Lapsen luokan retki Fazerilaan :(

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo retki ihan lukkoon lyöty jo...? Aloin miettimään tässä yhtäkkiä, että voisikohan opettajalle ehdottaa retkeä jonnekin muualle. Hyvät ilmatkin nyt toukokuussa, joku luonto tai vaikka pyöräretki tulisi paljon halvemmaksikin..?

ap

Oletko hakenut apua ongelmiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retket Fazerille olivat niitä hauskimpia retkiä. Harmi, että lapsesi jää tästä paitsi. Kai sentään kysyit lapselta, että haluaisiko hän edes mukaan?

Ei meillä lapset kaikesta päätä :) Mutta voisin kyllä järjestää lapselle korvaavan retken jonnekin. Ulkoilua, kiipeilyä, elämyksiä...Voi olla että jää Fazerit toiseksi :)

Ap

Kai edes tajuat, että itse suljet lapsesi kaveriporukasta kielloillasi.

Lasta kannattaa kasvattaa kohtuuteen. Samaan johon jokaisen tulisi myös pyrkiä. On hullua demonisoida tiettyjä ruokia, koska se tulee aiheuttamaan jossakin vaiheessa ongelmia.

Mutta kaikki toki tyylillään.

Meidän lapset osaavat käyttäytyä, vaikka saisi syödä miten paljon tahansa, niin eivät todellakaan syö, vaan tietävät, että on kohteliasta esim. karkkia tarjottaessa ottaa vain pari.

Ei sekään ole lapselle kiva jos ei pääse mukaan. Näitä tilanteita tulee joka tapauksessa vastaan esim. Koulukavereiden synttäreillä voi olla karkkia tarjolla.

Fazerin tuotteet on palmuöljypaskaa eikä edes ilmaisen syömisen väärti! Mieluummin tehkää retki Pandan tehtaille, jonka tuotteet viekä maistuvat suklaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän viidessä minuutissa ehtii ahmia ihan älyttömästi :( En ymmärrä miksi tälläisiä retkiä pitää järjestää kouluaikana. Me ei olla totutettu lasta sokerimössöihin tähän mennessäkään joten miksi nyt...?

ap

Siis sokerihan on yksi ainoista makeutusaineista joka käy kaikille, myös suolistosaorauksista kärsiville fodmap-ruokavaliota noudattaville. Mielestäni sinulla on nyt jotain mennut kasvatuksesa pieleen jos lapsesi jää fazer-kierroksella sokerikoukkuun. Sokerihan ei kohtuudella (kuten ei moni muukaan raaka-aine) ole mitenkään vaarallista.

No ei pidä paikkaansa. Ramppasin lääkärillä krionisen ripulin vuoksi, mutta ei niitä kiinnostanut. Sain fodmap-monisteen.

Omat käytännön kokeet osoittivat, että sokeri aiheuttaa ripulin.

Onnea ap:lle siihen asti kunnes pikkumake 15-vuotias alkaa käyttää päihteitä, koska hänelle kehittyy nuoruudessaan auktoriteettiongelma. Silloin pikkumake kokeilee kaikki huumeet läpi, tupakasta heroiiniin.

Lapsesi varmaan odottaa innolla retkeä ja sitten sinä tulet ja pilaat toisen ilon kieltämällä.

Tuntuuko hyvältä pahoittaa oman lapsesi mieli?

Mekin käytiin ala-asteella tuolla tehtaalla ja kierroksen lopuksi oli kulhoissa namia, josta sai sitten syödä hetken aikaa. Ei meillä kukaan ahminut kuten en itsekään. Otettiin muutamat namit ja siinä se. En nyt muista olisiko mieli tehnyt ottaa muutama enemmänkin, mutta meillä oli käytöstavat jo silloin eikä tosiaan ois kehdattu ahmia.

Meidän lapsi kävi tuolla reissulla jo päiväkodissa :( ja sieltä hän muutenkin on oppinut karkkia syömään. Kun on diskoa, naamiaisia, joka lapsen synttärit, nyyttärit jne jne ja mitään noista ei voi juhlia ilman karkkia. Meidän perhe syö vegaanista ruokaa, joten en ole viitsinyt nostaa haloota tuosta mässäämisestä kun jo muutenkin lapsi erottiu joukosta...

Mutta lapsi toi Fazerin reissulta tuliaisiksi tosi hyvää siemenruisleipää ja avaamattoman vegaanisen karkkipussin. Jotain suklaata oli saanut maistaa, ahmimisia ei ollut.

Nut on tullut se hetki, kun mamin on luovuttava pikkulapsiaikaan liittyneestä kontrollista. Lapsi on koululainen, ja itsenäistymisprosessi alkaa./

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa 5 minuutissa saa jo pahan hyvän sokerihumalan ja lopuksi vielä voi oksentaa sitten. Usein ei ole tolkun häivää kun lapset pääsevät tollaiseen karkkiparatiisiin. Meidän koulu ei suostunut tekemään tonne retkeä peruskouluaikoina, silloin me kaikki oppilaat oltaisi haluttu tonne.

Sokerihumala on urbaanilegenda ja asiaa on jonkinverran tutkittukin. Joskus aikoinaan kouluretkellä sai Fazerilla maistella tuoreita herkkuja pitkin matkaa, nyt se on vaan pieni hetki, jossa ehtii vain muutaman karkin.

Nämä ovat vaarallisia retkiä, meidänkin porukasta muutama ahnas suklaamussu hukkui suklaajokeen, kun ei millään saanut tarpeikseen. Jali pahoitteli tapahtunutta, ja tarjosi nannaa lohdutukseksi järkyttyneille.

Kai se lapsi uskoo jos äiti sanoo että et sitten syö siellä mitään, toimiihan se ap:n mukaan kaverisynttäreillä ja muuten vaan kavereitten luona. Miksi opettajaa pitää moisella vaivata, vai eikö ap luota lapseensa?

Se kiertokäynti on muutakin kuin karkkien ahmimista, oikeasti mielenkiintoista kuulla historiasta ja valmistustavoista

Tämä on kyllä ap:n viihdyttävin ketju hetkeen, oli pakko lukea loppuun asti :) Sinut tunnistaa hyvin kirjoitustyylistä, lauserakenteesta, siitä minkälaisiin kommentteihin vastaat ja hymiöiden käytöstä ja muita raivostuttavasta tavasta ohittaa fiksut ja rakentavat asiat. Mietin tulevatko ideat näihin helposti vai kuinka kauan käytät aikaa näiden valmisteluun? :) Toisaalta mietin myös, että millä ajalla ja miksi?

Olen nähnyt lähipiirissä monta tällaista, joilla lapsena ollu tiukka ruokavalio ja sitten teininä/aikuisena lähtenyt homma ihan lapasesta. Esimerkiksi mieheni perhe on ollut todella tarkka ruoan terveellisyydestä, heillä on ollut paljon erilaisia sääntöjä ja kieltoja. Nyt aikuisena kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia.

Tavatessamme mieheni joi litran cokista joka päivä. Cokis oli jotenkin todella erikoista vielä päälle kaksikymppiselle miehelle, kun ei sitä ollut ennen saanut. Olen työssäni myös paljon nähnyt/kuullut lapsista, jotka omaa rahaa saatuaan marssivat koulusta kauppaan, ostavat hyllyt tyhjiksi ja ahmivat herkut ennen kotiin menoa. Miehen sisko kertoi, kuinka teininä säilytti karkkilootaa sänkynsä alla ja kuljetti tyhjät paperit koulun roskikseen.

Et voi suojella lastasi ikuisesti, joten anna hänelle nyt eväät tulevaisuuteen, jotta osaa syödä kohtuudella ja kasvattaa itsekuria.

Esikoisen kanssa olin tarkka makean syönnistä. Ei juurikaan saanut karkkia ennen kouluikää. Muiden juhlissa kyllä, kotona ei ollut karkkipäiviä. No hänestä on kehittynyt melkoinen sokerihamsteri. Pikkusisko on useamman vuoden ikäeron takia saanut maistaa herkkuja jo pienempänä ja hänellä tätä pulmaa ei ole.

Kavereiden rooli ja merkitys lapsen elämässä kasvaa koko ajan iän myötä. Tulee myös liikkumaan ilman vanhempiaan ja saamaan joskus omaa rahaa. Ikuisuuksia ei pysty valvomaan etteikö lapsi karkkia söisi.

Totaalikielto voi houkuttaa enemmän kielletyn hedelmän pariin.

Eihän kotiin tarvitse karkkia ostaa, mutta en näkisi pahana jos kaverin synttäreillä syö. Pitäähän arjen erottua juhlasta. Joka päivä ei silti tarvitse olla karkkipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä ap:n viihdyttävin ketju hetkeen, oli pakko lukea loppuun asti :) Sinut tunnistaa hyvin kirjoitustyylistä, lauserakenteesta, siitä minkälaisiin kommentteihin vastaat ja hymiöiden käytöstä ja muita raivostuttavasta tavasta ohittaa fiksut ja rakentavat asiat. Mietin tulevatko ideat näihin helposti vai kuinka kauan käytät aikaa näiden valmisteluun? :) Toisaalta mietin myös, että millä ajalla ja miksi?

Olen ihan varma, että tämä ap on opettaja. Ei ruokanatsiäiti, vaan yhden tämmöisen lapsen ope. Purkaa turhautumistaan täällä, kun on päässyt taas vaantamään sen äidin kanssa.