Miten voitte elää onnellisena?

Ap vaikuttaa todella yksinäiseltä ihmiseltä. Ei ihme jos on kehittynyt noin negatiivinen maailmankuva. Ystävien hankkiminen auttaisi, mutta tuskin tulet saamaan tuolla asenteella. Eli tässä on sinulla pienoinen noidankehä. Koeta löytää jotain positiivista elämästäsi.

Itse pitää löytää asiat, joista tulee ilo ja onnellisuus. Sitten toistaa niitä.

Stressiä ei voi olla aiheuttamatta muille, koska sitä voi hetkellisesti koitua vaikka kun kävelee suojatiellä ja auto joutuu odottamaan.

Mutta jokainen voi opetella käsittelemään omaa stressiä. Jokaisen pitääkin se opetella itse. Ei ole sinun vika, jos autoilija jää töötöttämään ja puistamaan vihaisena nyrkkiä, jos joutui pysähtymään kun ylität laillisesti suojatien. Kun opettelee käsittelemään stressiään niin huomaa, että tästähä selviää. Että kyllä se näin selviää se parturikin, ja tubettaja, ja opettaja. 

Luottamus elämään syntyy siitä, että itselläkin on hallinnan tunne oman ahdistuksen suhteen. Ymmärrän kyllä, että jos ahdistaa paljon niin on vaikea nähdä miten muutkaan voi olla onnellisia. Aloita kuitenkin. Mielenhallintaharjoituksia, rentoutusharjoituksia jne. googlaamalla voit aloittaa mielen treenaamisen.

Onnellisuutta kannattaa yrittää hakea sellaisista asioista mistä ei tarvitse kilpailla muiden kanssa. Eikä yrittää elää muiden mieliksi.

Järkeä elämästä ei kannata yrittää hakea. Ainoa järki elämään voi löytyä uskonnosta, tiede ei järkeä tai selitystä elämälle tarjoa, valitettavasti.

Muiden hyväksyntää ei kannata tavoitella liialti. Maailmassa on yli 5 miljardia ihmistä ja enemmän on elänyt ja lisää tulee elämään. Ei ole kovin tärkeä asia se mitä mieltä joku on vaikka vaatetuksestasi, löytyy 5 miljardia ihmistä lisää millä voi hyvinkin olla eri mielipide.

Kun alkaa ajatella omaa elämää pidemmälle niin minä olen löytänyt onnellisuuden usein sieltä, että ymmärtää että koko elämä täällä maapallolla on jotain niin erityistä että edes elossa oleminen on ihme.

Onnea ei olekkaan, miksi sellaista tavoitella? On vain tämä tavallinen elämä joka on yritettävä elää ihmisiksi. Sitä paitsi elämä on aika lyhyt joutavaan pohdiskeluun.

Ymmärrän sua AP. Suurin osa suomalaisista on onnellisia. Me ei olla. Se on rankkaa. 

Onnellisuus ei ole mitään hankittua. Todellinen onnellisuus ei voi olla minkään asian aiheuttama, silloin onnellisuuden syyn poistuessa katoaa myös onnellisuus. Tämä johtaa ripustautumiseen ja tuskaan.

Raha, menestys, rakkaus, kauneus, nämäkin katoavat. Niistä voi ja pitääkin nauttia, mutta emme voi tehdä onnellisuuttamme niistä riippuvaisiksi. Huomaamme elävämme usein ”sitten kun”-elämää: sitten kun saan ”sen”, olen onnellinen, tämä voi olla asunto, auto, vene, mökki, lomamatka, uusi harrastus, parempi naapurusto, palkankorotus, tunnustus töissä, ihmisten huomio...lista on loputon.

Kaikki nämä katoavat, emmekä nauti niistä silloin kun ne ovat tuoreena edessämme, sen sijaan haaveilemme tulevasta. Elämäämme kalvaa outo ristiriitainen tunne: mikään ei ole tarpeeksi. Voimme kerätä hengellistä onnellisuutta ja kieltää miljoonan dollarin shekin. Tästä saamme tyydytystä, mutta vain korkeampaa sellaista. Parhaimmillaan voimme vaipua maailman kieltävään nihilismiin ja kutsua sitä onneksi. Samaan aikaan onnellisuus tapahtuu ympärillämme. Meillä vain on kiire tehdä itsemme samaan aikaan onnettomiksi. Olemme kuin kala jolla on jano. Olemme kuin jänis joka etsii metsää ja on samalla puiden ympäröimä. Olemme menettäneet kosketuksen omaan ruumiiseemme emmekä tiedä että meillä on jo kaikki mitä tarvitaan onnellisuuden saavuttamiseen, olemme vain itse asettaneet sille niin kovat ehdot että todellinen maailma ei niitä pysty koskaan täyttämään.

Kun jatkuvien epäonnistumisten jälkeen aloin harrastamaan itseni ja omien ajatusteni tarkkailua, sanotaan sitä nyt vaikka mindfulnessiksi, aloin näkemään tiettyjä kuvioita. Löysin omat vaatimuslistani ja yllätyin. Lista oli vähintään kilometrin pituinen.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ei ole mitään hankittua. Todellinen onnellisuus ei voi olla minkään asian aiheuttama, silloin onnellisuuden syyn poistuessa katoaa myös onnellisuus. Tämä johtaa ripustautumiseen ja tuskaan.

Raha, menestys, rakkaus, kauneus, nämäkin katoavat. Niistä voi ja pitääkin nauttia, mutta emme voi tehdä onnellisuuttamme niistä riippuvaisiksi. Huomaamme elävämme usein ”sitten kun”-elämää: sitten kun saan ”sen”, olen onnellinen, tämä voi olla asunto, auto, vene, mökki, lomamatka, uusi harrastus, parempi naapurusto, palkankorotus, tunnustus töissä, ihmisten huomio...lista on loputon.

Kaikki nämä katoavat, emmekä nauti niistä silloin kun ne ovat tuoreena edessämme, sen sijaan haaveilemme tulevasta. Elämäämme kalvaa outo ristiriitainen tunne: mikään ei ole tarpeeksi. Voimme kerätä hengellistä onnellisuutta ja kieltää miljoonan dollarin shekin. Tästä saamme tyydytystä, mutta vain korkeampaa sellaista. Parhaimmillaan voimme vaipua maailman kieltävään nihilismiin ja kutsua sitä onneksi. Samaan aikaan onnellisuus tapahtuu ympärillämme. Meillä vain on kiire tehdä itsemme samaan aikaan onnettomiksi. Olemme kuin kala jolla on jano. Olemme kuin jänis joka etsii metsää ja on samalla puiden ympäröimä. Olemme menettäneet kosketuksen omaan ruumiiseemme emmekä tiedä että meillä on jo kaikki mitä tarvitaan onnellisuuden saavuttamiseen, olemme vain itse asettaneet sille niin kovat ehdot että todellinen maailma ei niitä pysty koskaan täyttämään.

Kun jatkuvien epäonnistumisten jälkeen aloin harrastamaan itseni ja omien ajatusteni tarkkailua, sanotaan sitä nyt vaikka mindfulnessiksi, aloin näkemään tiettyjä kuvioita. Löysin omat vaatimuslistani ja yllätyin. Lista oli vähintään kilometrin pituinen.

Ei läheskään kaikki ajattele noin. Jos ns. normaali ihminen saa miljoona euroa, niin hän luultavasti nauttisi sen tuomista eduista, sen sijaan että himoitsisivat pakonomaisesti lisää rahaa. Ja miksei hetkellisen onnellisuuden varaan voisi laskea? Tulevaisuuden suunnitelmia on hyvä olla, mutta kyllä ihmisen pitää myös osata elää hetkessä, kyllä rakkauskin on sen arvoista vaikka se katoaisikin joskus. Tuo, mitä sinä kuvailit lähentelee hulluutta, ei normaalia elämää.