Sinä vapaaehtoisesti anopiton! Miten ympäristössä suhtauduttiin päätökseesi?
Tapahtuiko kaikki nopeasti vai menikö sinulta vuosia ennen kuin ymmärsit elämäsi olevan parempaa ilman anoppia? Miten läheiset suhtautuivat päätökseesi? Oletko ollut tyytyväinen valintaasi?
Kommentit (32)
Meillä on kaksi anoppia. Minulla oma ja miehellä oma. Ovat välillä hiukan mustasukkaisia toisistaan. Kai se kuuluu asiaan.
Lähipiirille tein jo teininä selväksi, että vastaan omista päätöksistäni, niin en ole kovin kummoista kritiikkiä anopin hankinnastani saanut. Otin anopin tosin vasta päälle kolmekymppisenä, joten monet varmasti sitä osasivat odottaakin.
Minulla vei vuosia ennen kuin ymmärsin miten paljon helpompaa on olla kun on vapaaehtoisesti anopiton. Mies kävi lasten kanssa äitiään moikkaamassa, minä en pitänyt kuin minimiyhteyden, eli käytännössä miehen kautta esitin anopille kutsun tulla lasten syntymäpäiväjuhliin ja siinä kaikki.
Tuo oli pitkän ajan pohdinnan tulos eikä siinä vaiheessa kun tein päätöksen siirtyä vapaaehtoisesti anopittomaksi, minua edes kiinnostanut mitä lähipiiri oli asiasta mieltä. Mä olin saanut tarpeekseni ja päätin etten sietäisi anopilta tullutta käytöstä keneltä muultakaan, niin ei mun tarvitse kestää sitä häneltäkään.
Tuosta pari vuotta eteenpäin siirryin vielä vapaaehtoisesti eronneeksikin, enkä ole hetkeäkään sitä katunut.
Miksi kaikilla tuntuu olevan niin hirveä anoppi? Onneksi omani on ihan jees...
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikilla tuntuu olevan niin hirveä anoppi? Onneksi omani on ihan jees...
Anopeissa on sellainen ominaisuus, että kaikki ovat erillisiä yksilöitä. Joillekin saattaa osua kohdalle ihan mukava, kuten sinulle. Toisille taas sitten ihmisen muotoon tiivistynyt kasa ilkeyttä. Mulle valitettavasti tuli kohdalle tuollainen jälkimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vie myös mieheni likapyykit ja tuo ne pestyinä viikattuina kaappiin.
Mitä miehesi tähän sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Tätä kannattavien kannattaisi varmaan suosia miehiä, joiden äiti on kuollut.
Mulla tämä malli on tosiaan toiminut hyvin. Ehti kuolla ennen esikoisen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kannattavien kannattaisi varmaan suosia miehiä, joiden äiti on kuollut.
Mulla tämä malli on tosiaan toiminut hyvin. Ehti kuolla ennen esikoisen syntymää.
Riippuu anopista, onko tuo hyvä vai huono asia. Mun anoppi on valitettavasti varsin virkeä eläkeläinen, joka todennäköisesti piinaa vielä monta(kymmentä) vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikilla tuntuu olevan niin hirveä anoppi? Onneksi omani on ihan jees...
Haluaisin myös tietää, että miksi anoppini sekosi, kun sai lapsenlapsia. Muutos ei ollut edullinen. Voiko tämän uuden version anopista vaihtaa takaisin siihen vanhaan versioon? Voin vaikka maksaa välirahaa, jos se onnistuu.
Ellei se onnistu, niin voisiko joku vain tulla hakemaan anopin pois maksua vastaan? Pääseehän epämieluisasta sohvastakin niin eroon, miksei siis myös anopista? Olisi jo korkea aika lanseerata maahan käytettyjen anoppien noutopalvelu!
Kyllä on ikävää miehillenne että ette ole hänen äitiinsä yhteydessä. Anoppinne on kuitenkin kasvattanut miehenne, hän on se ensimmäinen nainen miehenne elämässä. Itse pitäisin ainakin kohteliaat välit vaikka kuinka ärsyttäisi.
Käykö myös niinpäin että miehenne voi lopettaa yhteydenpidon omaan perheeseesi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ikävää miehillenne että ette ole hänen äitiinsä yhteydessä. Anoppinne on kuitenkin kasvattanut miehenne, hän on se ensimmäinen nainen miehenne elämässä. Itse pitäisin ainakin kohteliaat välit vaikka kuinka ärsyttäisi.
Käykö myös niinpäin että miehenne voi lopettaa yhteydenpidon omaan perheeseesi?
Sopii minulle hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ikävää miehillenne että ette ole hänen äitiinsä yhteydessä. Anoppinne on kuitenkin kasvattanut miehenne, hän on se ensimmäinen nainen miehenne elämässä. Itse pitäisin ainakin kohteliaat välit vaikka kuinka ärsyttäisi.
Käykö myös niinpäin että miehenne voi lopettaa yhteydenpidon omaan perheeseesi?
Sinulla ilmeisesti ei ole kokemusta täysin rajattomista, narsistisista tapauksista. Ei semmoisen kanssa voi olla kohteliaissa väleissä. Yritin olla anopilleni kohtelias, toinen piti kynnysmattona ja käveli yli joka ikinen kohtaaminen. Sitten tuli se ruohonkorsi, joka katkaisi kamelin selän. Aloin pitämään puoliani anoppia vastaan, en suostunut enää olemaan kynnysmatto. Tämähän ei anopille sovi. Välit meni, mutta minulla on paljon parempi olla. Anopin olosta en välitä pätkääkään, ei hän välitä loppujen lopuksi kuin itsestään.
Kyllä! Niggastyle! Se auttaa anoppiongelmaan!