Jos sanot hernekeitto "hernekkeitto", sanotko...

Ei toimi tuo vertaus. Hernekeitto on yhdyssana. Ere Kokkonen ja Anne Pohtamo eivät ole.

En, erisnimissä harvemmin kukaan sanoo tuota kahdennusta. Sen sijaan yhdyssanoissa moni ulkomaalainen ei sitä tajua sanoa ja siksi kuulostaa vähän hassulta suomalaisen korvissa.

No en, miksi sanoisin? Yhdyssanat on eri juttu.

En tietenkään. Sanassa 'herne' on jäännöslopuke, sanoissa 'Ere' ja 'Anne' ei ole. Havaitaksesi asian, vertaa miten lausut sanat 'Ere' ja 'Erhe'; jälkimmäisessä on jäännöslopuke. "Erekeitto" lausuttaisiin ilman k:n kahdentumista, "Erhekeitto" sen sijaan lausuttaisiin niin, että k kahdentuu. Tarkkaan sanottuna tosin kyseessä ei ole konsonantin kahdentuminen vaan nimenomaan tuo jäännöslopuke, jonka muodostama tauko kovan konsonantin edessä lausutaan samoin kuin kahdentunut konsonantti.

Herne ja muut suomen e-loppuiset nominit (pl. uudemmat sanat, kuten nalle ja jade) ovat alun perin h- ja k-loppuisia. Sen takia niissä on ns. loppukahdennus. E-loppuisissa nimissä niitä ei ole. Kaikissa suomen murteissa (lähinnä Kymenlaakson ja Satakunnan) murteissa ei ole loppukahdennusta.

En, mutta kakkalla käyn. Pappalle annan halin.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi tuo vertaus. Hernekeitto on yhdyssana. Ere Kokkonen ja Anne Pohtamo eivät ole.

"Meille päin" ei ole yhdyssana, silti yleensä sanotaan "meilleppäin". Samoin "perse penkkiin" sanotaan "perseppenkkiin"

Jäännöslopukkeella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko sana yhdyssana vai ei. Jäännöslopuke johtuu kielen historiasta: aikanaan pidemmästä sanasta on loppukahdennus jäljellä. Vanhoissa e-loppuisissa sanoissa on jäännöslopuke, uusissa ei. Herne (tai huone, vene, pyyhe, perse...) on vanha sana, Ere ja Anne ovat uusia tulokkaita.

Jäännöslpuke on myös esimerkiksi yksikön imperatiivimuodossa. Tule, syö, laula!