Halusin uran ja perheen. Sain vain toisen. Miten käsitellä tyytymättömyyden tunteet?

Vaikka itseäni varten tätä olenkin pääasiassa tehnyt, niin vaikeina hetkinä auttaa kun ajattelee, että teen tämän perheeni takia. Jotta jos joskus perheen toiselle vanhemmalle käy jotain, emme joudu elämään siinä köyhyydessä mitä sain itse lapsuudessa kokea. Se kummasti auttaa jaksamaan. Rakastan myös puolisoani ihan hirveästi ja toivon, että taloudellinen taakka hänen harteiltaan poistuisi. Hoitajan palkalla kun ei neljää ihmistä elätetä (netto 1800).

IT-alallahan on huutava työvoimapula. Joku tässä mättää, joko koulutuksesi, kokemuksen puutteesi, olemuksesi... Osaatko yhtään sanoa mikä se voisi olla? Ja jatko-opintojen myötä voisi silti olla helpompi päästä töihin, opintoihinhan kuuluu harjoitteluita ym.

Vierailija kirjoitti:

IT-alallahan on huutava työvoimapula. Joku tässä mättää, joko koulutuksesi, kokemuksen puutteesi, olemuksesi... Osaatko yhtään sanoa mikä se voisi olla? Ja jatko-opintojen myötä voisi silti olla helpompi päästä töihin, opintoihinhan kuuluu harjoitteluita ym.

Niin, uutisissa hehkutetaan miten it-ala työllistää hienosti. Se ei silti ole yhtä kuin alan todellisuus.

Mä sain luojan kiitos molemmat.

Halusin lapsia, mutta tiesin jo ennen ensimmäisen syntymää, että mammakerhot, vuosien kotiäitiys jne ei ole minua varten. Vauvat vain ei ole mun juttu; omat oikein jees, mutta muiden vauvoista en välitä. Tiesin jo ennen ensimmäisen syntymää, että haluan takaisin töihin jo lapsen ollessa pieni. Tiesin myös pian toisen jälkeen, että tämä riittää ja kävin sterilisaatiossa.

Onneksi miehen ja minun työnkuvat ja työajat on semmoisia, että tosi hyvin ristiin voimme  töissä käydä ja vaikka lapset on menneet pieninä (10kk ja 1v3kk iässä) hoitoon, niin hoitopäiviä on ollut vähän ja nekin maksimissaan 6h pituisia.

Toki ympäristö ihmetteli ja kyseenalaistikin minun tapaani olla äiti etenkin kun palasin nopeasti töihin.

Nyt lapset ovat kuitenkin 4v ja 8v. Ovat tottuneet olemaan isänsä kanssa siinä missä minunkin kanssani. Ja sosiaalisia, fiksuja ja mahtavia mukuloita. En voi kieltää, ettenkö olisi välillä aina epäillyt, että teinkö koko perheen kannalta oikein, kun tosiaan uraakin halusin. Mutta tässä vaiheessa voin sanoa, että valinta oli loistava. Toki se vaati myös, että ehti saada jalkaa oven väliin jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää työkuvioissa.

Ap:lle neuvoisin, että nyt kylmää harkintaa ja uraa kohti. Et varmasti kadu. Mutta vaatiiko se mahdollisesti kouluttautumista uudelleen? Muuttoa? Heittäytymistä johonkin aivan uuteen?

Vierailija kirjoitti:

Mä sain luojan kiitos molemmat.

Halusin lapsia, mutta tiesin jo ennen ensimmäisen syntymää, että mammakerhot, vuosien kotiäitiys jne ei ole minua varten. Vauvat vain ei ole mun juttu; omat oikein jees, mutta muiden vauvoista en välitä. Tiesin jo ennen ensimmäisen syntymää, että haluan takaisin töihin jo lapsen ollessa pieni. Tiesin myös pian toisen jälkeen, että tämä riittää ja kävin sterilisaatiossa.

Onneksi miehen ja minun työnkuvat ja työajat on semmoisia, että tosi hyvin ristiin voimme  töissä käydä ja vaikka lapset on menneet pieninä (10kk ja 1v3kk iässä) hoitoon, niin hoitopäiviä on ollut vähän ja nekin maksimissaan 6h pituisia.

Toki ympäristö ihmetteli ja kyseenalaistikin minun tapaani olla äiti etenkin kun palasin nopeasti töihin.

Nyt lapset ovat kuitenkin 4v ja 8v. Ovat tottuneet olemaan isänsä kanssa siinä missä minunkin kanssani. Ja sosiaalisia, fiksuja ja mahtavia mukuloita. En voi kieltää, ettenkö olisi välillä aina epäillyt, että teinkö koko perheen kannalta oikein, kun tosiaan uraakin halusin. Mutta tässä vaiheessa voin sanoa, että valinta oli loistava. Toki se vaati myös, että ehti saada jalkaa oven väliin jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää työkuvioissa.

Ap:lle neuvoisin, että nyt kylmää harkintaa ja uraa kohti. Et varmasti kadu. Mutta vaatiiko se mahdollisesti kouluttautumista uudelleen? Muuttoa? Heittäytymistä johonkin aivan uuteen?

Tuosta itse haaveilin, mutta tuohon en ole päässyt. Aika töiden löytämiseksi loppui kesken, kun piti päättää aletaanko lapsia niitä lapsia ajallaan yrittää vai ei. Emme uskaltaneet jättää yrittämättä, kun työnhaku ei tuntunut helpottuvan vaikka aika kului.

Muutto ei ole vaihtoehto, koska sitten perhe hajoaa. Jotain aivan uutta olisi keksittävä, mutta vielä en ole keksinyt mitä muuta haluaisin tehdä. Toivottavasti vielä keksin. Koen, ettei kaikki päivät kotona lasten kanssa vuodesta toiseen olevan vanhemman osa ole minulle se kaikkein luontevin, vaikka lapset toki tärkeitä ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Ei tietotekniikka työllistä, jos alaa kohtaan ei löydy omaa intohimoa ja halua tehdä asioita ja oppia lisää vapaa-ajallakin.

Jos käy koulun kurssit ja panostus alaan on siinä, niin ei varmasti työllisty.

Kyllä ohjelmoija ainakin työllistyy. Pari kaveria tutustui ohjelmointiin vasta yliopistossa, eivät mitenkään erityisemmin kiinnostuneet siitä harrastuksenomaisesti ja ovat nyt kuitenkin ohjelmoijina töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Ei tietotekniikka työllistä, jos alaa kohtaan ei löydy omaa intohimoa ja halua tehdä asioita ja oppia lisää vapaa-ajallakin.

Jos käy koulun kurssit ja panostus alaan on siinä, niin ei varmasti työllisty.

Kyllä ohjelmoija ainakin työllistyy. Pari kaveria tutustui ohjelmointiin vasta yliopistossa, eivät mitenkään erityisemmin kiinnostuneet siitä harrastuksenomaisesti ja ovat nyt kuitenkin ohjelmoijina töissä.

Minä ohjelmoijana olen työllistynyt heikosti. Ymmärrän, että koet ehkä siksi minut luuserina. Tällaistä vain työmarkkinoilla nykyisin voi olla. Tiedoksesi se, että en suinkaan ole ainoa työtön it-insinööri.

Mene ap jonnekin tapaamaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Saat vertaistukea ja ehkä uusia ideoita.

Miksi muutto ei ole vaihtoehto? Eikö puolisosi voi saada töitä pk-seudulta vai mikä mättää?

Minusta tyytymättömyydestä ei pidä päästä eroon vaan jalostaa se toiminnaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutto ei ole vaihtoehto? Eikö puolisosi voi saada töitä pk-seudulta vai mikä mättää?

Minusta tyytymättömyydestä ei pidä päästä eroon vaan jalostaa se toiminnaksi.

Puoliso on alalla, jonne on todella hankala työllistyä. Joskus on kokeillut etsiä muualta töitä eikä ole niillä kerroilla päässyt kertaakaan edes työhaastatteluun. Nyt on vakituinen hyvä työpaikka, joten siitä ei kannata heppoisin perustein luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Ei tietotekniikka työllistä, jos alaa kohtaan ei löydy omaa intohimoa ja halua tehdä asioita ja oppia lisää vapaa-ajallakin.

Jos käy koulun kurssit ja panostus alaan on siinä, niin ei varmasti työllisty.

Kyllä ohjelmoija ainakin työllistyy. Pari kaveria tutustui ohjelmointiin vasta yliopistossa, eivät mitenkään erityisemmin kiinnostuneet siitä harrastuksenomaisesti ja ovat nyt kuitenkin ohjelmoijina töissä.

Minä ohjelmoijana olen työllistynyt heikosti. Ymmärrän, että koet ehkä siksi minut luuserina. Tällaistä vain työmarkkinoilla nykyisin voi olla. Tiedoksesi se, että en suinkaan ole ainoa työtön it-insinööri.

www.ammattibarometri.fi

Tuolta näkee, missä voisi olla töitä tarjolla, jos olet valmis muuttamaan.

Voisitteko muuttaa puoliväliin pk-seudun ja miehen työpaikan väliin?

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko muuttaa puoliväliin pk-seudun ja miehen työpaikan väliin?

Tätä vaihtoehtoa joudumme varmasti jossain vaiheessa tosissaan harkitsemaan. Ensin minun pitäisi kuitenkin löytää se pysyvämpi työpaikka pääkaupunkiseudulta ennen kuin muuttorumbaan on järkevää ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavalintani meni kuitenkin puihin ja työllistyminen on ollut todella vaikeaa.

Valitse parempi ala ja kouluttaudu/työskentele siellä.

Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä ala, mutta itseluottamukseni on aika matalalla ja pelkään, etten uusien opintojen jälkeenkään työllisty. Aloittaessani opinnot tietotekniikan pääaineena nimittäin luvattiin työllistävän hyvin, mutta ei se siltä todellakaan ole vaikuttanut.

Missä ihmeessä asut jos ei tietotekniikan parista löydy töitä? Tosin kertoohan joku lähihoitajankin säännöllisesti, ettei työllisty millään.

Ei tietotekniikka työllistä, jos alaa kohtaan ei löydy omaa intohimoa ja halua tehdä asioita ja oppia lisää vapaa-ajallakin.

Jos käy koulun kurssit ja panostus alaan on siinä, niin ei varmasti työllisty.

Kyllä ohjelmoija ainakin työllistyy. Pari kaveria tutustui ohjelmointiin vasta yliopistossa, eivät mitenkään erityisemmin kiinnostuneet siitä harrastuksenomaisesti ja ovat nyt kuitenkin ohjelmoijina töissä.

Minä ohjelmoijana olen työllistynyt heikosti. Ymmärrän, että koet ehkä siksi minut luuserina. Tällaistä vain työmarkkinoilla nykyisin voi olla. Tiedoksesi se, että en suinkaan ole ainoa työtön it-insinööri.

www.ammattibarometri.fi

Tuolta näkee, missä voisi olla töitä tarjolla, jos olet valmis muuttamaan.

Jos olisin sinkku, niin ehkä lähtisin työn perässä vaikka maailman ääriin. Nyt perheellisenä se ei onnistu kovin helposti.

Etsi sitten sitä työtä pk-seudulta. Ei tarvitse olla vakituinen työpaikka. Tärkeintä on, että pääset alkuun uralla.

Tässä ongelmasi on osin itse aiheutettu. Ei ole mikään pakko jämähtää yhdelle paikkakunnalle. Asuinpaikan valinta pitää tehdä molempien puolisoiden uraa ajatellen. It-alalla pk-seudulla on ylivoimaisesti eniten töitä. Jos kerran asutte Etelä-Suomessa, ei ole mahdotonta löytää paikkakuntaa, josta on kohtuulliset yhteydet molempien töihin.

Vierailija kirjoitti:

Etsi sitten sitä työtä pk-seudulta. Ei tarvitse olla vakituinen työpaikka. Tärkeintä on, että pääset alkuun uralla.

Tässä ongelmasi on osin itse aiheutettu. Ei ole mikään pakko jämähtää yhdelle paikkakunnalle. Asuinpaikan valinta pitää tehdä molempien puolisoiden uraa ajatellen. It-alalla pk-seudulla on ylivoimaisesti eniten töitä. Jos kerran asutte Etelä-Suomessa, ei ole mahdotonta löytää paikkakuntaa, josta on kohtuulliset yhteydet molempien töihin.

Tuota yhdelle paikkakunnalle jämähtämistä kutsutaan vakiintuneeksi elämäksi ja sosiaalisen turvaverkon ylläpitämiseksi.

Minä sai yhden uran mutta en perhettä. Nyt urakin loppui ja olen aivan totaalisen pihalla. Yritin työstää terapiassa tyytymättömyyttäni kaksi vuotta mutta en päässyt siitä kokonaan. Yritän järkeistää itselleni kuinka tyytymättömyys pilaa elämääni. Lopetan tietoisesti tyytymättömyyden tunteet ja alan ajatella jotain muuta. Koetan keskittyä arkeen ja nauttia nyt siitä kun pääsin pois hirveästä työpaikasta. TE-toimistosta on mahdollisuus saada ammatinvalinnanohjausta. Mietin nyt loppuelämäni työ-vaihtoehtoja, sillä haluan ehdottomasti vaihtaa alaa. Olen alkanut ajatella niin, että kaikkea ei vaan voi saada, eikä tarvitsekaan. On myös arvostettava niitä pätkiä mitä sattui saamaan, esim ihmissuhteita ja eri työpaikkoja. En odota enää "suuria asioita" niin kuin nuorena. Arvostan elämää jossa ei ole pahoja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minä sai yhden uran mutta en perhettä. Nyt urakin loppui ja olen aivan totaalisen pihalla. Yritin työstää terapiassa tyytymättömyyttäni kaksi vuotta mutta en päässyt siitä kokonaan. Yritän järkeistää itselleni kuinka tyytymättömyys pilaa elämääni. Lopetan tietoisesti tyytymättömyyden tunteet ja alan ajatella jotain muuta. Koetan keskittyä arkeen ja nauttia nyt siitä kun pääsin pois hirveästä työpaikasta. TE-toimistosta on mahdollisuus saada ammatinvalinnanohjausta. Mietin nyt loppuelämäni työ-vaihtoehtoja, sillä haluan ehdottomasti vaihtaa alaa. Olen alkanut ajatella niin, että kaikkea ei vaan voi saada, eikä tarvitsekaan. On myös arvostettava niitä pätkiä mitä sattui saamaan, esim ihmissuhteita ja eri työpaikkoja. En odota enää "suuria asioita" niin kuin nuorena. Arvostan elämää jossa ei ole pahoja ongelmia.

Kuulostaa siltä, että osaat asennoitua elämään ihailtavan kypsällä tavalla. Toivottavasti keksit mielenkiintoisen uuden uravaihtoehdon itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi sitten sitä työtä pk-seudulta. Ei tarvitse olla vakituinen työpaikka. Tärkeintä on, että pääset alkuun uralla.

Tässä ongelmasi on osin itse aiheutettu. Ei ole mikään pakko jämähtää yhdelle paikkakunnalle. Asuinpaikan valinta pitää tehdä molempien puolisoiden uraa ajatellen. It-alalla pk-seudulla on ylivoimaisesti eniten töitä. Jos kerran asutte Etelä-Suomessa, ei ole mahdotonta löytää paikkakuntaa, josta on kohtuulliset yhteydet molempien töihin.

Tuota yhdelle paikkakunnalle jämähtämistä kutsutaan vakiintuneeksi elämäksi ja sosiaalisen turvaverkon ylläpitämiseksi.

Ei se turvaverkko mihinkään katoa, kun puhutaan Etelä-Suomesta. Muuttomatka ei ole tuhansia kilometrejä.

Minä en heittäisi opintoja hukkaan vain siksi, että ei voi muuttaa vakiintumiseksi kutsutun tekosyyn perusteella niin, että molemmilla on mahdollisuus työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi sitten sitä työtä pk-seudulta. Ei tarvitse olla vakituinen työpaikka. Tärkeintä on, että pääset alkuun uralla.

Tässä ongelmasi on osin itse aiheutettu. Ei ole mikään pakko jämähtää yhdelle paikkakunnalle. Asuinpaikan valinta pitää tehdä molempien puolisoiden uraa ajatellen. It-alalla pk-seudulla on ylivoimaisesti eniten töitä. Jos kerran asutte Etelä-Suomessa, ei ole mahdotonta löytää paikkakuntaa, josta on kohtuulliset yhteydet molempien töihin.

Tuota yhdelle paikkakunnalle jämähtämistä kutsutaan vakiintuneeksi elämäksi ja sosiaalisen turvaverkon ylläpitämiseksi.

Ei se turvaverkko mihinkään katoa, kun puhutaan Etelä-Suomesta. Muuttomatka ei ole tuhansia kilometrejä.

Minä en heittäisi opintoja hukkaan vain siksi, että ei voi muuttaa vakiintumiseksi kutsutun tekosyyn perusteella niin, että molemmilla on mahdollisuus työhön.

Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Minä muutin ennen lasten saamista työpätkän perässä yksin vieraalle paikkakunnalle. Silloin puhkesi yksinäisyyden takia päälle paha masennus. En halua ottaa tätä kokemusta enää uusiksi.