Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys teille jotka olette pitkässä onnellisessa suhteessa
11.05.2018 |
Tämä koskee nyt teitä, joilla on alkuhuumat kaukana takanapäin ja voitte käsi sydämellä sanoa että suhteenne on hyvä, terve ja toimiva. (Jos tuota väittäessä tuntuu outo pisto sydämessä, ei suhde varmaan ole niin ihana kuin haluaisi itselleen uskotella.)
Onko teillä tullut suhteen aikana sellaisia epätoivon hetkiä, kun olette miettineet että tuleekohan tästä sittenkään mitään? Onko teillä ollut huomattavia ongelmia suhteessa jossain kohtaa, vaikka olisittekin myöhemmin päässeet niistä yli/eteenpäin, ainakin näennäisesti? Tulevatko isot epäkohdat aina jossain kohtaa uudestaan esiin? Käykö teillä koskaan mielessä, oletteko sittenkin tehneet liian hätiköidyn valinnan tai pysytte yhdessä yksinäisyyden pelosta tms? En tarkoita, että tällaiset asiat tai synkät ajatukset olisivat suurimman osan aikaa pinnalla tai varsinaista arkea. Mutta onko oikeasti onnellisissa ja pitkissä liitoissa sellaisia aikoja, jolloin toinen miettii hiljaa eron mahdollisuutta? Johtaako sellaiset merkit aina lopulta kuitenkin eroon? Olen tosi hämmentynyt, kun itselläni ei ole tarpeeksi vertailupohjaa vakavista suhteista ja toisaalta tuntuu, että pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on. Että todennäköisesti totuus on se, että tällaista se tulisi olemaan kaikkien kanssa. Että saatan katua myöhemmin. Ahdistaa todella.
Kommentit (21)
Mietin tosissani eroa aviopuolisostani silloin, kun asuimme töiden takia eri paikkakunnilla eikä meillä ollut yhteistä näkemystä tulevaisuudesta. Sitten se kuitenkin alkoi löytyä ja riidat vähenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä on eron mahdollisuutta ihan avoimesti mietitty. Miksi sitä edes pitäisi salata?
On ollut vaikeita aikoja ja sitten niitä onnellisempia kun hetkiä. Tulevaisuudesta ei voi olla varma mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että haluamme jatkaa yhdessä.
Me emme ole miettineet eroa, lähinnä koska olemme vakaumuksellisia kristittyjä joille ero on vakava synti. Muuten ehkä olisimme. On ollut aikoja jolloin emme ole tunteneet mitään rakkautta toisiamme kohtaan, lähinnä ärtymystä. Yhdessä on pysytty kun on Jumalan edessä luvattu että kunnes kuolema erottaa. Uskottu että kaikki elämässä aina muuttuu, joten eiköhän sitä siihen toiseen taas ajallaan sopeudu.
Ja niin on käynyt aina vaikeiden aikojen jälkeen, että on löytynyt uusi, entistä syvempi rakkaus.
Täytyy kyllä sanoa, että vastaan ei kaikkiin kohtiin. Toki voin puhua vain omista tunteistani. Mutta puoliso ei ole koskaan mitään tällaista ilmaissut.
Ei ole ollut. Olemme samanlaisia tärkeissä asioissa ja erilaisia niissä joilla ei meille ole paljoakaan merkitystä. Kohtelemme toisiamme hyvin ja vietämme omasta halusta paljon aikaa yhdessä. En ole ajatellut koskaan eroa, koska minusta minulla on hyvä mies. Pidän itseäni onnekkaana kun saan olla hänen vaimonsa. Olen aina pitänyt. 20 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pitkä(hkö) liitto takana. Jossain vaiheessa alkoi toisen naama ärsyttää ja tuntui että toinen alkaa muistuttaa liikaa omaa vanhempaansa. Molemmat siis ajatteli samanlai ja eiköhän tästä saatu monet tappelut aikaan. Nyt edetään huumorin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole miettineet eroa, lähinnä koska olemme vakaumuksellisia kristittyjä joille ero on vakava synti. Muuten ehkä olisimme. On ollut aikoja jolloin emme ole tunteneet mitään rakkautta toisiamme kohtaan, lähinnä ärtymystä. Yhdessä on pysytty kun on Jumalan edessä luvattu että kunnes kuolema erottaa. Uskottu että kaikki elämässä aina muuttuu, joten eiköhän sitä siihen toiseen taas ajallaan sopeudu.
Ja niin on käynyt aina vaikeiden aikojen jälkeen, että on löytynyt uusi, entistä syvempi rakkaus.
Oletko tosissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että vastaan ei kaikkiin kohtiin. Toki voin puhua vain omista tunteistani. Mutta puoliso ei ole koskaan mitään tällaista ilmaissut.
Samoin. Olemme olleet yhdessä 22 v eikä mitään isompia ongelmia ole ollut. Muutaman kerran ollaan riidelty, mutta ei mistään isoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole miettineet eroa, lähinnä koska olemme vakaumuksellisia kristittyjä joille ero on vakava synti. Muuten ehkä olisimme. On ollut aikoja jolloin emme ole tunteneet mitään rakkautta toisiamme kohtaan, lähinnä ärtymystä. Yhdessä on pysytty kun on Jumalan edessä luvattu että kunnes kuolema erottaa. Uskottu että kaikki elämässä aina muuttuu, joten eiköhän sitä siihen toiseen taas ajallaan sopeudu.
Ja niin on käynyt aina vaikeiden aikojen jälkeen, että on löytynyt uusi, entistä syvempi rakkaus.
Oletko tosissasi?
Olen. Ilmeisesti se on nykyihmisille, joilla suhde perustuu pääosin tunteille, jotenkin järkyttävää että "vanhanaikaisesti" vaan sitoutuu, tuntuupa miltä vaan. Olen kokenut sen itse palkitsevaksi, koska tosiaan vaikeaa kautta on aina seurannut hyvä. Mutta joo on mullakin asioita joiden takia avioeron voisin ottaa, esim. väkivaltaisuus tai toistuva pettäminen. Vaan en siksi jos joskus tuntuue ttei toista rakasta - ihmisen tunteet on aika ailahtelevainen asia joille ei mitään kovin vahvaa voi perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole miettineet eroa, lähinnä koska olemme vakaumuksellisia kristittyjä joille ero on vakava synti. Muuten ehkä olisimme. On ollut aikoja jolloin emme ole tunteneet mitään rakkautta toisiamme kohtaan, lähinnä ärtymystä. Yhdessä on pysytty kun on Jumalan edessä luvattu että kunnes kuolema erottaa. Uskottu että kaikki elämässä aina muuttuu, joten eiköhän sitä siihen toiseen taas ajallaan sopeudu.
Ja niin on käynyt aina vaikeiden aikojen jälkeen, että on löytynyt uusi, entistä syvempi rakkaus.
Oletko tosissasi?
Olen. Ilmeisesti se on nykyihmisille, joilla suhde perustuu pääosin tunteille, jotenkin järkyttävää että "vanhanaikaisesti" vaan sitoutuu, tuntuupa miltä vaan. Olen kokenut sen itse palkitsevaksi, koska tosiaan vaikeaa kautta on aina seurannut hyvä. Mutta joo on mullakin asioita joiden takia avioeron voisin ottaa, esim. väkivaltaisuus tai toistuva pettäminen. Vaan en siksi jos joskus tuntuue ttei toista rakasta - ihmisen tunteet on aika ailahtelevainen asia joille ei mitään kovin vahvaa voi perustaa.
Jumalaa joka käskee olemaan väkivaltaisessa suhteessa en ymmärrä. Sellaista ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meneekö ihan metsään, jos sanon että oletat sen toisen tekevän sinut onnelliseksi?
Tuntuu että tilanne on nimenomaan toisinpäin. Mies olettaa sitä minusta, mikä on todella raskasta ja luo minulle kohtuuttomat paineet. Eikä esim. suostu terapiaan, valittaa vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö ihan metsään, jos sanon että oletat sen toisen tekevän sinut onnelliseksi?
Tuntuu että tilanne on nimenomaan toisinpäin. Mies olettaa sitä minusta, mikä on todella raskasta ja luo minulle kohtuuttomat paineet. Eikä esim. suostu terapiaan, valittaa vaan. Ap
No jokatapauksessa joku olettaa. Et ala mihinkään kynnysmatto juttuun, jossa sinä olet muka vastuussa toisen onnellisuudesta, koska siitä ei suhteessa ole kyse. Kaikki ovat vastuussa omasta onnellisuudestaan ja piste.
Ei ole tullut isoja ongelmia eteen ikinä, ainakaan vielä. Yhdessä 14 vuotta. Voihan sitä huomenna erota mutta sitten se on sen ajan ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä oltu pian 6 vuotta ja joskus on käynyt ero mielessä. Olen silti helposti tulistuva persoona, tosin hiljaa mielessäni ja ottaa aikansa, ennenkuin puhun minua vaivaavista asioista. Mies on silti heti ottanut tosissaan kaikki omituisimmatkin asiat, jotka minua ovat vaivanneet, tekee kaikkensa, että olisin onnellinen. Jos mietin eron mahdollisuutta itsekseni, en voi kuvitella elämääni enää ilman miestäni ja jälkikäteen poden syyllisyyttä eron pohtimisesta. Tosissaan silti en ole koskaan sitä miettinyt muutamaa hetkeä kauempaa enkä katunut että olen suhdetta jatkanut.
Ei ole käynyt mielessä. Aviioliitossa 30v, yksi aikuinen lapsi. Puhuminen on se juttu, kaikista asioista on aina puhuttu, eikä jääty ihmettelemään mitä se toinen ajattelee. Ja uskomatonta, intohimo säilynyt ja peitto heiluu ahkerasti edelleen. Luulen että siinä se salaisuus piilee.
Yhdessä 34 vuotta eikä kertaakaan ole ero käynyt mielessä. Jotenkin olemme hitsautuneet ja kasvaneet yhteen, sillä väliimme ei ole tullut mitään erottavaa tekijää. Tulevaisuudestahan ei kukaan tiedä, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ja haavet ovat vieläkin yhteisiä ja ovat myös hyvin tärkeitä ja ajankohtaisiakin. Toisen seura ei kyllästytä koskaan.
Olemme mieheni kanssa rakastuneet toisiimme ensisilmäyksellä. Tämän ansiosta emme juuri koskaan riitele, pientä kinaa joskus väsyneenä ja ärtyneenä. Olemme aina puhuneet siitä miten paljon rakastamme toisiamme ja miten hyvä meillä on olla toistemme kanssa. Ei koskaan ole mieleenkään tullut erota, vaikka vuosia on yhdessä oltu. En haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Jos tavatessamme olisin seurustellut jonkun toisen kanssa, niin olisin jättänyt sen toisen, ei olisi tarvinnut paljon miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että vastaan ei kaikkiin kohtiin. Toki voin puhua vain omista tunteistani. Mutta puoliso ei ole koskaan mitään tällaista ilmaissut.
Sama. Meillä ei ole ollut mitään isoja ongelmia, vaan melko tasaista.
21v yhdessä ja eroa mietin ainoastaan kun oli suhteessamme riippumaton iso ongelma kyseessä, en avaudu siitä sen enempää. Mietin silloin että hullua erota kun rakastaa toista kuin hullu puuroa mutta ongelma onneksi ratkesi parhain päin. Muuten vastaus kaikkiin kysymyksiin ei.
Alue: Aihe vapaa
Meneekö ihan metsään, jos sanon että oletat sen toisen tekevän sinut onnelliseksi?