaksut oli lähes tuplasti lapsilisien verran.

No me siis maksamme tuolle yhteiselle tilille lisää joka kuukausi, molemmat siirtävät tietyn summan (maksamme tulojen suhteessa, koska meidän tuloeromme on merkittävä). Mutta ymmärrän hyvin ne argumentit, että helposti käy niin, että lähi joutuu maksamaan kaiken, riippumatta siitä, saako hän elatusmaksuja vai ei. Ja tuolloin pelkät lapsilisät ei riitä. Lapsilisien jakaminen vuoroviikkojärjestelmässä on ok silloin, kun molemmat tajuavat, että lapsista tulee muitakin kuluja kuin asuminen ja ruoka. Harrastukset, lääkärit, kerhot, vaatteet. Laskut tulee lähille, osallistui etä niiden maksamiseen tai ei.

Sinänsä olen sitä mieltä, että toimiva vuoroviikkojårjestely on aidosti mahdollinen vain silloin, kun vanhemmilla on asialliset puhevälit. Silloin yleensä näistäkin asioista päästään sopuun.

Vierailija kirjoitti:

Muistiko sanoa että saa verovähennystä elatusmaksuista sekä lapsivähennyksen verotukseen? Ei kannattaisi pitää puoliksi, jos ei ole varaa.

Ei kannattaisi pitää puoliksi, jos ei ole varaa? EI JUMALAUTA! Tietenkin pitää saada olla lastensa kanssa niin paljon kuin haluaa. Tuet on myös jaettava oikeudenmukaisesti, että toiselta ei evätä mahdollisuutta olla lastensa kanssa tasan yhtä paljon.

Sanotaanko lapsille, että ette voi nähdä isäänne/äitiänne kuin kaksi päivää kuukaudessa, koska hänelle ei makseta samoja tukia kuten minulle ja itse en halua luopua tuistani.

Sitä paitsi nuo lapsivähennykset ja verovähennykset ovat kokonaisuuden kannalta täysin mitättömiä summia ja siihen sinä päätit tarttua...

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vuoroviikot. Lapsilisät maksetaan tilille, johon meillä huoltajilla molemmilla on käyttöoikeus. Tältä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut kuten kerhomaksut, harrastukset, vaatehankinnat, polkupyörät, sukset, luistimet, monot jne jne jne. Kyllä te tiedätte. Elatusmaksuja ei makseta ja asumisen ja elämisen molemmat hoitavat sitten omillaan, koska lapsetkin ovat molemmilla yhtä paljon.

Ehkä arvaattekin, että riittääkö ne lapsilisät kaikkiin lasten hankintoihin. Ei riitä, vaan lisää tarvitaan lähes joka kuukausi. Meidänkin lapset ovat jo koululaisia. Päiväkotiaikoina pelkät hoitomaksut oli lähes tuplasti lapsilisien verran.

No me siis maksamme tuolle yhteiselle tilille lisää joka kuukausi, molemmat siirtävät tietyn summan (maksamme tulojen suhteessa, koska meidän tuloeromme on merkittävä). Mutta ymmärrän hyvin ne argumentit, että helposti käy niin, että lähi joutuu maksamaan kaiken, riippumatta siitä, saako hän elatusmaksuja vai ei. Ja tuolloin pelkät lapsilisät ei riitä. Lapsilisien jakaminen vuoroviikkojärjestelmässä on ok silloin, kun molemmat tajuavat, että lapsista tulee muitakin kuluja kuin asuminen ja ruoka. Harrastukset, lääkärit, kerhot, vaatteet. Laskut tulee lähille, osallistui etä niiden maksamiseen tai ei.

Sinänsä olen sitä mieltä, että toimiva vuoroviikkojårjestely on aidosti mahdollinen vain silloin, kun vanhemmilla on asialliset puhevälit. Silloin yleensä näistäkin asioista päästään sopuun.

  Niinpä.  Arvaa riittävätkö lapsilistät edelleen naimisissa olevien lasten kuluihin ja kustannuksiin, no ei, pitää maksaa omasta pussista.   Ihan tulojen suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vuoroviikot. Lapsilisät maksetaan tilille, johon meillä huoltajilla molemmilla on käyttöoikeus. Tältä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut kuten kerhomaksut, harrastukset, vaatehankinnat, polkupyörät, sukset, luistimet, monot jne jne jne. Kyllä te tiedätte. Elatusmaksuja ei makseta ja asumisen ja elämisen molemmat hoitavat sitten omillaan, koska lapsetkin ovat molemmilla yhtä paljon.

Ehkä arvaattekin, että riittääkö ne lapsilisät kaikkiin lasten hankintoihin. Ei riitä, vaan lisää tarvitaan lähes joka kuukausi. Meidänkin lapset ovat jo koululaisia. Päiväkotiaikoina pelkät hoitomaksut oli lähes tuplasti lapsilisien verran.

No me siis maksamme tuolle yhteiselle tilille lisää joka kuukausi, molemmat siirtävät tietyn summan (maksamme tulojen suhteessa, koska meidän tuloeromme on merkittävä). Mutta ymmärrän hyvin ne argumentit, että helposti käy niin, että lähi joutuu maksamaan kaiken, riippumatta siitä, saako hän elatusmaksuja vai ei. Ja tuolloin pelkät lapsilisät ei riitä. Lapsilisien jakaminen vuoroviikkojärjestelmässä on ok silloin, kun molemmat tajuavat, että lapsista tulee muitakin kuluja kuin asuminen ja ruoka. Harrastukset, lääkärit, kerhot, vaatteet. Laskut tulee lähille, osallistui etä niiden maksamiseen tai ei.

Sinänsä olen sitä mieltä, että toimiva vuoroviikkojårjestely on aidosti mahdollinen vain silloin, kun vanhemmilla on asialliset puhevälit. Silloin yleensä näistäkin asioista päästään sopuun.

  Niinpä.  Arvaa riittävätkö lapsilistät edelleen naimisissa olevien lasten kuluihin ja kustannuksiin, no ei, pitää maksaa omasta pussista.   Ihan tulojen suhteessa.

Nimenomaan. Molemmat osallistuvat, ei vain toinen. Toki edelleen naimisissa olevilla on hoidettavana yleensä vain yhden asunnon kustannukset, mutta se ei ole tämän keskustelun aihe. Ja minun kommenttini tarkoitti vain ja ainoastaan sitä, että asiat on sovittavissa eroperheessä vanhempien kesken. Mistä ihmeestä sait päähäsi, että vertaan tilannetta edelleen naimisissa olevien tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan että lapsilisät ja elatustuki takaa lapsen toimeentulon koska lapsi asuu lähivanhemman luona. Mutta jos lapsi on tasan puolet ajasta etän luona, niin lapsihan ASUU molempien vanhempien luona. Millä tavalla lapsen toimeentulo taataan etän luona? Miksi toista vanhempaa edes kutsutaan etävanhemmaksi?

No se nyt on vain sana, toistaiseksi laki määrää että lapsella on oltava yksi osoite ja siinä osoitteessa asuva huoltaja on lähihuoltaja. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä naisista suostuisi etävanhemmaksi? Jos se lähivanhempana olo on niin raskasta ja kallista miksette anna isille mahdollisuus olla lähi?

Olen ollut etä-äiti. Lapset jäivät erossa isälle, kun lapset olivat 1v ja 3v. Alle parissa vuodessa mies tuli siihen tulokseen, että ei hänestä ole lähi-isäksi ja lapset muuttivat minun luokseni. Tämä oli vielä sitä aikaa, kun isä yksinhuoltajana oli jotain ihan outoa ja ihmeellistä ja etä-äiti sai leiman lastensa hylkääjänä. Kaikkea paskaa sain kuulla seläntakana puhuttavan, niin ventovieraiden kuin sukulaistenkin suusta. Lapset olivat kuitenkin minulla aina kun minulla oli vapaata. Järjestin jopa vuorotyöni siten, että sain mahdollisimman pitkät vapaat olla lasten kanssa.

Lapsella on yksi koti, sen luona kumpi kokee vanhemmuuden tärkeäksi itselleen.

Jos se olisi etälle tärkeä, hän halisi ratkaisua oikeudesta asti.

Tuet sille kuka tämä lähivanhempi on.

Toinen elättää itsensä, ja lapsia maksukyvyn mukaan.

Ja näin se tulee jatkossakin olemaan, yhteiskunnalla ei ole varaa tuplata perhetukia. Jos ne puolitetaan, kumpikin joutunee pienituloisena toimeentuloluukulle.

Ei ole mistään kilpailemisesta kyse vaan siitä kun lapsi on tasan puolet ajasta isällä, ja tulot suunnilleen samat kuin äitillä niin lapsilisiä ja asumistukea pitäisi saada saman verran kuin äitikin saa. Ne tuet on siis sille lapselle, silloinkin kun lapsi on isän luona.

PITÄISI saada?

Ei ilmainen raha ole mikään ihmisoikeus. Jos et pusty työlläsi sellaiseen elintasoon mikä itseäsi miellyttää, tarvii varmaan tehä muutoksia? Mut ei valtion kustannuksella, arvoisa mini-mies.