Halusin uran ja perheen. Sain vain toisen. Miten käsitellä tyytymättömyyden tunteet?

Halusin rakastavan miehen ja paljon lapsia eli ison perheen, omakotitalon ja ystäviä.

Sain narskun miehen, vaivalla yhden lapsen. Narskun puolelle erossa meni kaikki ns. ystävät, mies ei tapaa lastaan.

Miten käsitellä tyytymättömyyden tunteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi sitten sitä työtä pk-seudulta. Ei tarvitse olla vakituinen työpaikka. Tärkeintä on, että pääset alkuun uralla.

Tässä ongelmasi on osin itse aiheutettu. Ei ole mikään pakko jämähtää yhdelle paikkakunnalle. Asuinpaikan valinta pitää tehdä molempien puolisoiden uraa ajatellen. It-alalla pk-seudulla on ylivoimaisesti eniten töitä. Jos kerran asutte Etelä-Suomessa, ei ole mahdotonta löytää paikkakuntaa, josta on kohtuulliset yhteydet molempien töihin.

Tuota yhdelle paikkakunnalle jämähtämistä kutsutaan vakiintuneeksi elämäksi ja sosiaalisen turvaverkon ylläpitämiseksi.

Ei se turvaverkko mihinkään katoa, kun puhutaan Etelä-Suomesta. Muuttomatka ei ole tuhansia kilometrejä.

Minä en heittäisi opintoja hukkaan vain siksi, että ei voi muuttaa vakiintumiseksi kutsutun tekosyyn perusteella niin, että molemmilla on mahdollisuus työhön.

Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Minä muutin ennen lasten saamista työpätkän perässä yksin vieraalle paikkakunnalle. Silloin puhkesi yksinäisyyden takia päälle paha masennus. En halua ottaa tätä kokemusta enää uusiksi.

Nyt puhutaan kuitenkin kohtuullisen pienestä muuttomatkasta, ei Itä-Suomesta Etelä-Suomeen tai Helsingistä Ouluun. Ystävyyksien ylläpito lienee mahdollista.

Jos teidän perhe ei yhtään jousta sinun urasi eteen, niin tietenkään et voi työllistyä.

Ekat työpaikat ovat väistämättä määräaikaisia ja huonommin palkattuja. Jos jäät odottamaan että heti kylmiltään saat vakituisen paikan aivan kokemattomana, niin saat odottaa lopun ikää.

Onko sinulla mitään mahdollisuutta asua viikolla jollain tutulla tai sukulaisilla pääkaupunkiseudulla?

Olisiko töitä joita voisit tehdä osin etänä ja asua pari yötä halvassa hotellissa?

Joskus eka työpaikka ei ole kauhean tuottoisa, vaan sitä tehdään kokemuksen ja työtodistuksen takia.

Tai kuinka pitkä työmatka sinulle tulisi jos kävisit töissä nykyisestä kodista?

Entä miten pitkä työmatka olisi jos sinä ja mies laittaisitte sen puoliksi ja asuisitte puolivälissä?

Uuden alan opiskelu kuulostaa haihattelulta, jos sinulla on jo kelvollinen tutkinto. Vai inhoatko sitä työtä?

Nimittäin myös uusi tutkinto tarkoittaa vuosia rahan vähyyttä, öitä hotellissa pois kotoa ja iltoja läppärin kanssa. Koska en usko että asut yliopistopaikkakunnalla jos sieltä ei sinulle löydy mitään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Halusin rakastavan miehen ja paljon lapsia eli ison perheen, omakotitalon ja ystäviä.

Sain narskun miehen, vaivalla yhden lapsen. Narskun puolelle erossa meni kaikki ns. ystävät, mies ei tapaa lastaan.

Miten käsitellä tyytymättömyyden tunteet?

Sympatiaa täältä sulle. Mulle kävi samoin. Nyt mulla ei ole kuin työ kohta kun lapsi lähtee omilleen.

Halusin edes jollain tapaa mielekkään elämän. Ystäviä, edes satunnaista seksiä ja kohtuupalkkaisen työn.

En saanut mitään näistä, elämä on. Itse hukutan tunteeni ruokaan ja erakoitumiseen.

Mitkä on AP:n vahvuudet:

- Oletko sosiaalinen, hyvä ulosanti, tuletko toimeen ihmisten kanssa?

- Oletko käsistä kätevä, matemaattisesti lahjakas?

Minä jos lähtisin uudelleen kouluttautumaan (tällä hetkellä ura on paperihommia, asiantuntijatason hommaa, paljon muuttujia muistettavana jne) niin lähtisin talon rakentajaksi tai putkimieheksi. Olen aina ollut kuitenkin kätevä käsistäni, minua kiinnostaisi nähdä mahdollisen alan vaihdon jälkeen työn jälki konkreettisemmin kuin nyt ja olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäksi uskon, että työllisyystilanne olisi hyvä, koska ihmiset nykyään enemmän asumiseen panostavat, mutta aikaa ja kykyä ei riitä usein itse tekemiseen/remontointiin. Ja putket on rakennuskannan iän puolesta siinä kuosissa kohta, että töitä varmasti riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi sitten sitä työtä pk-seudulta. Ei tarvitse olla vakituinen työpaikka. Tärkeintä on, että pääset alkuun uralla.

Tässä ongelmasi on osin itse aiheutettu. Ei ole mikään pakko jämähtää yhdelle paikkakunnalle. Asuinpaikan valinta pitää tehdä molempien puolisoiden uraa ajatellen. It-alalla pk-seudulla on ylivoimaisesti eniten töitä. Jos kerran asutte Etelä-Suomessa, ei ole mahdotonta löytää paikkakuntaa, josta on kohtuulliset yhteydet molempien töihin.

Tuota yhdelle paikkakunnalle jämähtämistä kutsutaan vakiintuneeksi elämäksi ja sosiaalisen turvaverkon ylläpitämiseksi.

Ei se turvaverkko mihinkään katoa, kun puhutaan Etelä-Suomesta. Muuttomatka ei ole tuhansia kilometrejä.

Minä en heittäisi opintoja hukkaan vain siksi, että ei voi muuttaa vakiintumiseksi kutsutun tekosyyn perusteella niin, että molemmilla on mahdollisuus työhön.

Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Minä muutin ennen lasten saamista työpätkän perässä yksin vieraalle paikkakunnalle. Silloin puhkesi yksinäisyyden takia päälle paha masennus. En halua ottaa tätä kokemusta enää uusiksi.

Nyt puhutaan kuitenkin kohtuullisen pienestä muuttomatkasta, ei Itä-Suomesta Etelä-Suomeen tai Helsingistä Ouluun. Ystävyyksien ylläpito lienee mahdollista.

Tuo on sinun näkemyksesi tilanteen ratkaisemiseksi. Itse en koe tuota toimivana ratkaisuna tilanteeseeni. Tuo ei myöskään ole mikään vastaus aloituksessa pohtimaani kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on AP:n vahvuudet:

- Oletko sosiaalinen, hyvä ulosanti, tuletko toimeen ihmisten kanssa?

- Oletko käsistä kätevä, matemaattisesti lahjakas?

Minä jos lähtisin uudelleen kouluttautumaan (tällä hetkellä ura on paperihommia, asiantuntijatason hommaa, paljon muuttujia muistettavana jne) niin lähtisin talon rakentajaksi tai putkimieheksi. Olen aina ollut kuitenkin kätevä käsistäni, minua kiinnostaisi nähdä mahdollisen alan vaihdon jälkeen työn jälki konkreettisemmin kuin nyt ja olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäksi uskon, että työllisyystilanne olisi hyvä, koska ihmiset nykyään enemmän asumiseen panostavat, mutta aikaa ja kykyä ei riitä usein itse tekemiseen/remontointiin. Ja putket on rakennuskannan iän puolesta siinä kuosissa kohta, että töitä varmasti riittäisi.

Tämä on hyvä idea! Tätä alan ihan tosissani pohtia. Kiitos vinkistä!

Vierailija kirjoitti:

Halusin edes jollain tapaa mielekkään elämän. Ystäviä, edes satunnaista seksiä ja kohtuupalkkaisen työn.

En saanut mitään näistä, elämä on. Itse hukutan tunteeni ruokaan ja erakoitumiseen.

Otan osaa. Kuulostaa ikävältä.

Vierailija kirjoitti:

Jos teidän perhe ei yhtään jousta sinun urasi eteen, niin tietenkään et voi työllistyä.

Ekat työpaikat ovat väistämättä määräaikaisia ja huonommin palkattuja. Jos jäät odottamaan että heti kylmiltään saat vakituisen paikan aivan kokemattomana, niin saat odottaa lopun ikää.

Onko sinulla mitään mahdollisuutta asua viikolla jollain tutulla tai sukulaisilla pääkaupunkiseudulla?

Olisiko töitä joita voisit tehdä osin etänä ja asua pari yötä halvassa hotellissa?

Joskus eka työpaikka ei ole kauhean tuottoisa, vaan sitä tehdään kokemuksen ja työtodistuksen takia.

Tai kuinka pitkä työmatka sinulle tulisi jos kävisit töissä nykyisestä kodista?

Entä miten pitkä työmatka olisi jos sinä ja mies laittaisitte sen puoliksi ja asuisitte puolivälissä?

Uuden alan opiskelu kuulostaa haihattelulta, jos sinulla on jo kelvollinen tutkinto. Vai inhoatko sitä työtä?

Nimittäin myös uusi tutkinto tarkoittaa vuosia rahan vähyyttä, öitä hotellissa pois kotoa ja iltoja läppärin kanssa. Koska en usko että asut yliopistopaikkakunnalla jos sieltä ei sinulle löydy mitään töitä.

Paikkakunnalla, jolla asun voi suorittaa yliopisto-opintoja.

Osaatko koodata? Itse en ymmärrä it-duuneista mitään mutta olen ymmärtänyt että it-taustaisille on paljon kysyntää niissä töissä ja myös uudelleenkoulutusta mm TE:n kautta. Ehkä siinä olisi mahiksia vaikka etätöihin?

Minä en saanut kumpaakaan.