Mitä jos hoitoalalla (sisältäen lääkärit yms) on joku tuttu henkilö?

Oli miten ammattimaista ja vaitiolovelvollista tahansa, niin kyllä minusta tuntuisi kiusalliselta esim. mennä alapään vaivoihin liittyen lääkärille, joka on minulle tuttu. Sen sijaan esim. tuttu hammaslääkäri ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että esim naapurit ja kaverit tulevat mielellään hoitoon tutulle henkilölle. Vaitiolovelvollisuus sitoo. En kerro edes puolisolle, jos olen naapuria hoitanut.

Tässä on paljon vaihtelua.   Esim jotkut eivät missään tapauksessa halua nähdä ketään tuttua.   Ja sitten on ne joille on se ja sama tai jopa kiva.

Teillähän on outo systeemi, jos potilas voi valita missä ja kenen hoitajan vuoroilla sairastaa.  Ehkä pienessä paikassa käy, mutta isomassa menet sinne osastolle mihin sinut pannaan ja niillä hoitajilla mennään, jotka ovat vuorossa siellä sillä hetkellä.    Mikään ei tietenkään estä sitä, että hoitsut järjestelisivät hommia keskenään niin, että joku voisi välttää jotain tai nimenomaan kohdata jonkun, ellei ole niin hektistä, että mennään vaan.

Minua ilahdutti se, että ensiavussa ensimmäisten hoitajien joukossa oli yksi tuttu. Minulla oli sydänkohtaus.

Yleensä työntekijä jäävää itsensä kokonaan pois, jos mahdollista. Ja voin kertoa, että kun työtä tekee, ei jaksa olla utelias kenenkään asioista.

Cat kirjoitti:

Ketään meistä töitä tekevistä ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun sairaudet, kun niitä työkseen vatkaa. Ei tule mieleen mitään.

Tuttuja on tullut hoidettua. Sama logiikka hoidossa kuin kaikilla muillakin. Asiasta vain juttelen, en muuta.

Tästä olen aika lailla eri mieltä. Esimerkiksi Helsingin neuvoloissa on terveydenhoitajia, jotka lukevat ihan huvikseen erikoissairaanhoidon sairaskertomuksia, vaikka eivät edes saisi tehdä sitä. Käsittämätöntä.

Jouduin työssäni tilanteeseen, jossa minun olisi pitänyt katetroida lapseni opettaja. Delegoin tehtävän kollegoille. Katetrointi on se kaikista intiimein ja monelle potilaalle erittäin kiusallinen rutiinitoimenpide.

Jos olet psyk. puolella duunissa ja tarvitset itse sen palveluita, voit mennä  toiseen kuntaan.

Toki ei pakko,mutta yleensä menevät.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ”vain” osastonsihteerinä sairaalassa mutta olen silti kaikilta tutuilta/sukulaisilta kysynyt luvan saanko hoitaa hänen asioitaan. Aina olen saanut. Tosin useimmiten olen vastaanotossa yksin joten olisi aika hankalaa lähteä etsimään kollegaa jos joku kieltäytyisi. Töitänihän minä siellä vain teen, potilas potilaana jne.

Miten niin ”vain”. Miksi vähättelet työtäsi?

Tämä on myös mun kokemus. Vastenmielistä, mutta totta. Olen itse joutunut poistumaan tilanteesta, kun jonkun paikallisen puolijulkkiksen terveystietoja on ruodittu todella raa’asti kahvipöydässä. Pieni paikkakunta.

En jäänyt alalle. Ei ollut mua varten.

En hoida tuttuja, jos tiedän jonkun tutun tulevan etukäteen vastaanotolle. Silloin tutun hoitaa joku muu ja tämmöinen vaihdos on ihan yleinen käytäntö. Jos vastaanotolle tuleekin yllättäen joku puolituttu, joka on siinä tilanteessa hoidettava, niin se menee samalla rutiinilla kun muutkin potilaat. Voin sanoa, että kun työkseen näkee kaikenlaista, niin ei ole minkäänlaista uteliaisuutta toisten asioihin tai sairauksiin. Kiteyttäen voisi sanoa, että kaikki on niin monta kertaa jo nähty.

Häntä kohdellaan ihan samalla tavalla kuin muitakin asiakkaita, noudattaen vaitiolovelvollisuutta, lakeja ja asetuksia. Aivan sama onko asiakas julkkis vai naapuri, hänet hoidetaan asiallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitajana itse huolehdin, etten hoida tuttuja. En saa, enkä myöskään katso potilastietoja ilman hoitosuhdetta. Hoitosuhdetta ei ole, kun en osallistu hoitoon.

Aina on vuorossa toinen hoitaja, joka voi hoitaa.

Ei onnistu monessakaan paikassa jos on pelkkä tuttu.

Pakko vaan hoitaa

Kävin aikoinani terveyskeskuslääkärillä kierukan laitossa ja muissakin naisten sairauksissa.Lääkäri oli naapurin poika,pari vuotta minua nuorempi.En parempaa lääkäriä olisi kaivannut!Siellä kävi työkaverinikin(siis naiset)yhtä lukuunottamatta.No nyt ollaan jo molemmat eläkkeellä...

Asun pienellä paikkakunnalla ja on todella kiusallista käydä papassa tai neuvolassa kun alapäätä tonkii aina joku tuttu.

Vierailija kirjoitti:

No heillä on vaitiolovelvollisuus. Ihan sama jos kärsit kovista peräpukamista, ei heitä kiinnosta yhtään ihmeemmin. Sairaalassa nyt näkee semmosia tapauksia laidasta laitaan ettei mikään ammattilaisia hetkauta.

Noloa ehkä siinä vaiheessa, jos olet miespuolinen potilas, sinua tulee katetroimaan tuttava naishoitaja ja sinulla alkaisi seisomaan. 😂

Mutta jos miettisin itseni sairaanhoitajana, niin en lähtisi kyllä katetroimaan potilasta, joka olisi itselleni tuttu muutenkin. Vaihtaisin osia jonkun toisen shoitajan kanssa tai ainakin kysyisin potilaalta itseltään, onko OK että katetroin.

Vaitiolocåvelcollisuus on vain sanonta. Kyllämsitä on kuullut yhtä ja foista kun ihmiset nyt on vaan pahansuopia ja uteliaita pskoja.

Olin menossa sairaalaan gynekologiseen toimenpiteeseen, kun törmäsin käytävällä hyvään tuttavaan (mies)lääkäriin. Tervehdin ja jutustelin niitä näitä, kunnes tämä kaverini totesi, että minut oli laitettu hänen päivän työlistalleen toimenpiteeseen, mutta hän ajatteli siirtää minut toiselle lääkärille. Leukani loksahti auki, ja tajusin kuinka noloa olisi molemmille ollut mennä hänen vastaanotolle. Kiitin huomaavaisuudesta ja pääsin toiselle lääkärille. Kyseessä oli melkoisen vaikea ja intiimi toimenpide, joten tässä tapauksessa en todellakaan olisi tilanteeseen kaivannut kaveria alapäätäni ronklaamaan. Pisteet hänelle :D. 

Muissa asioissa voin ihan hyvin käydä tuttujen ja kavereiden vastaanotolla. He ovat kuitenkin ammattilaisia, ja osaavat olla myös hienotunteisia asioissa. 

Itsellä riippuisi paljon tutusta, on tuttuja joille en haluaisi edes mennä hakemaan flunssassa saikkua, ja sitten on niitä jotka saisi mun puolesta lukea koko sairashistorian, tehdä papat jne. Joku terapeutti tai psykiatri on sellainen että pitäisi olla joku tuntematon, ne ovat yksityisiä asioita joita en halua että kukaan tuttu tietää.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni tuttu ihminen olisi vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Aatteletko samoin kun menet pyytämään hiv testiä tai haet aborttia, hakeudut lapsettomuushoitoihin, pyydät penslaamaan alapäätäsi, tai haluat katkolle jne...kyllä varmaan.

Mun entinen kiusaaja on töissä eräällä kauneusklinikalla mihin olin harkinnut meneväni. Vaikka hänellä ei ole pätevyyttä niihin mitä olisin mennyt tuolta hakemaan, en olisi halunnut hänen näkevän minua silellä, joten jäi menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Asun pienellä paikkakunnalla ja on todella kiusallista käydä papassa tai neuvolassa kun alapäätä tonkii aina joku tuttu.

Asun myös, mutta täällä on onneksi paljon tuntemattomia ja vaihtuvia ostolääkäreitä. Kunnassa ei ole tällä hetkellä lainkaan vakituisessa virassa olevaa lääkäriä. Haku on ollut päällä jo kauan.