Onko teillä oma mökki ja miksi/ miksi ei?

Asumme omakotitalossa, eikä ole ollut intoa ottaa hoidettavaksi toista tonttia ja rakennusta. Matkustamme paljon, emme ehtisi olla paljon mökillä. Siinä ne tärkeimmät syyt. 

Tykkäisin mökkeilystä, mutta kun olen Helsingissä asuva keskituloinen sinkku, jonka työn takia on pidettävä myös omaa autoa, niin ei mitenkään riitä raha mökin ostamiseen. Vanhemmillakaan ei ole mökkiä jolla voisi käydä, koska he asuvat sen verran maalla että kokevat etteivät tarvi erikseen mökkiä.

Joskus vuokraan mökin viikoksi-pariksi kesälomalla, mutta eihän se sama asia ole. Itse luulisin tykkääväni juuri esim. siitä monen inhoamasta puuhastelusta mökillä mutta sellainen on aika rajoitettua vieraan vuokramökissä.

Ei ole mökkiä, mutta jos rahaa olisi riittävästi niin olisimme hankkineet sellaisen jo kauan sitten. Kateeksi käy heitä jotka ovat saaneet nauttia mökkielämästä jo taaperosta alkaen.

Muita syitä miksi mökkiä ei ole: Asumme nyt omakotitalossa pääkaupunkiseudulla ja kesällä voi oleskella omalla pihallakin eikä mökin tarve ole enää niin huutava. Jos hankkisimme mökin, niin sen pitäisi olla täysin varusteltu, sähkö, vesijohto, suihkut, saunat, lämmitys, talviasuttava, normaalit kodinkoneet, järven rannalla, siedettävän matkan päässä eikä naapureita lähietäisyydellä. Nuo vaatimukset nostavat hinnan aika korkeaksi ja lisäksi tulee joitain mietityttäviä uhkia, kuten onko pazkalain vaatimukset jo täytetty, miten torjua ryöstely ja ilkivalta, jne.

Talvella kerrostalossa, helppoa. Kesällä mökillä, rentoa. Luonto ja ulkotyöt ovat parasta. Rikkailla voi olla molemmat itse omistettuja ja vaikka kuinka hulppeita. Me nautiskelemme pikkumökillä. Ranta on tärkein.

Meitä ei kumpaakaan kiinnosta viettää pitkiä aikoja mökillä eikä myöskään mökkipuuhailu. Viikko kesässä ja muutama viikonloppu riittäisi. Hyvä vuokramökki olisi loistoratkaisu, mutta on vaikea löytää sopivaa.

Emme ole mökki-ihmisiä yhtään. Olisi ihan painajaismaista joutua olemaan mökillä. Molempien vanhemmilla on mökit, jotka olisivat kyllä vapaasti käytettävissä. Joka toinen vuosi käydään ja ollaan yksi yö.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäisin mökkeilystä, mutta kun olen Helsingissä asuva keskituloinen sinkku, jonka työn takia on pidettävä myös omaa autoa, niin ei mitenkään riitä raha mökin ostamiseen. Vanhemmillakaan ei ole mökkiä jolla voisi käydä, koska he asuvat sen verran maalla että kokevat etteivät tarvi erikseen mökkiä.

Joskus vuokraan mökin viikoksi-pariksi kesälomalla, mutta eihän se sama asia ole. Itse luulisin tykkääväni juuri esim. siitä monen inhoamasta puuhastelusta mökillä mutta sellainen on aika rajoitettua vieraan vuokramökissä.

Totta näin meilläkin, nimenomaan se puuhailu ja oleskelu on se juttu. Ja mökkiä haaveillessa ruokahalu kasvaa. Ensin ajattelee että hyvin vaatimatonkin kelpaisi, mutta sitten miettii sitäkin että mistä löytyy juomavesi pidemmälle mökkireissulle jos se pitää tuoda kaupunkiasunnosta, missä säilyttää elintarvikkeet ilman jääkaappia, onko öljylampun valossa tuhertaminen sittenkään aina niin romanttista tai se kun aina ensin pitää saada mökki lämpimäksi kosteilla puilla ennen kuin pääsee nauttimaan olosta, jne.

Mökkeily ei kiinnosta. Ei pätkääkään. En haluaisi omaa mökkiä, vaikka ilmaiseksi saisi. En keksisi siellä mitään tekemistä. Olen kai liian mukavuudenhaluinen hienohelma :). Miehen isällä on mökki, jota saisimme kyllä käyttää. Ei vain tule lähdettyä.

Perheemme on osallisena kahdessa rantamökissä perikuntien kautta. Mökit sijaitsevat reilun 500 kmn päässä toisistaan. Emme käytä kumpaakaan, sillä asumme omakotitalossa maalla ja puuhaa ja luontoa riittää tässäkin. Emme erityisesti ole kiinnostuneet järviuinnista tai kalastamisestakaan.

Meillä on ns sukumökki, mutta eipä siellä kukaan oikein enää käy. Järven rannalla ja mökissä sähköt, vesi jne mukavuudet. Ei nykyajan perheitä ja nuoria tunnu mökkeily kiinnostavan enää. Meidän lapset 9,11,13v ei ole saanut enää muutamaan vuoteen mökille. Mieskään ei pidä mökkeilystä. Mä taas tykkäisin viikon pari kesällä olla mökillä. Omaa mökkiä en haluaisi. Liikaa vaivaa.

Asutaan omakotitalossa, joten ei ole tarvetta. Jos asuisimme kerrostalossa, niin todennäköisesti meillä olisi mökki. Ei ole sukumökkejä, joten sikäli vähän erikoinen tilanne.

Luovuin osuudestani sukumökkiin. Aivan liikaa säätämistä. Asun nyt kerrostalossa ja jos hankkisin mökin, haluaisin sellaisen järven rannalta, ei välttämättä mitään mukavuuksia. Sellainen mökki, jossa eläminen on riittävän toisenlaista kuin kaupungissa. Kantovesi, puucee, sähkökään ei välttämätön. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka asuvat hienossa omakotitalossa ja haluavat vielä mökinkin kaikkine mukavuuksineen. 

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä mökkeilyssä kiehtoo. Yksi yö mökillä menee, mutta kaksi yötä on jo liikaa. Kaikki tyylillään. Mökkielämä on painajaista. Vaikka olisi ns hyvin varusteltu mökki, niin ei kiitos.

Emme ole mökkeilijöitä. Mun vanhemmilla on ihan kiva mökki ja vene Vaasan saaristossa, mutta ei tule vierailtua edes vuosittain. Saataisiin olla mökillä koska vaan. Ei kiinnostaa. Eikä ole aikaa. Matkustelu on enemmän meidän juttu.

Ei ole . Mieheni on rakentanut vanhemmilleen mökin ja voimme aina halutessamme mennä sinne ( vanhemmat kyllä lähtevät silloin kaupunkiin).

Asumme omakotitalossa, ja pihahommia on ihana tehdä kotona. Mökille menemme ihan vain oleleimaan tai ystäviemme kanssa.

Meillä on vanha torppa mökkinä. Ei ole rannalla, mutta kylän yhteisranta on 500metrin päässä. Siellä on myös venepaikka ja kesäisin lauttasauna.

Mökki maksoi ostettaessa 25.000€, hehtaarin tontti, sähköt, kaivo, savusauna ja sijainti n.100km Helsingistä. Tämä torppa on maailman paras paikka!

Nuo sukumökit on kyllä yleensä aika p-stä... Niissä kun ei ihan oikeasti ole sitä omaa rauhaa, että voisi olla varma että kukaan ei sinne putkahda yllättäen. Mulle ainakin mökki on paikka jossa jos huvittaa, voisin elää vaikka nudistina peseytymättä ja juopotellen viikkoja, enkä tosiaan olla koko ajan "tikissä" että jos joku sukulainen poikkeaa.

Meilläkin on sukumökki, joka 9:n perikunnan jäsenen perheiden yhteinen. Ei siellä juuri kukaan halua käydä muuta kuin pikaiseltaan joskus, koska tosiaan ei ole taattua omaa rauhaa. Ja on pari perikunnan jäsentä jotka oikein pyrkivät tulemaan samaan aikaan kun tietyt muut, koska on toivoa saada ilmaista ruokaa ja juomaa.

Minä asun metsän keskellä jossa on rauhallista. En tarvitse mökkielämää, koska tavallaan jo asun sitä.

Eikös mökki ole vähän sellanen duunareiden juttu? Hienostoperheet eivät mökkeile. Ihan hyvä. Mökillä on kivaa, kun ei ole kermaperseitä naapurustossa, vaan tavallisia suomalaisia työväen ihmisiä. Yhteisöllisyys taattu, vaikka ihan naapureita ei ees ole kovin lähellä. Lapset saavat rauhassa remuta, aina löytyy apua mökkinaapureista, on seuraa kaikille, mukava puuhastella jne. Hienohelmat bemareineen voi pysyä siellä kaupungissa ja matkustella niille hienoille vesipuistolomilleen.

Mammakahdelletytsylle kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä mökkeilyssä kiehtoo. Yksi yö mökillä menee, mutta kaksi yötä on jo liikaa. Kaikki tyylillään. Mökkielämä on painajaista. Vaikka olisi ns hyvin varusteltu mökki, niin ei kiitos.

Se on varmaan joku meidän luontoa rakastavien erakkoluonteiden juttu. Minulle ainakin ihaninta on juuri erakkoilu, yksin olo. Ja luonto sekä se, että on tarkoituksenmukaista, tavallaan alkukantaista tekemistä kuitenkin mikä ei vaadi ajattelua. Kerrostaloasunnossa yksin päivästä toiseen lomalla on vähän ankeaa, jos ei kiinnosta kaupungin riennot missä on muita ihmisiä. Mutta mökillä voi kalastaa, sienestää, marjastaa, lämmittää saunaa ja vettä, hoitaa puutarhaa, rempata...