Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys teille jotka olette pitkässä onnellisessa suhteessa
11.05.2018 |
Tämä koskee nyt teitä, joilla on alkuhuumat kaukana takanapäin ja voitte käsi sydämellä sanoa että suhteenne on hyvä, terve ja toimiva. (Jos tuota väittäessä tuntuu outo pisto sydämessä, ei suhde varmaan ole niin ihana kuin haluaisi itselleen uskotella.)
Onko teillä tullut suhteen aikana sellaisia epätoivon hetkiä, kun olette miettineet että tuleekohan tästä sittenkään mitään? Onko teillä ollut huomattavia ongelmia suhteessa jossain kohtaa, vaikka olisittekin myöhemmin päässeet niistä yli/eteenpäin, ainakin näennäisesti? Tulevatko isot epäkohdat aina jossain kohtaa uudestaan esiin? Käykö teillä koskaan mielessä, oletteko sittenkin tehneet liian hätiköidyn valinnan tai pysytte yhdessä yksinäisyyden pelosta tms? En tarkoita, että tällaiset asiat tai synkät ajatukset olisivat suurimman osan aikaa pinnalla tai varsinaista arkea. Mutta onko oikeasti onnellisissa ja pitkissä liitoissa sellaisia aikoja, jolloin toinen miettii hiljaa eron mahdollisuutta? Johtaako sellaiset merkit aina lopulta kuitenkin eroon? Olen tosi hämmentynyt, kun itselläni ei ole tarpeeksi vertailupohjaa vakavista suhteista ja toisaalta tuntuu, että pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on. Että todennäköisesti totuus on se, että tällaista se tulisi olemaan kaikkien kanssa. Että saatan katua myöhemmin. Ahdistaa todella.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
18v yhdessä, kolmas lapsi tulossa (toivotusti). En ole rehellisesti koskaan harkinnut eroa, ja vaikka toisesta ei voi 100% sanoa, niin minulla on täysi syy uskoa että mieskään ei ole.
Olen ollut ihastunut toiseen ihmiseen mikä aiheutti henkilökohtaisen kriisin mutta käsittelin sen omassa päässäni ja tiesin koko kriisin ajan, että haluan olla mieheni kanssa loppuelämäni. Tuossa ihastumisessa oli myös enemmän kyse mun omista ongelmista kuin meidän suhteesta tai tästä ihastumisen kohteesta.
Uskon että tässä on kyse lähinnä hyvästä tuurista. Menimme yhteen nuorina ja kokemattomina rakkauden huumassa ja myöhemmin osoittautui, että sovimme todella hyvin yhteen ja että kummatkin ovat vastuuntuntoisia, sopivan epäitsekkäitä ihmisiä.
En siis myöskään tarkoita että suhde olisi huono tai että ihmiset eivät sopisi yhteen jos eroa on harkittu, mielestäni se on aivan normaalia pitkässä suhteessa koska elämässä tapahtuu kaikenlaista vaikk ihmiset olisivat kuinka täydellisiä toisilleen.