Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen liian hiljainen, kummallinen ja tylsä ihminen. Masentaa olla tällainen luuseri
11.05.2018 |
Olen ihmisten seurassa ihan sairaalloisen epävarma hiljainen piipittäjä joka jää täysin sivustaseuraajaksi. Kotioloissa tunnen itseni joskus hyvinä aikoina ihan hyväksi ja fiksuksi ihmiseksi mutta ne kuvitelmat romahtaa välittömästi jos joudun johonkin ihmisporukkaan perheen ulkopuolella.
Kommentit (43)
Itse joudun ponnistelemaan, että jaksaisin vaan olla työpaikalla hiljaa. Työkaverit ovat umpitylsiä, ikäviä tyyppejä, joten olisi niin paljon yksinkertaisempaa olla itsekin hiljainen, tylsä ja omituinen.
Joskus on työpäivän jälkeen tosi yksinäinen olo, kun on joutunut käymään keskustelut hiljaa päässään, koska työkavereista ei ole keskustelijoiksi. Tänäänkin yksi höpisi koko päivän jostain helmetin lasagnesta, jonka oli ihan itse eilen laittanut. Tai siis valkokastikkeen oli ostanut valmiina. Ja levyt. Ja ihan itse pikkukätösillään laittanut sen ruuan. Ja vit*u tätä se jankkasi ainakin kaksi tuntia.
Edellisessä työpaikassa keskusteltiin mustista aukoista, multiversumeista, tunnelukoista ja eläinten oikeuksista, plus huumoria oli koko ajan ilmassa. Voih, on ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit mies, olisit yksinäinen ja masentunut. Ole onnellinen sukupuolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaisuus on aliarvostettua. On taito sinänsä puhua vain silloin kun on sanottavaa ja sitä taitoa ei monella ole
Paitsi jos on sellainen hiljainen jolla ei ole koskaan mitään sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit mies, olisit yksinäinen ja masentunut. Ole onnellinen sukupuolestasi.
Mähän olen yksinäinen ja masentunut. Ei se seksiseuran saamisen mahdollisuus tee mitenkään autuaaksi vaan lähinnä masentaa entisestään kun niiden miestenkin kanssa on yksinäinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit mies, olisit yksinäinen ja masentunut. Ole onnellinen sukupuolestasi.
Mähän olen yksinäinen ja masentunut. Ei se seksiseuran saamisen mahdollisuus tee mitenkään autuaaksi vaan lähinnä masentaa entisestään kun niiden miestenkin kanssa on yksinäinen olo.
Ai et olekaan perus valittajanainen. Anteeksi erehdykseni. Ehdotan, että lähestyt jotain toista vähäpuheista jollain tavalla. Meidän hiljaisempien on pidettävä yhtä, koska ekstrovertit "normaalit" huolehtivat kyllä toisistaan mutta eivät välitä erilaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa sua ap. Olet tärkeä ja arvokas. Esim. Japanissa hiljaisia ja ujoja arvostetaan ihan yleisestikin. Hieno tyyppi oot usko pois!
Jeesus rakastaa, Allah vihaa, Buddhaa ei vois vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen kummallinen tylsä luuseri jolla ilmeisesti on mies ja lapset? Tosi kummallista...
No itseasiassa ei ole. Saisin kyllä varmaan miehen mutta en ole jaksanut yhtään ehdolla olleista ottaa pitemmäksi aikaa katseltavaksi. Ja ne paremmat miehet kyllä menee paremmille naisille.
Osaatko sanoa minkälainen olisi tällainen parempi mies, jonka kelpuutat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien tarvi olla seurallisia ja ekstroverttejä. Tuskin sinussa mitään vikaa on.
Niin, esimerkiksi minä olen syrjäänvetäytyvä ja pervertti.
Voit muuttaa tuon pillereillä helposti, mutta en tiedä kannattaako
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja ”Herkkyys ja sosiaaliset pelot”. Ei sussa mitään vikaa ole. Olet herkkä ja se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat tosi paljon multa. En tiedä, mikä tilannetta auttaisi, mutta joskus joidenkin seurassa osaan ottaa sellaisen hauskan ja kivan ihmisen roolin, josta moni on kai ihan pitänytkin. Eihän sitä kauan jaksa ylläpitää, joten kaikki tuttavuudet jää aika pian ja mitään syvempiä ihmissuhteita ei synny.
Vierailija kirjoitti:
No mutta ota rempseä asenne, aloita vaikka pukeutumalla niinkuin et normaalisti pukeutuisi, ja meikkaa. Seksikkäät aluavaatteet vielä alle
Ja veskun laulu pimpelopompeli soimaan 😁
Sit annat mennä
Siis mihin tämä "neuvo" oli oikein tarkoitettu?? Oletkohan eräs tuttavani, jonka ratkaisu kaikille hiljaisemmille on tuo että laitat vaan seksikkäät vaatteet ja reilusti meikkiä ja sitten vaan baanalle miehiä iskemään. Ja viinaa tietysti vetämään, eihän kukaan tykkää hiljaisista ilonpilaajista....
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä ja ei siinä älykkyydestä ole kyse vaan sosiaalisesten tilanteiden pelosta ja ujoudesta, epävarmuudesta ja ehkä myös huonosta itsetunnosta.
Erään huomion olen tehnyt; ääneen räkättävät ja itsekeskeiset tyhjännaurajat usein solmivat varsin helposti ihmissuhteita. Pohtiva, fiksu ja asiallinen ihminen koetaan tylsänä ilonpilaajana, eikä tällaista henkilöä edes pyritä ymmärtämään missään asiassa. Ei ihmekään että olo jää auttamatta ulkopuoliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Voit muuttaa tuon pillereillä helposti, mutta en tiedä kannattaako
No kyllä mä mielialalääkettä jo syönkin, mutta eihän se nyt valitettavasti silti luonnetta korjaa.
No miks oot sellanen. Luusereita ne on muutkin kun kerran tuo on katsantotapasi.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistin itseni.
Olen lapsesta asti ajatellut, että minut on jotenkin ”viritetty eri taajuudelle” kuin muut ihmiset.
Luonteeltani olen introvertti ja viihdyn hyvin yksin. Tai niin ainakin olen itselleni uskotellut. Lapsena ja teininä minulla oli kyllä kavereita, mutta voin sanoa ettei aikuisiällä minulla ole ollut yhtäkään ystävää.
Kotona saatan puhua paljon, mutta esimerkiksi jouluisin olen isomman porukan joukossa se hiljaisin. En pahemmin puhu enkä osallistu lautapeleihin tai juuri muuhunkaan, sillä pelkään nolaavani itse. En ole hauska sutkauttelija, supliikkimies tai mitään muutakaan. En myöskään oikein juo alkoholia, joten se saa usein tuntemaan olon ulkopuoliseksi.
En ole siis mikään neitsyt nörtti, mutta koen kuitenkin omaavani enemmän mielenkiintoa vähän syvällisempiin asioihin kuin monilla muilla. Opiskelut jäi kesken, tällä hetkellä en tee juuri mitään muuta kuin luen pääsykokeisiin. Hieman kyllä pelottaa, että mikäli pääsen yliopistoon niin jään sielläkin, toisten ns. fiksujen seurassa, taas ulkopuoliseksi.
Tulen kyllä siis ihmisten kanssa toimeen ja pärjään päivittäisessä elämässä, mutta en vain tunnu osaavan toimia isommassa porukassa. Kaupungilla liikkuessa tuntuu, että kaikki katsovat minua vaikka tiedostan, että ajatus on todella typerä eikä pidä paikkaansa. Miksen osaa olla rentona kuten muut ihmiset?
Olen pohtinut monen montaa diagnoosia itselleni aina aspergerista ja paniikkihäiriöstä erityisherkkyyteen. En vain osaa hakea tähän mitään apua... toisaalta taas tunnen, etten edes halua mitään virallista diagnoosia, sillä epäilen minulle sitten kenties tuputettavan pillereitä, joita en missään nimessä halua popsia. En myöskään osaa nähdä, miten asioista asiantuntijan kanssa puhuminen muuttaisi luonnettani miksikään.